Lounastin sirkuspellen kanssa, se oli viimeinen pisara.

-Mä en pue tätä enää päälleni.
-Sun on pakko. Päivää on vielä jäljellä.

Pelle oli ärsyttävän oikeassa. Pelle oli ärsyttävä. Olin luullut saavani edes lounastaa yksin, mutta myymälänhoitaja oli päästänyt pellen tauolle samaan aikaan kanssani. Ei hetken rauhaa, ei kaupan avajaisissa, ei edes lounaalla.

-Mä tukehdun tähän pukuun. Mä en halua olla kana.
-Mitä sä esittelet?

-Mitäs luulet? Munia tietysti. Iloisen kanan munia. Vittu.
-Painaaks toi pää paljon?

Pelle potkaisi jalallaan kanan päätä, jonka olin riisunut ruokailun ajaksi. Muutama höyhen irtosi ja leijaili varaston lattialle.

-Mitäs luulet? Totta helvetissä se painaa. Ja se on kuuma, enkä mä näe mitään, kun se on päässä ja saamarin kakarat repivät mun pyrstosulkiani.
-Onks kanoilla pyrstösulat?

-Ei enää.

Pelle teki loput reissumiehestään ja röyhtäisi. Heh. Hauska tyyppi. Pelle.

-Mä luulin, että konsulenttina olisi hauskaa.
-Ilmapallot on aika hauskoja. Mä solmin niistä kaikenlaisia juttuja. Tuu kattoon, mä oon karkkihyllyjen luona. Mä voin tehdä sulle vaikka kanan.

Rutistin Batteryn ja heitin tölkin lattialle.

-Mä lopetan. Munat ei oo mua varten.
-Mitä sä alat tehdä?

-Mä…munin tämänkin duunin. Ääh.

*********

Tämä on tarina, johon Marko F antoi alkulauseen(kursivoituna). Tarinaan tilattiin huumoria, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi toteuttaa. Haastava lause.