|
|||
 |
|
||
|
02.01.2007 - 17:23
 Vuodenvaihteen kirjoituksessani pyysin lukijoilta ehdotuksia tarinankehittelyyn ja Tui heitti kommenttilaatikossa ilmaan ajatuksen alkuvirkkeen ja/tai loppulauseen ottamista lähtökohdaksi tarinalle. Hyvä ajatus eli tässä tulee: Olkaa hyvät eli kommenttiboksi on valmiina ottamaan vastaan tarinan alkulauseita. Lauseen lisäksi haluaisin kommentoijalta määrittelyn seuraaviin seikkoihin: haluatko alkulauseesi istutettavan runoon tai proosanpätkään tai johonkin muuhun(sen saat sitten itse keksiä)? Tyylilaji eli komediaa, melodraamaa, patetiaa, realismia, fantasiaa, asiallista, satua tai jotain muuta? Mitä? Itselläni pidätän oikeuden päättää tarina katsomallani, sopivalla tavalla... Huh, tulikohan nyt haukattua liian haastava juttu??? No, kohta se nähdään. Ja, hyvät ihmiset, jos alkulauseita tulee tolkuton määrä, niin en suinkaan lupaa käyttää niitä kaikkia!!! Joku järki tässä koneen ääressä istumisessakin pitää olla! Niin ainakin luulen. Säilön antamanne alkulauseet ja tässä talven ja kevään aikana käytän niitä sopivan hetken tullen. Kyllä ihminen on hullu....
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Proosaa, kiitos, ja ihmissuhdetta, intohimoa, angstia (ja rikosta, jos istuu kirjoitttajan pirtaan). Kitooos!
miten olisi tällainen alkulause ( tyylilaji = huumori )proosapätkään:
Lounastin sirkuspellen kanssa, se oli viimeinen pisara.
Ja Markolle proosaa, huumoria, jossa on viimeinen pisara. Auts, ei tule olemaan helppoa.
Siinä minun alkulausepanokseni. Ja luulenpa että noin näppärä kirjoittaja vetäisee tästä jotain koomista, vaikka onkin arka aihe :)
Oikeasti: Ymmärsin, että minäkin kuolen.
Hmm, ymmärsin että minäkin kuolen. Laji on siis vapaa, tyyli samoin?
Väliaikatietoja: Etappisian lauseesta on tarina valmiina, vielä kuva olisi tehtävä. Blogiin ilmestyy viimeistään huomisaamuun mennessä. Nih.
"Valo, se tuli jostain ylhäältä, se valaisi vain pienen alueen, paljastaen mustaksi palaneen maan, istuin siinä ja mietin, miten tähän on tultu, mistä kaikki alkoi."
Kerrottiin, että rantakadulle oli ilmestynyt uusi henkilö: nainen, jolla oli sylikoira.
Kääk, Penjami. Tuo on paha. En osaa kirjoittaa eläimistä laisinkaan...:) Proosaa, I presume?
Ehdottaisin alkulauseeksi seuraavaa:
"Myös mustatukkainen langanlaiha nainen, joka maalasi kissatauluja elääkseen, kärsi lapsettomuudesta aivan kuten kaikki muutkin tässä huoneessa."
Tyylilaji vapaa. Odotan jännittyneenä.
Yrittänyttä kun ei laiteta...
Proosaa tyyliin Rosa Liksom.
Ja loppiainen tulossa....kiitos lauseesta.
Voit kyllä vetää ihan "vapaalla tyylilläkin".
Tuo Liksom kyllä kiinnostaa, olen tässä tehnyt ruokaa ja lueskellut samalla Väliasema Gagarinia, ainoa Liksom, joka minulla on ja ainoa, jonka olen hänen tuotannostaan lukenut. Katsotaan.
Tässä minun ehdotukseni proosapätkän aluksi:
Kaisa oli melkein varma, ettei ollut aikonut tappaa miestä.