Jep. Tämä The Whon biisi on yksi rockin historian komeimpia ja tuo Limp Bizkitin versio on vain sinne päin.

Näistä kahdesta ehdottomasti Limp Bizkit. Tulkinta on erinomainen. Whon alkuperäinen ei ole koskaan innostanut.

Tässä ehkä törmätään siihen kuuluisaan sukupolvien väliseen kuiluun...... - Tai no, ehkä ei sitäkään. Tykkään nimittäin kyllä The Whosta kovasti, MUTTA: tämän biisin kohdalla MINÄ tykkään enempi tuosta Limp Bizkitin versiosta...

Tosin en vaan pääse yli siitä hupaisasta muistikuvasta kun jossain sketsisarjassa soitettiin tätä biisiä ja sitten masentunut Batman lauloi tätä kappaletta; "no one knows what it's like to be a Batman...." *Hihihihii*... :D

- Mutta loistava biisi tämä kuitenkin on ♥ kaikesta huolimatta, ja ihan kummankin bändin esittämänä, siitä ei kyllä pääse yli eikä ympäri. Upeaa.

Ilman muuta Whon alkuperäinen. Who on muuten jäänyt klassareissa paitsioon, hyvä että vähän korjasit asiaa.

Nythän on niin, että Limp Bizkitin yritys on silkkaa höpöhöpökuravelliä, jota on ryyditetty kurjalla höpinäväliosalla ikään kuin sen korvaamiseksi, että laulu loppuu kesken. (Eivät ehkä kyenneet loppuosan esittämiseen...) Alkuperäisen Behind Blue Eyesin tärkein osa on jätetty pois, minkä takia pois on jäänyt myös laulun sanoihin kuuluva raivokkuus.

Tämän yhteydessä mieleni tekisi kiroilla.,, %#?¤#! Aion opettaa omille pojilleni, mikä on aito ja oikea, pitävätpä he sitten mistä tahansa. Turhan moni teini on kokenut tämän LB:n biisiksi. Se on häpeällistä. Vanhemmilla on vastuunsa - ainakin niillä, jotka akjattelevat, että historia voisi opettaa.

Summa summarum: no, tämänhän on ihan selvä. Periaatteita sopii olla,

Voi Tommi :) Hyvä periaate ja myös meillä ylläpidetty. Valinta voi silti oman maun perusteella osua uustulkintaan.

Oli periaate mikä tahansa, biisin hienouden kruunu on sen lopun revitys, jonka LB on jättänyt omastaan pois. Siksi se on torso.

Biisi on hyvä-ei ehkä elämää suurempi-mutta kuitenkin ja tässä tapauksessa coveri on ehkä vähän parempi alkuperäistä:-)

luin vasta muiden kommentit...eli kaikella kunnioituksella alkuperäistä kohtaan,joskus kierrätys on paikallaan,sehä on popin syvinolemus;-)

Yksi olemuksen ulottuvuus, mutta ei toki syvin. Ilman alkuperäistä ei voisi olla kierrätystä.

Vaiheinen, kanta selvä :)

Tuima, uudemman kannalla siis.

Piiska, huippua, nobody knows what's it like to be Batman!

Kari, Whota pitäisi soittaa enemmän, kyllä.

Tommi, valitsin tämän biisin juuri sen takia, että törmäsin tuohon samaan eli joku luuli, että tämä on Limp Bisquitin originaali. Ohhoh. Asia piti oikaista.
Muuten jos ei ajattele The Whon versiota laisinkaan, Limpin tulkinta on ihan ok mielestäni, mutta jos käy vertailemaan, niin Who vie voiton.

SuviAnniina, samaa mieltä, jokainen sukupolvi tehkään omat versionsa ja ehkä sen takia vertaileminen ylipäänsä ei ole kovin järkevää.

Vaikka pidänkin paljon The Whosta ja eritoten Roger Daltreyn tulkinnoista, en menisi teilaamaan Limp Bisquitin versiota niin rajusti. Siinä soi mielestäni nykyajalle ominainen leima ja tunnelma, apaattisuus, jopa masentuneisuus. Daltrey on niin energinen kaveri, että biisiin jää yhä uhoa, LB:n versiossa kaikki on jo menetetty.

Viides rooli, totta. LB:n versio on ihanan masentava.

Viime hetkellä vaihdoin klassikkoni tänä sunnuntaina Morissetteksi. Koko viikon mielessäni soittelin The Who:n Getting in tunea.
Olisi listalle toki mahtunut vaikka 10 Whota, niin hyviä klassikkoja löytyy bändiltä.
Tämä on kaunis kipale, alimpaa versiota en nyt taida kuunnella!!!

Tykkäsin tästä ekasta, vaikka olihan toi alimmainenkin hyvä.
Hyviä molemmat, molemmat paremmat!

Taas yks kappale, joka oli kyllä melodiana tuttu, muttei osannut sitä yhdistää Whohon. Ihan hyvä kappale.

Hieno The Who kappale! Limp Bizkitin kappale ihan ok,mutta oma suosikkini on alkuperäinen versio.

Tätä tarvitaan klassikoissa aina säännöllisin väliajoin! Ensin piti kuunnella alkuperäinen, sitten Limbit ja taas alkuperäinen. Ja kyllä se vain niin on, että aluperäinen saa aikaan väristyksiä! Hyviä sellaisia.

Aika monta klassikkoa jo on :)

Vaikka The Who'ta en ole mitenkään erityisesti fanittanut koskaan, näistä kahdesta ei tarvitse kauan voittajaa miettiä. Limpin versio ei lähde missään vaiheessa edes kunnolla käyntiin.

Minulle Limp Bizkit ja kaikki muut nu metal bändit Kornit ja muut löysähköine polvihousuheveineen eivät iske ollenkaan. Metallini kuuntelen sille päälle sattuessa mielelläni kunnon metallina. ;)

Taru, ensi viikolla sitten Whota?

Harakka, molempi parempi.

Timo, aina välillä mielessä pyörii kappaleita, eikä millään muista esittäjää. Sen takia nämä klassikot ovat hyviä, saa tietoa.

Yaelian, tuo LB:n versio oikeastaan paranee mitä enemmän sitä kuuntelee.

Lepis, vai väristyksiä...et kai vain ole saamassa flunssaa!

Isopeikko, kamalan monta!

Uuvana, mieluummin minäkin otan metallini tosi mustana.

WHO ! (leveätä hymyä). Ja oiva kotiinpaluu biisi.

Nytpä onkin vaikeata sanoa kumpi ompi parempi itseasiassa, ja voiko niin sanoakaan? Mä nimittäin tykkäsin kovasti myös tuosta Limp Bizkitin biisistä.

Hirlii, molemmat ansaitsevat arvonsa.