1990

16.1.

Halosella infarkti. Korvaan hänet ja lähden huomenna Tampereelle. On haettava paidat pesulasta ennen sitä. On tutustuttava Halosen muistiinpanoihin.

19.1.

Viikonloppu edessä. Tampereen komennus meni nappiin, vaikka aihe oli vaativa ja näkökulma minulle uusi. Halonen edelleen sairaalassa. Toivonen arveli, ettei Halonen tule enää kuntoon.
Tapasin Tampereella hotellin respassa mukavan naisen. Hänen nimensä on Eeva.

25.1.

Halonen sairaslomalla. Toivonen käski minun paikata Halosen kevään konsultaatiot. Sen vuoksi olen ensi viikolla menossa taas Tampereelle. Menen samaan hotelliin kuin viimeksi.

31.1.

Jälleen Tampereella. Eeva ei ollut respassa, kun kirjoittauduin. Mutta illalla, kun palasin ravintolasta, hän oli yövuorossa. Puhuimme hetken. Hän vaikuttaa ystävälliseltä, mutta sehän on hänen työtänsä. Onneksi en ollut juonut enempää.

1.2.

Helmikuu. Tampereella on enemmän lunta kuin Helsingissä. Eeva tuli jälleen yövuoroon. Istuin hotellin baarissa siihen asti, kunnes näin hänen tulevan.
Hän on kaunis. Huomenna, ennen paluuta Helsinkiin, aion pyytää hänen puhelinnumeroaan.
Ehkä tulee hotellinvaihto eteen.

3.2.

Kävin isän ja äidin luona syömässä. Kerroin heille Eevasta. Soitan hänelle huomenna.

9.2.

Keli on huono, joten menen junalla Tampereelle. Eevalla on vapaa viikonloppu. Olen hermostunut. Ostan kukkia, mutta mitä muuta? Mistä hän pitää? En tunne häntä vielä hyvin.

11.2.

Eeva piti rintakorusta. Hän kiinnitti sen talvitakkinsa kaulukseen. Sää oli parempi Tampereella, joten kävelimme paljon. Alan pitää Tampereesta.

14.2.

Lähetin Eevalle tänään suuren ruusukimpun kukkavälityksen kautta. Kirjoitin korttiin, että hän on minulle enemmän kuin ystävä.

15.2.

Eeva tulee ensi viikolla tänne.

16.2.

Eeva soitti ja puhuimme tunnin. En muista mistä. Pidän hänen äänestään. Sen muistan, että hän sanoi pitävänsä runoista. Menen huomenna kirjakauppaan.

20.2.

Olin Eevaa vastassa asemalla. Hänellä oli takissa antamani rintakoru. Hän sanoi rakastavansa Södergranin runoja ja halusi tietää, mistä minä tunsin Södergranin. En valehdellut, kerroin, että kirjakaupan myyjä oli valinnut kirjan puolestani.
Eeva on kaunis.

23.2.

Eeva lähti. En halua kirjoittaa tunteistani. Sanon vain, että minulla on ikävä. Hän lupasi soittaa heti, kun tulee kotiin.

24.2.

Lauantai.  Eeva on töissä ja minä hänen luonaan. Kun kuulin hänen itkevän puhelimessa, lähdin heti ajamaan Tampereelle. Ei haittaa, vaikka hän on töissä. Olemme samassa kaupungissa.
Olen rakastunut.

2.3.

Halonen oli ohitusleikkauksessa tänään. Olen ottanut hänen kierroksensa tälle keväälle. Kaksi koulutusta Tampereelle, loput maakunnissa.
Pitäisikö minun anoa siirtoa Tampereelle?

12.4.

Pääsiäinen. Olen Tampereella. Vanhempani haluaisivat tavata Eevan.
Olen puhunut Toivoselle siirrosta, eikä hän tyrmännyt ajatusta. En kestä Eevan itkua, kun lähden Helsnkiin.

17.4.

Isä ja äiti pitävät Eevasta. Eeva tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Johtuu hänen työstään. Äiti soitti minulle Eevan lähdettyä ja sanoi olevansa onnellinen puolestani. Hän sanoi, että en ole enää niin kireä ja hapan.
Välillä en ymmärrä äidin huumorintajua.
Hän kysyi myös, olinko jo kosinut Eevaa.

16.5.

En ole ehtinyt kirjoittaa. Joskus epäilen, onko minulla oikeutta tällaiseen onneen.

30.5.

Emme ole riidelleet kertaakaan.
Eeva itkee, kun hän lukee runoja. En ymmärrä sitä. Hän on hyvin herkkä .Minun on suojeltava häntä.

18.6.

