
-Oletko sinä nyt ihan varma?
-Olen.
-Minusta tuntuu jotenkin niin pahalta, että sinä olet yksin jouluna.
-Ei se minusta ole kamalaa. Ei ole koskaan ollut. Minä tykkään olla yksin.
-Niin, mutta jouluna!
-Ei joulu ole sen kummoisempi aika kuin mikään muukaan.
-Minua ihan ahdistaa, kun minä ajattelen sitä.
-Minusta tuntuu, että ne ahdistuvat enemmän, jotka eivät ole jouluna yksin. Siis, niiden puolesta, jotka ovat yksin. Ja muutenkin.
-Tulisit nyt meille, minä en kestä ajatella sinua yksin jouluna.
-Äh, ihan oikeasti, minä nautin yksinolosta. Kolme ihanaa päivää, ettei tarvitse nähdä tai puhua ihmisten kanssa.
-Ihmisen ei pitäisi olla jouluna yksin.
-Näköjään ei. Mutta onneksi sinun ei tarvitse olla yksin. Tai teidän. Jarkko varmaan tulee perheen kanssa?
-Onneksi, muutenhan me oltaisiin Reinon kanssa ihan yksin. Nyt on meidän joulu, viime vuonnahan Jarkko ja Minna olivat Minnan vanhempien luona. Se oli ihan kamalaa. Meillä oli tosi ikävä pikkuisia.
-Niin kuin Minnan vanhemmilla nyt?
-No, Jarkko ja ne menevät sinne uudeksi vuodeksi.
-Aikamoista ajamista, monta sataa kilometriä.
-Mutta täytyyhän sitä nyt jouluna suvun tavata!
-Eikö se Minna pyytänyt teitä jouluksi sinne? Ja omia vanhempiaan?
-No, pyysi, mutta kuka sitä nyt jouluna omasta kodistaan lähtisi pois!
-Niinpä. Ja helpompaahan se on Jarkon ja Minnankin pakata lapset ja ajella pyhät ympäri maata.
-No, on...siis mitä?
-Ei mitään. Mukavaa kun soitit ja pyysit, mutta en minä todellakaan tule sinne jouluksi.
-Et sitten pääse haudoillekaan.
-Ilmeisesti en.
-Oletko sinä nyt ihan varma? Ihmisen ei pitäisi olla yksin jouluna.
-Paitsi jos se haluaa olla yksin.
-Niin, mutta ethän sinä halua? Oikeasti? Eihän kukaan voi haluta?
-Hei, hei. Hyvää joulua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.