|
|
|||
|
11.05.2010 - 08:52
Äiti kysyi mitä toivon. Makasin äidin vieressä, oli lämmin, hyvä olla. Pimeä jäi ikkunoiden ulkopuolelle. Minua ei pelottanut.
Haluaisin syödä hernekeittoa kultaiselta lautaselta, vastasin. Äiti rutisti minua. Sinähän rakastat hernekeittoa. Se on sinun herkkuasi.
Olen aina pitänyt kullasta. Suuret, painavat kultaiset korvakorut ostettiin Emiraateista. Niiden karaattimäärä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin korvissani. Tunsin kullan kimalluksen ihollani. Olin kaunis, kaunis. Menin veneellä joen yli toiselle rannalle, kuljin hökkelikaupungin kujilla, katsoin rähjäisten basaareiden väärennettyjä merkkivaatteita. Ostin huivin, pehmeä, nuhjaantunut kangas peitti pääni. Kultaiset korvakorut piilossa.
Olin kaunis.
Seuraavana päivänä äiti osti keltaisen lautasen, lämmitti hernekeittoa kattilassa. Tule syömään, prinsessa, äiti sanoi.
Kultainen puu kantaa kultaisia hedelmiä.
*** Kirsti osti tämän tarinan taulun. Osta sinäkin taulu ja tue SuviAnniinan näyttelyn pystyttämistä.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Kiirepakolainen, toivottavasti hernesoppa maistui :)
Sirokko, Kirsti valitsi kauniin taulun.
Ari, kyllä se on hernekeitto!
Isopeikko, kyllä on!
Kari, kannattaisi syödä. Olisi onnellinen.
Syön sitä vaikka kylmänä suoraan purkista, mitä mun ihmiset eivät tahdo ymmärtää!!
Mutta kyllä se kultakin on väkisinkin kaunista...niin kultaa silmät, että ihan huikaiseee!
Hieno maalaus kultaisesta puusta!
HPY, saataa siellä näkyä.
Harakka, hernekeittoa kylmänä ruisleivän päälle, nam!
Marjukka, niinpä, prinsessalle parasta.
Uuna, äideillä on ymmärrys.
Totta puhut, Arleena.