Eevan kesäloma on vasta elokuussa. Siirrän myös oman lomani sinne. Lähdemme Pariisiin.
Olen saanut siirron Tampereelle.
Loman jälkeen muutamme yhteen. Ensin Eevan asuntoon Hämeenpuistoon. Myöhemmin etsimme oman kodin.
Olen päättänyt kosia Eevaa Pariisissa.

25.8.

Eeva vastasi myöntävästi kosintaani. Ostimme tänään hääpuvun Champs Elyseeltä. Söimme illallista Lidossa. Lomamme jälkeen matkustamme Rovaniemelle tapaamaan Eevan vanhempia.

5.11.

Olen asunut Tampereella kaksi kuukautta.
Olemme käyneet asuntoesittelyissä, mutta emme vielä tiedä, haluammeko jäädä kantakaupunkiin.
Hääpäiväksi on sovittu joulukuun ensimmäinen.

27.11.

Olen myynyt asuntoni Helsingissä.

28.11.

Ostimme asunnon Viinikasta, paritalon puolikas. Muutamme sinne ennen joulua.
Lauantaina meidät vihitään.

5.12.

Meidät vihittiin lauantaina Tampereen Tuomiokirkossa. Rakastan Eevaa.
Holopainenkin oli häissä.
Vastaanotto oli Suomalaisella Klubilla.

29.12.

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa. Laitoimme takkaan tulet. Annoin Eevalle lahjaksi kirjan, jossa on Edith Södergranin runoja ja Helene Schjerbeckin maalauksia. Sain Eevalta Chandlerin elämäkerran ja Hammetin kootut.
Talo on hyvässä kunnossa. Kaksi huonetta pitää vielä tapetoida.
Toisesta Eeva haluaa lastenhuoneen.


1991

1.6.

Olemme olleet puoli vuotta naimisissa. Rakastan häntä päivä päivältä enemmän. Toivon, että hän tuntee samoin. Olemme erilaisia, mutta Eeva sanoo, että se on rikkautta. Uskon häntä. Hän on minua viisaampi ja herkempi ja hän ymmärtää tällaisia asioita.

9.10.

Eeva on raskaana! Laskettu aika on kesäkuussa. Hän itki, kun hän kertoi minulle raskaudesta. Ensin pelästyin, sillä en tiennyt, että suuri ilokin voi saada aikaan kyyneleitä.

26.12.

Ensimmäiset kolme kuukautta ovat ohi. Eilen Eeva kertoi, että hän on pelännyt keskenmenoa koko ajan. Hän ei vain ole puhunut siitä. Luulin, ettei hän enää rakasta minua, koska hän on ollut niin hiljainen.
Haluaisin puhua hänen kanssaan enemmän, mutta en osaa.
Tänään kuulin hänen hyräilevän, kun hän laittoi ostamiamme tauluja lastenhuoneeseen.

1992

1.4.

Olen päättänyt mennä mukaan synnytykseen. Tämä ei ole aprillipila! Jotenkin Eeva oletti, että en halua tulla mukaan. Kysyin häneltä, koska synnytysvalmennus alkaa ja hän alkoi itkeä ja sitten hän nauroi.
Olemme olleet kerran valmennuksessa. En osannut kysyä siellä mitään.

12.5.

Eeva on tuskastunut. Hänen painonsa on kohonnut hyvin paljon. Näen, että hänen on vaikea liikkua. Haluaisin, että hän jäisi jo pois töistä, mutta se on kuulemma mahdotonta. Heillä on töissä kiirettä ja sijainen pääsee aloittamaan vasta ensi viikolla.
Välillä tunnen itseni avuttomaksi. Ulkopuoliseksi. Eeva muuttuu joka päivä. Hän puhuu lapselle, mutta minä en osaa tehdä sitä. En tunne itsessäni muutoksia. En tunne itseäni vielä isäksi.

10.6.

Laskettu aika oli kaksi päivää sitten. Eeva ei ole hermostunut. Minä olen. Ostin kännykän, että Eeva tavoittaa minut, kun on aika. Haluan mukaan synnytykseen.
Eeva voi hyvin. Hän ei pysty nukkumaan paljon, koska vauva kuulemma potkii koko ajan. Hän ei syö paljon. Hän sanoo, ettei häneen mahdu. En tiedä, pitäisikö minun olla huolestunut. Hermostuttaa.
Olemme päättäneet pyytää Eevan ystävää Riittaa kummiksi.

13.6.

