-Taas! Ei kai...

-Kyllä.

-Siis, ihan oikeasti? Ettekö te ole kuulleet ehkäisystä?

-Ollaan, äiti.

-Kyllähän minä aina halusin isoäidiksi, ainakin sitten joskus, mutta kuusinkertainen...

-Niin.

-Minä niin ajattelin, että sinä olisit ehkä hankkinut yhden, korkeintaan kaksi.

-Niin.

-Ja nyt siis kuudes tulossa!

-Niin.

-Minä en ymmärrä miksi sinä ylipäänsä opiskelit ja valmistuit. Ennätysajassa vielä. Nyt sinä voisit jo olla väitellyt! Sinusta olisi voinut tulla mitä tahansa!

-Niin...

-Ja mitä ihmisetkin ajattelevat! Luulevat vielä, että ollaan jotain lahkolaisia! Kuusi lasta!

-Niin...

-Yksi olisi ollut niin sopiva määrä. Millaista tuhlausta! Sinun elämäsi tuhlausta! Ja miksi! Ihan vain minua kiusataksesi.

-No, en...

-Arvaa, miltä minusta tuntuu, kun kerron, että sinulla on viisi...ei kun siis kohta kuusi lasta, ja olet vielä alle 35! Ja minä hädin tuskin yli viidenkymmenen! Ja kohta viisin-, siis kuusinkertainen isoäiti. Minä! Minuahan siitä syytetään, että olen kasvattanut sinut jotenkin kieroon. Ja kun ajattelee, minkälaisen uran sinä olisit voinut tehdä.

-Niin.

-Mutta ei, sinä vain päätit olla tekemättä mitään.

-Paitsi lapsia.

-Miksi sinä et voi koskaan tehdä mitään minun mielikseni? Edes kerran?