|
|||
 |
|
||
|
09.05.2010 - 11:03
Sunnuntaiklassikoissa on teemana YOUNG, joten ainoa kappale, jonka voin soittaa on Paul Ankan Puppy Love. Kyseinen kappale kuvaa melodramaattisuudessaan, intohimossaan, pateettisuudessaan ja ihanuudessaan nuoruutta tavalla, jonka jokainen, joka on joskus ollut nuori, tunnistaa itsessään. Muistaa. Muita sunnuntaiklassikoita täällä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Ja sitten aivan toiseen asiaan, eli toivotan voimia. Luin vasta nyt aiemmat merkintäsi.
Piti siis sanomani, että Paul Anka on jännä artisti; toisaalta ajaton, toisaalta äitini nuoruusajan idoli so. tosivanha. ;) Puppy love -biisissä on vahva viattomuuden leima. Ihanaa ja pateettista, kuten kirjoitit.
Ja sitten toiseen asiaan, eli toivotan voimia. Luin vasta nyt edelliset merkintäsi.
Niinpä, Taru...
Ari, nuoruus on joko imelää tai karvasta, ääripäitä.
Viides rooli, vuodatus näköjään temppuilee kommenttien kanssa. Puppy Love on tavallaan iätön kappale, monet sukupolvet ovat kuunnelleet sitä. Tulevat ehkä kunntelemaan.
Vaiheinen, minusta tuntuu, että tässä kappaleessa ollaan asian ytimessä.
Anonyymi, tämä on nuoruttaa, ehdottomasti ja rakkaus teininä on sellaista, mitä ei voi myöhemmin kokea ellei pysy iki-teininä, mikä ei ole kamalan suositeltava ajatus.
Aimarii, Ankalla on niin paljon klassikoita!
Kari, aika kovettunut pitäisi olla, jos ei kosketa.
Ei tätä silti kuuntelisi, hitusen liian imelää ...
Hirlii, onhan se imelää, mutta ah niin ihanaa myös.
Aika pitkään muuten harkitsin soittavani Ankan Dianan tänään, mutta jääköön toiseen kertaan ;)
Lepis, ajattelinkin, että saattaisit soittaa Ankaa. No, hänellä riittää klassikkoja.
Kimmeli, hyvä niin!
Ok, Tuima, arvailinkin, että joku tuttu se on.