Sunnuntailapsemme syntyi tänään, aamulla kello puoli kahdeksan. Eeva oli synnytyssalissa kymmenen tuntia. Näin, että häneen koski, mutta hän ei halunnut edes kipulääkettä eikä epiduraalia. Hän sanoi, että hän haluaa tuntea ja muistaa jokaisen hetken.
Minä en olisi pystynyt siihen. Eeva on minua vahvempi.
Neljä kiloa ja sata grammaa. Viisikymmentäkaksi senttiä. Meidän tyttäremme. Kätilö antoi minun kylvettää tytön.

2.9.

Tyttäremme sai eilen nimen Lilja Karoliina. Riitta miehineen ovat sylikummeja.
Kesä on mennyt nopeasti. Lilja on pieni, mutta huomio, jota hän vaatii, ei ole pientä. Joskus minusta tuntuu, ettei Eeva nuku lainkaan. Olen yrittänyt syöttää Liljaa tuttipullolla, mutta hänelle ei kelpaa muu kuin Eevan rinnat.
En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän onnen. Voisin katsoa heitä tuntikausia.

9.9.

Olen joutunut matkustamaan paljon. Piirejä on yhdistetty. Laurio ja Saipila saivat lähteä. Minä sain pitää paikkani, mutta töitä ja kilometrejä on paljon.
Eeva jää kotiin hoitamaan Liljaa, kunnes tyttö on kolmevuotias.

11.11.

Olen Jyväskylässä. Eeva soitti ja kertoi, että Liljalla on kuumetta. Käskin hänen mennä taksilla sairaalaan.
Tunnen itseni voimattomaksi.

12.11.

Eeva soitti. Liljalla ei ole hätää. Se oli vain nuhakuumetta. Eeva ei voinut ymmärtää, mistä tyttö on saanut nuhan, sillähän ei liiku tytön kanssa juuri missään.
Eeva itki. Hän kuulostaa väsyneeltä. Ajan kotiin heti, kun pääsen lähtemään täältä


15.11.

Tänään Eeva sanoi, että hän pelkää kaiken aikaa, että Liljalle tapahtuu jotain, että tyttö sairastuu, että talo voi palaa, jos hän unohtaa sähkölevyn päällä, että hän voi jäädä auton alle tai että minä kuolen ja hän jää yksin Liljan kanssa, eikä osaa kasvattaa tyttöä hyvin.
Yritin lohduttaa häntä, mutta en osaa. Onneksi hän ei kaipaa minulta sanoja, koska tietää, että en osaa puhua.
Nyt ymmärrän, miksi hän itkee niin usein. Hän pelkää. Koko ajan.

1993

16.1.

Olen huolissani Eevasta. Mielestäni hänen elämänsä pyörii liikaa Liljan ympärillä. Eeva ei nuku tarpeeksi. Hän on laihtunut, sillä hän ei syö riittävästi. Lilja vaatii rintaa vielä monta kertaa päivässä.
Haluaisin olla kotona enemmän, mutta se on mahdotonta. Huhu kiertää, että tänä keväänä saa jälleen kaksi lähteä. Minä en aio olla toinen heistä. Tarvitsemme minun tilini.
Tämä on ansa. Eeva tarvitsee minua, Lilja myös, mutta en voi olla pois töistä.

25.1.

Riitta tulee tänään hoitamaan Liljaa. Olen varannut pöydän Rosendahlista. Eeva kuulosti ilahtuneelta, kun kysyin, haluaisiko hän lähteä illalliselle.

30.1.

Illallinen oli onnistunut. Ruoka oli hyvää, puhuimme paljon. Eeva soitti kaksi kertaa kotiin ja kysyi Liljan vointia. Tanssimme. Eeva hymyili. Meidän pitäisi olla enemmän kahdestaan.
Sain kerrottua, että olen huolissani hänestä. Yllätyksekseni Eeva nauroi, eikä loukkaantunut. Hän kertoi tunteneensa itsensä mökkihöperöksi. Hän sanoi pelänneensä, ettei hänestä ole äidiksi.
Päätimme, että meitä parempia vanhempia ei ole.

6.2.

Liljalla on taas kuumetta. Käytimme tyttöä lääkärissä, mutta lääkäri sanoi, että se on vain nuhaa. Tyttö on itkuinen, eikä viihdy muualla kuin Eevan sylissä.
Minulla on viikko talvilomaa ensi maanantaista lähtien. Yritän hoitaa Liljaa mahdollisimman paljon, niin että Eeva saa levättyä.

28.2.

Lilja kuoli viikko sitten.
Hautajaiset ovat huomenna. Eeva ei halua tulla mukaan. Menen yksin hautaamaan tyttäremme. Ruumiinavausraportti tuli tänään. Kätkytkuolema. Se ei selitä mitään.
Se ei selitä miksi.

15.3.

