Minä muistan sinut,
miten voisin unohtaa, en koskaan
sinua, joka olit kaikkeni,
rakkauteni, rakkauteni,
sinä.
Vain sinä, ja sinut minä haluan
edelleen, en muita. Ei ollut toisia,
ei ennen, ei jälkeen, ei koskaan tullut olemaan.
Ruumiini on vanha,
ihoni hauras, kulkuni hidasta,
enkä minä jaksa enää muuta
kuin muistaa sinut,
joka olit minulle rakkain.

Olet odottanut niin kauan,
olen odottanut niin kauan.

****

Runotorstain 74. haaste