Asiaa!

Kärsimys jo pelkkänä sanana kamala.

Kuvasta ihan hehkuu kärsimys!

Tää kärsii, vaikkei haluais... Perustetaanko se kärsäkauppa?

Huh. Kaikista kärsimyksen yhteydessä olevista kieltosanoista huolimatta tuli tunne paljosta kärsimyksestä.

Erittäin vaikuttava kuva.

Kärsimys ei jalosta, ei totisesti ei. Monet muutkin lauseesi ovat totisesti juuri noin. Kärsimys ei jalosta ja sitä annetaan enemmän kuin jaksaa kantaa, mutta onneksi on heitä jotka keventävätkin tuota taakkaa.

Kärsikää toisianne, sanoi pappi joka vihki kaksi sikaa. Sellainen sikamainen kärsiminen saattaisi jopa olla lystikästä, yhtä röhkimistä..;).

Kuvassa kärsimys konkreettisesti - polttaa, näännyttää, tuo tuskaa.

Runossa kärsimyksen koko skaala Kärsi ja unhoita ei voi olla totta.
Pidin runostasi. Kärsimys ei ole kaunista se on raadollista.

Runo totta ja kuva kiehtova.
Kruunu ei todellakaan kirkastu, vaikka kuinka keräät kärsimyksiä. Silmanlumetta koko touhu.

Puhutteleva runo kiirastorstaina.

..kärsi ja unhoita, niinhän se elämänohje menee.

Taru, minustakin asiaa.

Polga, minussa ei virtaa kauppiasverta!

jl, ehkä kokemus tietää, mitä kärsimys ei tee.

Elämänkulkija, kiitos.

Hirlii, sikojen kärsimisen ymmärrän.

Arleena, kärsimys ei todellakaan ole kaunista, eikä tee ihmisestä sen kauniimpaa, parempaa.

Korppi, kovasti sitä yritetään meille myydä, kärsimyksen jaloa aatetta.

Unelma, kärsimys on puhuttelevaa.

Helanes, rakasta, rakasta, rakasta. Niin sen pitäisi mennä,

Onpa vaikuttava kuva, todellista kärsimystä täynnä. Totta kirjoitat. Usein kärsimykselle vaan ei voi mitään, kaikki jalostava humpuuki on lisätty mukaan jotta se olisi helpompi kestää ja hyväksyä, jos se joitakin auttaa, hyvä niin.

Tuon uskon todeksi.

Osuvasti sanottu. En ole vielä tavannut ihmistä, jota todellinen kärsimys on jalostanut. Kärsimys rikkoo ja vie voimia. Se voi ehkä suhteuttaa asioita, mutta tarvitaan vallan toisia voimia, toisenlaisia kokemuksia, että ihminen voi eheytyä.

Allekirjoitan tämän.

Miten hyvin tuossa kuvassa tulee kärsimys esille.Joillekin ihmisille kärsimys tulee rajumpana kuin muille,mutta ei se pieninäkään määrinä ole kuin kamalaa....

H U I !

Samaa mieltä runosi kanssa, tiiliskivet eivät välttämättä tee hyvää elämälle.

"Kärsi, kärsi. Kauneimman kruunun saat." Noinhan sitä ennen ihmisiä hämättiin. Runosi on paljon todempi ja aidompi. Kärsimys ei jalosta ja ei siitä saa mitään hyvää.

Kuva on todellakin upea!!!

Niin. Silti sitä vaan kärsitään.

Sirokko, jos se joitain auttaa, niin ei siinä mitään. Muille sitä on kuitenkin turha tyrkyttää.

Demetrius, totta se on.

Kasselin kyyhky, nimenomaan, tarvitaan muita voimia, jotta eheytyy. Kärsimys ei sitä tee.

Liisa, hyvä niin.

Yaelian, toisen kärsimyksiä ei pysty mittaamaan, niin se vain on.

Ari, tiileskivet satuttavat, rikkovat.

Alastalo, tuntuu että edelleenkin tarjotaan tuota hokemaa, aina välillä.

Kahil, ei taida olla valinnan paikka.

Upea kuva ja runo, jolla kumosit kaikki ihmistä (ja etenkin naista) alistavat ja kristillisyydestä nousevat väitteet!!! Hurraa sille!
Ja Iloista Pääsiäistä Sinulle!

Kärsimys tekee ihmisestä vain nöyremmän tai katkeramman.
Onko sekään sitten hyvä?

Vahvoja sanoja, kovia väitteitä, onkohan ne totta kaikissa viitekehyksissä?

Juuri noin. Kärsimys ei ole jaloa!

Olet oikeassa.

Todellinen kärsimysruno, sopi hyvin pääsiäiseen. Ei kärsiminen tee ihmisestä puhtaampaa, tai onnesta kaunoisempaa, vain onni tekee, ja se että iloitsee. Kiitos runosta ja hyvää pääsiäistä!

Iloista pääsiäistä sinullekin, Crane.

Mk, nöyryys ehkä joskus, mutta katkeruus ei koskaan. Katkeruus hajoittaa ihmisen.

