SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Lähtö

12.03.2009 - 13:44

***

Runotorstain 123. haaste on tekstikatkelma

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme
välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Kategoriat: runot , runotorstai 49 kommenttia Kommentoi

Hirlii kirjoitti 12.03.2009 - 13:50

Hiano.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 13:51

Olipas nopea kommentti, Hirlii, kiitos.

pitkospuu kirjoitti 12.03.2009 - 13:59

Laittoi miettimään, muistamaan...

Lähteenmäki kirjoitti 12.03.2009 - 14:02

Mää tykkäsin tosta runosta. Tuli heti mieleen ajatuksia ja muistoja.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 14:03

Pitkospuu, muistot ovat tärkeitä.

Kiitos, Lähteenmäki.

aimarii kirjoitti 12.03.2009 - 14:32

Runo palautti mieleeni paljon. Muistoja.
Elämä ei ole aina keveää

Inkivääri kirjoitti 12.03.2009 - 14:50

Ehkä viimeisellä hetkellä on kevyttä - ratkaisu on tehty ja toteutettu...

Tuima kirjoitti 12.03.2009 - 14:51

Yksi ainoa sana määrittää runon tunnelman. Hienosti luotu teksti traagisesta aiheesta.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 14:54

Eipä ole aina keveää, Aimarii.

Niin, jospa viimeinen hetki tuo mielenrauhan, Inkivääri.

Traaginen ja niin käsittämätön aihe, Tuima, tai en minä ainakaan ymmärrä.

hpy kirjoitti 12.03.2009 - 15:57

Pelottava. Liiankin monen elama paattyy tuohon.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 16:05

Aika monen nykyään, HPY, ja kokonainen kuva elämästä lähtee mukana.

Aamu kirjoitti 12.03.2009 - 16:48

Sattuva runo, kun pehmeydestä siirrytäänkin pian tragediaan.

kaistaton kirjoitti 12.03.2009 - 17:01

Todella upeasti ja koskettavasti kirjoitettu. Tähän pysähtyy.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 17:06

Kulkevat käsikädessä, Aamu.

Kiitos, Kaistaton.

Iiris kirjoitti 12.03.2009 - 17:23

Hui mikä hiljaisuus.......

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 17:27

Aika peruuttamaton hiljaisuus, Iiris. Hiljainen lähtö.

harakka kirjoitti 12.03.2009 - 18:18

Hui, mulla tuli vilunväristykset!
Oli niin hieno runo, ja niin totta, mikä on kamalaa!

sirokko kirjoitti 12.03.2009 - 18:59

Laittaa miettimään miten kevyesti laukaukset lopulta lähtevät. Nykyään niin moni haluaa lähteä mutta ei yksin.

Utua kirjoitti 12.03.2009 - 21:36

Laukauksen räjähdyksen jälkeinen hiljaisuus. Jäin sijoilleni pitkäksi aikaa! Vaikuttava runo!

Reine kirjoitti 12.03.2009 - 21:41

Raju, raju ja pysäyttävä.

Silti en suostu ymmärtämään päätöksen tekijää. Hän ei kysynyt muilta ratkaisuaan ja teki ratkaisun heidänkin puolestaan.

Elämä ei ole pahaa, eikä hyvää, Se vain on.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 21:46

Vähän pitääkin välittää, Harakka.

Niin, mutta lähtevätkö ne kuitenkaan niin helposti, Sirokko, en tiedä.

Onhan se paha hiljaisuus, Utua.

Reine, oma ratkaisu, sillä hetkellä ei ehkä paras, mutta ainoa.

isopeikko kirjoitti 12.03.2009 - 22:01

Peikon pitää kohta ruveta käyttämään ruusunpunaisia silmälaseja, ettei tekisi aina niin kipeetä.

SusuPetal kirjoitti 12.03.2009 - 22:03

Peikon omat tarinat suojaavat Peikkoa.

arleena kirjoitti 12.03.2009 - 22:44

Tämä lähteminen on luvatonta, murheellista ja jokainen lähtö turha.
Kunpa auttaisimme ajoissa.

Piatta kirjoitti 12.03.2009 - 22:50

Surullista.

savisuti kirjoitti 13.03.2009 - 02:10

Kosketti ja puhutteli. Juuri tänään näin elokuvan Hotelli Ruanda, runo voisi sopia sen mainokseksi.

Helinä kirjoitti 13.03.2009 - 08:01

Koskettava runo. Sanoo kaiken.

SusuPetal kirjoitti 13.03.2009 - 09:27

Arleena, joskus on vaan mahdotonta auttaa.

Niin on, Piatta, surullista.

Savisuti, aika synkkä mainos.

Ainakin sanoo paljon, Helinä.

hamalainen kirjoitti 13.03.2009 - 10:48

Vain perheenpää, todellinen oman elämänsä (anti)sankari voi toimia noin.

SusuPetal kirjoitti 13.03.2009 - 10:52

Päättäjän vastuu on kova, hamalainen.

helanes kirjoitti 13.03.2009 - 13:27

Herää vain kysymys: Minne?

Anne kirjoitti 13.03.2009 - 13:43

auts

SusuPetal kirjoitti 13.03.2009 - 15:18

Ehkä ei vastausta ole, helanes.

Niinpä, Anne, sattuu.

Marjut kirjoitti 13.03.2009 - 20:00

Niin ajankohtainen aihe juuri nyt :(

SusuPetal kirjoitti 13.03.2009 - 20:21

Valitettavan ajankohtainen usein, Marjut.

Mk kirjoitti 14.03.2009 - 04:20

Ja miksi elämästä tuli liian raskasta ja äänekästä?

SusuPetal kirjoitti 14.03.2009 - 10:19

Syitä on varmaan monia, mk, ehkä ne eivät selviäkään koskaan.

aino kirjoitti 14.03.2009 - 15:09

Huh! Puhuttelevaa ja vaikuttavaa.

SusuPetal kirjoitti 14.03.2009 - 20:03

Onhan se aika rankka, Aino.

genoveeva kirjoitti 14.03.2009 - 20:19

Karmeaa Susu,joskus olen tosin ajatellut että jos lapseni joutuisivat sotaan, olisi rakkaudellisempaa kuristaa heidät ennen rintamalla lähtöä.Toivottavasti eivät valkotakit kolkuta kohta oven takana....

SusuPetal kirjoitti 14.03.2009 - 20:51

Älä avaa ovea, jos kolkutetaan, Genoveeva. Ymmärrän tunteesi.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 15.03.2009 - 19:50

Draamaa muutamalla sanalla. Kiitos.

SusuPetal kirjoitti 15.03.2009 - 20:19

Kiitos itsellesi, Oh-show-tah Hoi-ne-ne.

Jerry kirjoitti 16.03.2009 - 11:03

Rankkaa pukkaa...taitavan lyhyesti.
Kaipaan kyl tän jälkeen jotain kevyempää.

SusuPetal kirjoitti 16.03.2009 - 12:16

Joo, Jerry, kannattaa vaikka lukea sarjiksia:)

jl kirjoitti 17.03.2009 - 21:50

Rankka runo, pehmeys katoaa keveästi sisällön iskettyä tajuntaan.