Hirlii tuossa jokin aika sitten listasi parhaita näkemiänsä elokuvia erikinokuusioihin, ja jäin miettimään omaa listaani. Täydellistä top-listaa on mahdoton laatia, joten valitsin viisi parasta elokuvaa, joiden yhteinen nimittäjä on se, että päähenkilö on jonkin alan taiteilija ja on oikeasti ollut olemassa.
Elämäkertaelokuvat ovat hankalia. Elämän kaari ei juurikaan noudata draaman kaarta, joka on aika välttämätön elokuvassa, jotta leffassa olisi jokin koukku. Elävässä elämässä harvoin on sellaista koukkua, tapahtumia saattaa olla, mutta se on eri asia. Siksi puhtaasti fiktiiviset käsikirjoitukset ovat mielestäni parempia kuin tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin pohjautuvat tarinat.
Seuraavat elokuvat listallani ovat kuitenkin sellaisia elämäkertaleffoja, joiden seurassa viihdyn. Näissäkin elokuvissa on mukana muunneltua totuutta. Dokumentit ovat eri asia.
John Hudsonin Moulin Rouge vuodelta 1952 kertoo taidemaalari Henri de Toulouse-Lautrecista. Näin leffan ensimmäistä kertaa lapsena ja raajarikkoisen taiteilijan, jota Jose Ferrer esittää, traaginen elämä kosketti. Pitkään aikaan en uskaltanut katsoa elokuvaa uudestaan, en halunnut pilata ensikatsomisen huumaa, mutta eilen laitoin DVD:n soittimeen ja katsoin elokuvan. Edelleen se oli hyvä.
Henning Carlsenin Nälkä vuodelta 1966 perustuu norjalaisen Knut Hamsunin esikoisromaaniin. Kirjan sanotaan sisältävän paljon omaelämäkerrallisia aiheita aloittavan kirjailijan puutteesta ja köyhyydestä. Ruotsalainen Per Oscarsson on pääosassa tässä tanskalais-ruotsalais-norjalaistuotannossa. Ahdistava elokuva, suosittelen.
Stand up-koomikko Lenny Brucen elämästä saisi monta elokuvaa, sen verran värikäs heppu oli. Bob Fosse ohjasi elokuvan Lenny vuonna 1974. Lennyä esitti maanisen loistavasti Dustin Hoffman. Mikäli rääväsuinen, auktoriteetteja kumartamaton ja kaikkia ilmiöitä sivaltava verbaaliakrobatia kiinnostaa, kannattaa katsoa filmi sekä selata youtubea, josta löytyy pätkiä Lenny Brucen esityksistä.
Bob Fosse on yksi suosikkini: koreografi, tanssija ja ohjaaja. Vuonna 1979 hän ohjasi elokuvan All That Jazz, joka perustui löyhästi hänen omaan elämäänsä kuoleman kanssa flirttailevana taiteilijana. Fossen alter egoa esitti loistava Roy Scheider.
Ruotsalaisten Tage Danielssonin ja Hans Alfredssonin yhteistyötä onPicasson seikkailut (1978). Elokuva on hulvattoman hauska, kohtalaisen fiktiivinen kertomus Picasson elämästä kehdosta hautaan. Nautittavaa katsottavaa ja kun mukana on Picassoa esittävän Gösta Ekmanin lisäksi vielä suomalainen Sirkka (Lena Nyman), joka hurmaa Pablo Picasson kalakukko-laulullaan, niin voiko elokuvalta enempää odottaa!
Alla olevassa pätkässä näet, miten Sirkka valloittaa, tapaat myös Sirkan vanhemmat (loistavat Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson) ja huomaat, miten ruotsalaiset ovat hienovaraisesti tavoittaneet jotakin suomalaisesta melankoliasta.
Hyvä lista. En ole varma pystyisinkö tekemään viiden listaa elämäkertaelokuvista. Olen blogissani listannut elokuvia pariinkin otteeseen, viimeksi tuli viidentoista lista, joka venyi kuuteentoista.. Viisi on melkein mahdoton.
Piukat paikat kuuluu listalleni!