Isopeikko, täysin subjektiivinen runo.

Lepis, eipä niin.

Obeesia, ainakin omalta kohdaltani.

Hyvää pääsiäistä sinullekin, Tuure.

Vaikuttava kuva.

Kiitos, Piatta.

Kukapa kärsiä haluaisi? Loputon kärsimys kaluaa ihmisestä elinvoiman ja synnyttää katkeruuden.
Kuvasi on kohauttava.

Totta totta.Kärsimykselle ei löydy mitään selitystä, ei puolustusta.
Kuvasi kipunoi kuin kipu,

Aimarii, katkeruus voi hyvin kärsimyksessä.

Marjattah, samaa mieltä.

Jeps, kärsimyksen jalostava vaikutus on romanttista höpinää. Kärsimys sattuu ja lamauttaa.

Ei-kärsimyksentäyteistä päästäistä, Susu!

Mukavaa pääsiäistä sinullekin, Elegia.

Pidin kovasti runostasi. Vain se joka tietää kärsineensä, osaa kirjoittaa sen turhuudesta.

Kiitos, Marjaisa.

Tosi on, kukaan ai haluaisi kärsiä. Ja silti se on niin ihmisyyteen kuuluva. Mietin, jos ihminen ei todella koskaan kärsisi, osaisiko hän asettua toisen asemaan?
Runosi on hyvä, ja tosi.

Kärsiminen on osa elämää, Railaterttu, mutta en pidä sädekehästä, joka sille annetaan.

Juuri noin se onkin. Hyvin mietitty, täsmennetty, Susu.

Railaterttu, kiitos itsellesi.

Kärsimyksen torjunta, hyvä ja tarpeellinen näkökulma!

Eleanor, torjunta on tarpeellinen.

Luin tämän juttusi jo aikaa sitten,mutten oikein osannut kommentoida sitä mitenkään. Kärsimys kuuluu kyllä tietyssä määrin elämän perusasioihin.Toiset kärsivät enemmän kuin toiset, sekin täytyy suhteellistaa, mikä kenenkin sietoraja on. Marttyyrin viittaa en suosittele kenellekkään, enkä myöskään tapaa "vertailla" kärsimyksiä ikäänkuin saavutuksina. Kärsitään ihan rauhassa ja rakastetaan siinä sivussa vielä vähän enemmän <3

SuviAnniina, kärsimys on kamalan henkilökohtaista, subjektiivista, vaikea sitä on kommentoida.

Minä toteaisin että tuossa on filosofiaa.

Tzori kun olen harvoin kommendeeraamassa
vaikka käynkin runotorstain suoritteet läpi
säännöllisesti.

Verkkopyynti keväällä vie paljon vapaa-aikaa.
trew. Harmaasusi.Tzori kun olen harvoin kommendeeraamassa
vaikka käynkin runotorstain suoritteet läpi
säännöllisesti.

Verkkopyynti keväällä vie paljon vapaa-aikaa.
trew. Harmaasusi.

Harmaasusi, kiitos kommentistasi.

Hyvä runo ja erittäin tarpeellinen runo, sen näkee jo tuosta keskustelun määrästä minkä se synnytti. En pidä kärsimystä täydellisen tarpeettomana asiana ihmisen elämässä. Se on muutosta tuottava voima. Yksinkertaisena esimerkkinä, että fyysinen kipu saa meidät välttämään vahingollista asiaa, vaikkapa tulta. Henkinen kärsimys taas on viesti siitä, että elämä ei ole kohdallaan ja että sitä pitäisi muuttaa.

Elämä kokonaan ilman kärsimystä olisi luultavasti aika rajoittunutta ja paikalleen jämähtänyttä. Sikäli uskon (oman elämäni kokemuksesta), että kärsimyksestä syntyy parempi elämä, parempi ilo ja parempaa runoutta.

Mutta jos ihminen ei voi toteuttaa kärsimyksen lähettämää muutoskutsua, kärsimys muuttuu itseään ruokkivaksi tarkoituksettomaksi helvetiksi. Ja hyvin usein elämä jämähtää sellaiseksi, joko siksi ettemme pysty muuttamaan kärsimystä aiheuttavia olosuhteita, tai siksi ettei meillä ole energiaa muutokseen vaikka ehkä olisikin osaamista. Vaikka edellä ylistinkin sitä, kuinka kärsimys on jalostanut minun elämääni, niin kyllä se koetun kärsimyksen ja tapahtuneen jalostumisen suhde on kohtuuton. En voi sanoa ettenkö vaihtaisi päivääkään pois. Voisin vaihtaa muutaman vuodenkin.

Sorry tällainen pitkä saarna. Aihe osui hermoon.

Kiitos, Muhadzir mielenkiintoisesta kommentistasi. Kärsimyksen ja muutoskutsun suhde on mielestäni joskus kohtuuton, niin kuin kirjoitit, ja vaihtoon voisi mennä kevyesti muutama vuosikin.
Kärsimyksen glorifoiminen tökkii, siitä tämä runo kertonee.