-Sulle soitettiin, kun sä olit suihkussa.
-Ookoo.
-Niina? Miten niin? -Se puhelu oli joltain Niinalta.
-Mistä sä sen tiedät? Miten sulla on mun kännykkä? Se oli mun takin taskussa. -Mä otin sen sieltä, kun se soi, ajattelin, että jos se on vaikka…
-Kuka? -No, joku tuttu tai sun äitis.
-Ajattelitko sä sitten vastata? -En, mutta…mä ajattelin, että…
-En minäkään vastaa sun kännykkään, vaikka se soi. -Kuka se Niina on?
-Yks meiltä töistä. -Miks se soittaa sulle illalla?
-Mistä mä tiedän? En mä vastannut. -Mutta sulla on sen numero.
-Niin on. Se on työkaveri. Mulla on kaikkien mun työkavereitten numerot. -Sä et oo puhunut mistään Niinasta.
-Se on uusi, tuli vasta viime kuussa. -Onks se…onks se naimisissa?
-Ei. Kai. En mä tiedä. Miten niin? -Aioksä soittaa sille? Nyt?
-Kyllä kai. -Onks se hyvän näköinen?
-Lopeta jo. -Eli on. Oleksä pannut sitä?
-Lopeta. Ei aloiteta taas. Se on vaan työkaveri. Jäi ylitöihin, kun mä lähdin, soitti varmaan jonkun jutun takia. -Sä oot ihastunut siihen.
-En oo. Mä soitan sille ja katotaan sitten se leffa. -Mä vihaan sua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.