Elämäkertaelokuvat ovat hankalia, niitä tehdään yllättävän paljon. Nyt viimeisimpänä suunnitellaan Martin Luther King jr:stä elokuvaa. Viimeisin näkemäni elämäkertaelokuva taisi olla Bob Dylanista kertova I'm Not There. Kohtalaisen hyviä nykyelokuvia ovat olleet Ray Charlesista kertova Ray ja Johnny Cashista kertova Walk The Line. Pidin aikoinaan myös Loretta Lynnistä kertovasta elokuvasta Kaivosmiehen tytär..
Mutta esim. nippanappa hyväksyin Anthony Hopkinsin Pablo Picassoksi, vaikka hyvä olikin.
En tuntenut P'n seikkeiluja mutta jos loput leffasta on yhta hyva kuin Sirkan Kalakukko minun pitaa saada se filmi HETI!
SusuPetal kirjoitti 08.06.2009 - 15:58
Rayn ja Kaivosmiehen tyttären olen nähnyt, se oli ihan kohtalainen, Sooloilija, mutta muuten yritän välttää elämäkertaleffojen katsomista, dokumentit kyllä käyvät. Ai niin, katsoin minä tuon Hopkinsin Picassonkin.
On se aika hulvaton leffa, HPY, itsellänikin on tarkoitus hankkia se, sillä se PUUTTUU hyllystäni!!
Olipa kalakukon valmistus varmalla pohjalla! Rohkeasti ja hauskasti vedetty.
Henri de Toulouse-Lautrecista kertovan elokuvan olen nähnyt pari kertaa ja se tekee aina vaikutuksen. Myös Hamsunin Nälkä kirjana on hieno teos, elokuvaa en ole nähnyt.
Mielenkiintoinen postaus, täytyy oikein miettiä, löytyisikö listaa esiteltäväksi asti.
SusuPetal kirjoitti 08.06.2009 - 19:59
Nälkä on hyvä kirja, Uuna, ja ihmeen onnistuneesti taipui leffaksikin.
Kalakukkoa pitäisi saada :)
Noista elokuvista tunnen Lennyn, josta pidin kovasti. Henri de Toulouse-Lautrecista olen lukenut elämäkerran, kirjoittajaa en enää muista. Kirjan ja taiteilijan elämäkerran muistan niin hyvin, että opuksen on täytynyt olla vaikuttava.
SusuPetal kirjoitti 08.06.2009 - 22:19
Pierre La Murin romaanin pojalta tehtiin tuo Moulin Rouge, olisikohan ollut se kirja, Kari?
Lenny kestää kyllä katsomisen.
En ole nähnyt tuota Moulin Rouge leffaa, mutta nyt alkoi kiinnostamaan. Perustuu siihen Pierre La Muren 1950 julkaistuun kirjaan, jonka Kari ainakin on lukenut. Leffasta en ole tiennytkään, kaskas.
Mutta samanlainen kokemus minulla on Michelangelosta, josta näin noin kaksitoistavuotiaana elokuvan. Elokuvaan en ole törmännyt sen jälkeen. Mutta muistan tarkkaan kuinka vaikuttunut olin siitä ja sitten olikin reilimatkalla myöhemmin mentävä hänen töitään katsomaan. Vähän samanlainen tunne, että en tiedä uskaltaisinko katsoa sitä, jos nyt saisin mahdollisuuden siihen.
Varsin mainioita leffoja sulla täällä, tuo Picasson seikkailut vaikutti videon perusteella kiintoisalta. Jah, pitäiskin tehdä yksi kinokuusio vielä ennen loman alkua :)
SusuPetal kirjoitti 09.06.2009 - 11:24
Joo, se se on, löytyy hyllystä tuo kirja, Kari.
Nuo lapsuuden ja nuoruuden elokuvakokemukset ovat toisinaan sen verran järisyttäviä, että ei todellakaan uskalla rikkoa sitä lumousta katsomalla leffaa uudestaan myöhemmin, Hirlii. Picasson seikkailut on kyllä tutustumisen arvoinen!
Moulin Rouge elokuvan olen katsonut, kun tytär laittoi mut sohvaan istumaan ja istui viereeni, ja sanoi, että nyt äiti katotaan hyvä leffa.
Ja oli kyllä tosi hyvä, tykkäsin.
