SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Haluaisin muistaa

10.06.2010 - 17:57

Haluaisin muistaa miltä tuntuu istua äidin sylissä.

Kuvittelen kankaan pehmeyden. Upottavaa satiinia, samettia. Prinsessan istuin.

Parfyymi kevään ensimmäisistä kukista pisaroi ylleni kultaista sadetta. Äidin tuoksu.

Viileät kädet hieromassa särkeviä jalkojani. Peiton ihana raskaus ylläni.

Peikot, kummitukset kukistettuina sängyn alla, pois karkotettuina. Turva.

Lamppu palaa yössä. Kukaan ei voi tehdä minulle pahaa. En kuole tänä yönä.

Haluaisin muistaa.

***

Runotorstain 170. haaste

Kategoriat: hajatelmia , latvalaho , runot , runotorstai 23 kommenttia Kommentoi

harakka kirjoitti 10.06.2010 - 18:07

Äidin syli on kyllä sellanen paikka lapselle, että sen haluuaisi vielkä aikuisenakin muistaa.
Hienosti on jäänyt sunkin mieleesi äidin syli!

Unelma kirjoitti 10.06.2010 - 18:15

Kaunis runo.
Minäkin haluaisin muistaa... mutta kun ei.

isopeikko kirjoitti 10.06.2010 - 18:17

Vaikuttavaa sanankäyttöä.

Polga kirjoitti 10.06.2010 - 19:00

Sitä voisi haluta muistaa, jos sellaista olisi joskus ollut. Mutta sitä ei välttämättä osaa edes kaivata, jos ei ole ollut. On paljon, mitä ei kaipaa. On myös paljon mitä ei ole ollut. Toisaalta taas on paljon kaivattavaaa ja ollutta, jota ei kannata edes ajatella. *pähk*

Uuna kirjoitti 10.06.2010 - 19:52

Joku viisas on sanonut, että ihminen rakentaa valokuvien kautta muistoja ja luulee muistavansa. Mistä saisimme sinulle valokuvia tilanteesta, mistä kerrot? Siten voisit ehkä rakentaa mieleisen muiston itsellesi.
Kauniisti kirjoitettu :-)

SusuPetal kirjoitti 10.06.2010 - 20:04

Harakka, kyllä sen haluaisi muistaa.

Unelma, se on surullista, ettei muista.

Isopeikko, kiitos.

Polga, totta. Tilanteen mukaan. Jos pystyy.

Uuna, valokuvissa on mukana tarina. Se ei ole ehkä muiston vertainen, mutta on se sentään jotain.

Anskukka kirjoitti 10.06.2010 - 20:11

Tunteita herättävää!

SusuPetal kirjoitti 10.06.2010 - 20:12

Anskukka, herättää kyllä minullekin.

Tuima kirjoitti 10.06.2010 - 20:51

Koskettava, juuri tuollaisena lapsi kokee turvallisen äidin - kaikkivoipaisena, rakastavana, prinsessan istuimen tarjoavana sylinä. Hieno, haikea ja samalla nykyhetki tulee mukaan jonain muuna viimeisessä säkeessä ja se terävöittää runoa.

Crane kirjoitti 10.06.2010 - 21:28

On metkaa mitä muistaa ja mikä jää hämärään... äidistäni en muista syliä tai hellää kosketusta , vaan jonkin vaatteen värin ja aina laitetut kynnet.... ja tummanpunaisen huulipunan, jota salaa lainasin ja joka ei sitten lähtenytkään pois.....
Runosi lapsen kokemus on riipaiseva, pelot todellisia...sitä lukiessa sydän puristuu kasaan!

Yaelian kirjoitti 10.06.2010 - 21:37

Äidin syliä ei kyllä ikinä unohda....

arleena kirjoitti 10.06.2010 - 22:01

Äidin syli, äidin kädet ja muistot ne ovat aina mukana.
Kaunis runo äidistä.

Putilui kirjoitti 11.06.2010 - 06:35

On muistojen joukossa myös äidin viuhuva vitsa!

SusuPetal kirjoitti 11.06.2010 - 07:00

Tuima, kiitos. Kauniisti luettu runo. Nykyhetki todellakin sivaltaa mukaan.

Crane, kipeitä muistoja, ei syliä.

Yaelian, joka muistaa äidin sylin, on varmaan onnellinen.

Arleena, kaunis runo äidistä, mutta ehkä kuitenkin fantasiaa.

Putilui, sellaiset muistot tuskin unohtuvat helposti.

H. M. Juhani Hämeenjussi kirjoitti 11.06.2010 - 11:28

Kuvittelu voi onnistua, mutta aitoa tavaraa on hankala saada.

hpy kirjoitti 11.06.2010 - 13:08

Kaytat hienosti sanoja.

SusuPetal kirjoitti 11.06.2010 - 16:25

Totta, Hämeenjussi.

Kiitos, HPY.

SuviAnniina kirjoitti 11.06.2010 - 19:56

Mistähän se mahtaa johtua,että ihminen on rakennettu unohtamaan kaikki varhaislapsuuden tapahtumat, tai ainakin suurimman osan...

SusuPetal kirjoitti 11.06.2010 - 20:11

SuviAnniina, en tiedä. Ehkä, jotta voi rakentaa itselleen uuden lapsuuden mielikuvista?

kahil77 kirjoitti 12.06.2010 - 09:45

Jos ei muista kunnolla, voi yrittää runolla avittaa :)