Auts..osui ja upposi!

Koskettava ja totuudellinen runo.

Surullista, mutta usein totta.

Hyytävän kylmää, hrrrrh.

Omistamisella ei ole mitään rajaa. Hui kauhistus, värisyttää..

"Vihaat sitä jota en koskaan ollut" - nerokas ilmaisu! Ja tavallaan lohdullinenkin.

Hui, hieno runo! Kamalaa omistamista! Kuin Ibsenin Nukkekodissa!

Niin sinua rakastin,
kuoliaaksi rakastin.
Syleilin liian kovaa
- hengettömäksi.

Ahne ei saa koskaan kylliksi, ei ole koskaan tyytyväinen...

Ah, ne olivat sattuvia sanoja :)

Joskus käy vain näin, kun on liian ahne. Ei ole rakkaudelle sijaa.

Usein valitettavan totta.Vihan ja rakkauden ero on häilyväinen aivan kuin nerouden ja hulluuden välillä.

Tämä on niin tavallista, yleistä..
kestää ennenkuin ihminen oivaltaa ja herää näkemään...
jokaisella on oma polkunsa, kukaan ei ole "meitä" varten..
älä tee kuvaa kenestäkään..

Miksiköhän ihminen haluaa aina omistaa toisen ja tehdä hänestä haaveensa kaltaisen - sen sijaan, että etsisi kunnes löytäisi sen, josta oikeasti haaveilee. Toisen muuttaminen, tai sen yritys vie aina tuhoon! Vain itseään voi muuttaa. Siitä alkaa myös maailman parantaminen, ei suinkaan ulkopuolisista asioista.

Kylläpä oli tutunoloista tekstiä. Ihan kuin mun elämää olisit kirjoittanut. Todella pelottavaa.

Surullista ja aivan liian usein totta. Pitää olla vahva, että jaksaa pitää itsestään kiinni, ettei kukaan sitä vie.

Ei voi omistaa, ei.
Sitovin side on se joka ei sido.

Se on kumma juttu. Luodaan toisesta oman näköinen kuva, eikä nähdä toisen todellista ainutlaatuisuutta.
Sokeaa ahneutta.

Tuollaisessa suhteessa pitää olla vahva, että muistaa, kuka oikeastaan onkaan.

Kimmeli, pinnalle, pinnalle!

Unelma, kiitos.

Olli-Pekka, valittavan surullista.

Polga, talvi on hyytävää.

Sirokko, omistaminen ja rakkaus eivät todellakaan ole synonyymeja.

Careliana, totta, myös lohdullinen.

Kiirepakolainen, omistamisenhalu on kait ollut alusta asti osa ihmistä.

Iisi, tappavaa rakkautta.

Inkivääri, sehän se. Kierre vaan pahenee.

Isopeikko, puhalletaan pipi pois.

Arleena, rakkautta se ei ole.

Putilui, ohuen ohut raja rakkauden ja vihan välillä.

Hanne, totta, älä tee kuvaa kenestäkään. Juuri niin.

TeeTee, toisen muuttaminen ja toisen kuvitteleminen unelmiensa kaltaiseksi johtaa harhaan.

Milanarda, auts, todellakin pelottavaa.

Miiwi, sielujen ryöstäjät ovat salakavalia.

BLOGitse, hyvin sanottu!

Zilga, halu on sokeaa.

Anskukka, moni unohtaa itsensä ja onneksi moni löytää itsensä.

Tutun kuuloinen tarina, onneksi pöllöt tavoittelevat vain myyriä ja seuraavaa oksaa :)

Helmipöllö, pöllöthän omistavat ne myyrät, joita syövät...

Niimpä, kuulostaa tosi todelta. Koettu täälläkin!

Savisuti, ei niin mukava kokemus.

Ihan kuin parin vuoden takaa..

Rakkaus on kuollut silloin, kun se alkaa ahnehtia.

Jalusta ei ole kiva paikka.

Ei, kyllä jos jätät myyrän hetkeksi, joku toinen "lainaa" sen. Eikä siinä paljon omistaminen auta.

Hienoa tekstiä kirjoituksesi, luen kirjasi kun tulen hitaammaksi ja vanhemmaksi.
Ihanaa kun tulee lunta ja on kohta helmikuu sekä alkaa kevät kiireet.

Teksti karkasi edellä kuin myyrä hyppysistä.

Ari, ei kivaa.

Aimarii, todellakin kuollut.

Kaanon, paha paikka todellakin. Pelkkiä odotuksia.

Helmipöllö, myyrän lainaaminen kuulostaa varkaudelta :)

Mainion luonnollinen ajatuksenjuoksu! Tätä ei ole yhtään pakotettu.

Kiitos, Tmli.

Todellisuus häiritsee sitä , joka hullaantuu hourekuvaan, ja sitä itsellensä ahnehtii. Vihaksihan se kääntyy, kuten runosi verevästi maalaa.

Todellisuus on paha paikka, ano.

Real life strories make the skin scrawl!

They do, Lepis.