|
|
|||
|
12.07.2009 - 00:01
Jimmie Rodgersia kutsutaan country-musiikin isäksi, eikä syyttä. Rodgersin tuotanto riittäisi näihin sunnuntaiklassikoihin varmaan loppuelämäkseni. Valitsin nyt kuitenkin vain yhden kappaleen Gambling Bar Room Blues (Rodgers/Shelly Lee Alley, 1932), koska siitä on tehty vallan herkullinen coveri The Sensational Alex Harvey Bandin toimesta. Versio on vuodelta 1975. SAHB esiintyi vuonna 1976 Ruisrockissa, jossa minäkin olin, ja olihan siellä myös Chuck Berry. Jimmy Rodgersia en ole nähnyt livenä… Alex Harveyn tyyli iskee minuun, teatraalisuus ja lahjakkuus kulkevat käsi kädessä, kuten toisessa klassikossa, Delilahissa, näkyy. Harmi, että Mr Harvey sai sydänkohtauksen ja kuoli vain 46-vuotiaana. Olin ihan unohtanut Alex Harveyn bändeineen, levy osui käteen, kun siivosin kirjahyllyjä tällä viikolla. Löytyi sieltä paljon muutakin. Suosittelen! Siivoaminen ei ole kivaa, mutta löydöt saattavat yllättää. Muita sunnuntaiklassikoita löydät täältä.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Tämä toinen oli aika tuttu, mutta silti nimenä unholaan painunut.
Sooloilija, itse tykkään kuunnella vanhempaa kantria silloin, kun ylipäänsä kuuntelen kantria.
Kari, jännää, että SAHB oli minultakin painununut unholaan.
Tuima, sinähän soititkin Rodgersia tässä kerran muistaakseni. On se hyvä!
Polga, Blogistani on niin interaktiivista!!
Halo, great minds think alike :)
Lepis, kantrissa jyllää suuret tunteet, jonka huomaa sanoituksissa :)
Vaiheinen, kyllä tänne kommentteja mahtuu, vaikka triplana. SAHB kannattaa ehdottomasti kaivaa taas esiin.
AnniKainen, teillähän on suvussa hyvää makua :)
Olipa kiva musasessio tämä.
Alex Harveyssä viehättää kunnon burleski ja vaudevillemeininki, Hirlii, kappalaate ovat pientä teatteria.
Kantri on aika marginaalimusiikkia, Juanita, ymmärrän hyvin, ellei uppoa.
Yaelian, sunnuntaiklassikoissa löytyy aina kadonneita muistoja.
Minulla on tämä himo etsiä alkuperäisiä kappaleita, Timo, yllättävän usein niitä löytyy vuosikymmenien takaa.
Totta, luulee, että on alkuperäinen, eikä sitten ollutkaan, Timo!