Eeva ei halua puhua kanssani. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen korjannut Liljan tavarat lastenhuoneesta ja laittanut ne vinttiin talteen, vaikka Eeva pyysi minua heittämään ne pois. En pysty siihen.
Eeva ei puhu, ei anna minun koskea itseään. Hän ei itke. Se on pahinta. Hän vain istuu makuuhuoneessa ja katsoo ulos ikkunasta. Hän syö, jos minä pakotan, ei muuten.
Minun on saatava hänet lääkärille.

30.3.

Eeva ei suostu lähtemään lääkäriin. Otin selvää apuryhmästä, joka on meidän kaltaisille vanhemmille, mutta Eeva ei halua lähteä sinne. Yritin selittää, että meille tekisi hyvää puhua muiden sellaisten kanssa, jotka ovat kokeneet saman, mutta hän sanoi ei.

6.4.

Olen päättänyt kutsua lääkärin kotiin. Tiedän, että Eevan on surtava, mutta en halua, että hänen surunsa tappaa hänet.
En halua jäädä yksin.
Kaipaan Liljaa ja itken usein, mutta en halua itkeä Eevan nähden. Minun on oltava vahva.
Kaikki on niin väärin. Elämä on epäoikeudenmukaista.
Mitä minä tein väärin? Enkö ollut riittävän hyvä isä, koska tyttäreni kuoli?
Huomenna lähden jälleen Kuopioon. Vihaan näitä matkoja. Pelkään, että Eeva tekee jotain itselleen.

10.4.

Lääkäri kävi tänään. Eeva antoi tutkia itsensä, mutta ei puhunut mitään. Lääkäri kysyi, haluanko Eevan johonkin sairaalaan, mutta en voi päättää sellaista asiaa Eevan puolesta.
Jatkamme niin kuin ennenkin.

12.4.

Eeva on kuin unessa. Hän sanoi tänään, että hän syyttää itseään tapahtuneesta. Jos hän olisi hakenut Liljan aikaisemmin vaunuista, jos hän ei olisi itse nukahtanut sohvalle. Jos hän olisi tehnyt oikein, Lilja eläisi edelleen.
Mitä minä teen? Hän liukuu luotani. yritän puhua hänelle kaikesta mahdollisesta niin, että hän ei ajattelisi Liljaa koko ajan, olla hyväntuulinen ja rohkea, mutta en ole koskaan pelännyt näin paljon.
En uskalla katsoa hänen silmiinsä. Ne ovat aivan tyhjät.
Riitta on yhtä neuvoton. Hän käy täällä joka viikko, mutta Eeva ei puhu hänellekään mitään.

29.4.

Kevät on tullut. Yritin kertoa siitä Eevalle ja houkuttelin häntä ulos kävelylle, mutta hän ei halua. Hän ei halua puhua.
Haluaisin kysyä häneltä, rakastaako hän edelleen minua. En tee sitä, sillä se ei ole tärkeää. Minä rakastan häntä.
Lähden jälleen ensi viikolla Ouluun. Soitan sieltä, niin kuin aina matkoilta. Eeva ei vastaa, enkä minä voi olla varma, onko hän kunnossa. Kun palaan kotiin, pelkään, mitä löydän.
En halua menettää häntä. Tarvitsen häntä. Hän kuoli Liljan kanssa. Kaipaan heitä molempia. Kaksi kuukautta lomaan. Kolme matkaa ennen sitä. En jaksa. Pelkään.

15.6.

Tulin Jyväskylästä ja Eeva oli minua vastassa eteisessä. Hän katsoi minua ja näin, että hän yritti hymyillä. Hän alkoi itkeä. Otin hänet syliini. Hän on laihtunut. Hän itki ja minä pidin hänestä kiinni ja sitten hän sanoi, että hän oli löytänyt minun päivyrini.
Muistin jättäneeni päivyrin puhelinpöydälle lähtiessäni. Unohdin ottaa sen matkalle mukaan, niin kuin aina teen, ja olin kaivannut kirjaa hotellissa.
Eeva kysyi minulta, miksi luulin, ettei hän enää rakastanut minua.
En osannut vastata mitään.
Hän kysyi, miksi olin esittänyt rohkeaa. Miksi minä en ollut itkenyt niin, että hän olisi nähnyt. Vastasin, että olin halunnut olla voimakas, koska arvelin, että hän tarvitsi voimaani. Hän sanoi, että olin väärässä.
Aloin itkeä.

1.8.

Eeva lähti kanssani kävelylle. Olemme puhuneet paljon. Olen itkenyt. Rakastan häntä. Loma on kohta pidetty.

29.9.

Lähden huomenna Turkuun, messut to-pe. Eeva haluaa tulla mukaan. Vietämme Turussa viikonlopun.
Eeva pakkaa vaatteita.