Ja kalakukkohan tulikin vedettyä hyvin.
SusuPetal kirjoitti 09.06.2009 - 18:16
Hamalainen, ei se niin vaikeaa ollut loppujen lopuksi, kauhuleffojakin tuli mieleen heti viisi-kuusi.
Onkohan Harakka, kyseessä se uudempi Moulin Rouge vuodelta 2001? Se on ihan eri tarina kuin tämä vuoden 1952 leffa. Hyviä kyllä molemmat.
Kirjoittaja
susupetal
Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.
Piukat paikat kuuluu listalleni!
Elämäkertaelokuvat ovat hankalia, niitä tehdään yllättävän paljon. Nyt viimeisimpänä suunnitellaan Martin Luther King jr:stä elokuvaa. Viimeisin näkemäni elämäkertaelokuva taisi olla Bob Dylanista kertova I'm Not There. Kohtalaisen hyviä nykyelokuvia ovat olleet Ray Charlesista kertova Ray ja Johnny Cashista kertova Walk The Line. Pidin aikoinaan myös Loretta Lynnistä kertovasta elokuvasta Kaivosmiehen tytär..
Mutta esim. nippanappa hyväksyin Anthony Hopkinsin Pablo Picassoksi, vaikka hyvä olikin.
Rayn ja Kaivosmiehen tyttären olen nähnyt, se oli ihan kohtalainen, Sooloilija, mutta muuten yritän välttää elämäkertaleffojen katsomista, dokumentit kyllä käyvät. Ai niin, katsoin minä tuon Hopkinsin Picassonkin.
On se aika hulvaton leffa, HPY, itsellänikin on tarkoitus hankkia se, sillä se PUUTTUU hyllystäni!!
Jaaha, Flora, tulenkin katsomaan.
Henri de Toulouse-Lautrecista kertovan elokuvan olen nähnyt pari kertaa ja se tekee aina vaikutuksen. Myös Hamsunin Nälkä kirjana on hieno teos, elokuvaa en ole nähnyt.
Mielenkiintoinen postaus, täytyy oikein miettiä, löytyisikö listaa esiteltäväksi asti.
Nälkä on hyvä kirja, Uuna, ja ihmeen onnistuneesti taipui leffaksikin.
Kalakukkoa pitäisi saada :)
Pierre La Murin romaanin pojalta tehtiin tuo Moulin Rouge, olisikohan ollut se kirja, Kari?
Lenny kestää kyllä katsomisen.
SuviAnniina, sinulla on loistava huumorintaju!
Mutta samanlainen kokemus minulla on Michelangelosta, josta näin noin kaksitoistavuotiaana elokuvan. Elokuvaan en ole törmännyt sen jälkeen. Mutta muistan tarkkaan kuinka vaikuttunut olin siitä ja sitten olikin reilimatkalla myöhemmin mentävä hänen töitään katsomaan. Vähän samanlainen tunne, että en tiedä uskaltaisinko katsoa sitä, jos nyt saisin mahdollisuuden siihen.
Varsin mainioita leffoja sulla täällä, tuo Picasson seikkailut vaikutti videon perusteella kiintoisalta. Jah, pitäiskin tehdä yksi kinokuusio vielä ennen loman alkua :)
Joo, se se on, löytyy hyllystä tuo kirja, Kari.
Nuo lapsuuden ja nuoruuden elokuvakokemukset ovat toisinaan sen verran järisyttäviä, että ei todellakaan uskalla rikkoa sitä lumousta katsomalla leffaa uudestaan myöhemmin, Hirlii. Picasson seikkailut on kyllä tutustumisen arvoinen!
Yhdestä genrestä voisi olla vaikea nimetä viittä, saati kuutta ihan viiden tähden elokuvaa, ainakaan lonkalta.
Ja oli kyllä tosi hyvä, tykkäsin.
Ja kalakukkohan tulikin vedettyä hyvin.
Hamalainen, ei se niin vaikeaa ollut loppujen lopuksi, kauhuleffojakin tuli mieleen heti viisi-kuusi.
Onkohan Harakka, kyseessä se uudempi Moulin Rouge vuodelta 2001? Se on ihan eri tarina kuin tämä vuoden 1952 leffa. Hyviä kyllä molemmat.