SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Joku vitun idiootti oli järjestänyt kertakäyttömukit ja pullot riviin puupöydälle. Marko pyyhkäisi kädellään mukit kumoon. Maahan pudonneet hän tallasi lenkkareillaan.
Muutamassa pullossa oli vielä juotavaa. Marko nosti yhtä pulloista ja nuuhkaisi. Väljähtynyt neste haisi samanlaiselta kuin mutsi.
Haju muistutti kompostin löyhkää, jotain hajoavaa, lahoavaa, pilaantunutta ja tunkkaista.

Marko pudotti pullon maahan. Se ei särkynyt. Hän katsoi ympärilleen, mutta kukaan ei kytännyt ikkunoissa. Hän potkaisi pulloa. Se hävisi pensaisiin, mutta ei särkynyt vieläkään. Olkoon, Marko ajatteli, eikä hakenut pulloa. Sen sijaan hän otti pöydältä uuden pullon ja viskaisi sen keinua päin. Pullo osui keinun poikkipuuhun ja räsähti rikki.

Marko istuutui penkille, mutta kusihätä oli liian kova. Hän nousi ylös ja arvioi pensaiden kokoa. Ne olivat kuitenkin liian pieniä, madon syömiä ja revittyjä. Kuka tahansa yläkerrosten asukkaista näkisi, jos hän kävisi kusella pusikossa.

Vitun mutsi. Se oli maannut vessan lattialla oksentamassa, kun Marko oli herännyt. Sen verran tolkuissa mutsi oli ollut, että se oli onnistunut tähtäämään vessanpyttyyn. Pytystä ja mutsista lähtevä lemu oli ollut niin kaamea, että Marko oli perääntynyt. Vasta tultuaan ulos hän oli muistanut, että hänellä oli kusihätä. Takaisin hän ei kuitenkaan menisi. Mutsi olisi vittumaisella tuulella. Se oli aina sellainen, kun sillä oli krapula. Sitä ei kestänyt silloin pirukaan.
Ei piru, mutta faija kesti. Se ei välittänyt, koska sillä oli samanlainen kankkunen. Se vaan ei maannut ykäämässä vessassa, se nukkui ja kuorsasi. Siksi se kesti.

Ne oli kömpineet himaan joskus aamulla. Marko oli kuullut niiden tappelevan. Hän oli katsonut kattoon ja laskenut sekunteja ja odottanut, että ne hiljenisi. Yleensä se ei kestänyt kauan. Ne oli nimittäin tavallisesti jo riittävän kännissä lähellä sammumispistettä- kun ne ylipäänsä viitsi raahautua himaan.
Ne oli sammuneet, kun sekunteja oli kulunut jotain tuhat, ja Marko oli nukahtanut uudestaan.

Kukaan ei ollut vielä hereillä, ja Marko tunsi, että se oli erityisen tärkeää. Ainoastaan hän tiesi mitä oli tapahtumassa. Ainoastaan hän määräsi täällä. Kenelläkään muulla ei ollut asiaa tänne. Tämä oli hänen mestansa, hänen maansa.

Pikkuskidit olivat vielä sisällä. Ne katsoi jotain ääliölastenohjelmaa, jossa nössöt akat ja homot äijät lässytti paskaa. Juuri sellaista paskaa kuin B-talon Eeva, mutta se olikin kuulemma joku vitun sosiaaliämmä. Niin ainakin faija oli sanonut.

Eeva hymyili aina ja se hymy vitutti Markoa. Joskus hän ajatteli, minkälaiseksi se hymy muuttuisi, jos hän vetäisi sitä akkaa kuonoon. Miltä tuntuisi hymyillä kita täynnä hampaanpaloja? Vitun Eeva. Se oli aina hymyilemässä ja kysymässä jotain skeidaa koulunkäynnistä ja muista paskajutuista. Niin kuin vittu jotakuta kiinnostaisi vastata.

"Mitä sinä nyt olet ajatellut tehdä yläasteen jälkeen?"

Nati-nati-natinaa. Vitun natinaa. Mitä vittua se sille kuului.
Se oli utelias ämmä. Niin kuin kaikki muutkin pihan muijat. Kaikki kyttäsivät toisiaan. Täällä ei voinut edes kusta rauhassa sinne minne halusi. Heti joku oli huutamassa naama pulleena, kita täynnä kuolaa.
Marko työnsi kädet pusakan taskuun. Hänen oli pakko päästä kuselle jonnekin.

Marko oli ollut pihalla edellisiltana, mutta vain vähän aikaa. Niissä juhlissa ei todellakaan ollut vitunkaan verran tekemistä. Pikkukersat heittivät hiekkaa toistensa päälle, siinä juhlien kohokohta, vittu. Ensiksi niiden vanhemmat huomautti asiasta ja yritti sovittaa riitoja, mutta sitä mukaa kun pullot tyhjenivät, kukaan ei enää välittänyt asiasta. Kukaan ei ollut edes huomannut, kun Marko oli heittänyt yhden niistä pahimmista rääväsuista pensaisiin matojen ruuaksi. Se penska oli kyllä huutanut ja kironnut, mutta kukaan ei ollut kuullut. Eeva oli juuri silloin hoilannut jotain vitun itkuvirttä ja muutkin olivat vinkuneet mukana. Ne oli vittu nyyhkinyt niin kovaa, etteivät olleet kuulleet sen kersan huutoja. Lopulta Marko oli noussut sen kersan päältä, ja se oli lähtenyt itkien etsimään mutsiaan.

Markon ei tarvinnut etsiä mutsia. Riitti kun katsoi ympärilleen. Se istui jonkun naapurin äijän sylissä, niin kuin tavallisesti, kun se sai riittävästi viinaa. Muuten se oli hapan, eikä se hymyillyt koskaan, mutta kun se joi, se tuntui muuttuvan itse pikku päivänpaisteeksi. Siitä tuli varsinainen ilolintu, joka kaakatti niin kuin muutkin kanat. Kot-kot-kot-lisää viinaa.
Vitun mutsi. Se oli pahempi kuin faija, joka tyytyi vaan juomaan ja istumaan paikallaan. Mutsi kiehnäsi jokaista äijää niin, että sen lyhyt hame nousi entistä ylemmäksi. Kaikki saattoi nähdä sen kalsarit ja vitunkarvat.

Marko oli lähtenyt juhlista siinä vaiheessa, kun mutsi sai päähänsä nousta pöydälle. Se halusi tanssia, eikä kukaan sanonut sille ei. Eeva soitti kitarastaan jotain vitun humppaa ja mutsi alkoi horjua. Se oli sen tanssia. Vittu, se näytti pitkäperseiseltä ankalta.

Markolla ei ollut kelloa. Faija oli napannut sen, kun se oli hukannut omansa jollakin ryyppyreissulla.

-Jäikö se sen huoran luo? mutsi oli kysynyt.

Faija oli kieltänyt, mutta mutsin kääntyessä poispäin, faija oli iskenyt silmää Markolle. Mutsi oli oikeassa, mutta vittuakos se sille kuului. Faijalla oli muita akkoja, se oli selvä, tietenkin, koska eihän kukaan äijä kestänyt mutsia.
Marko ymmärsi faijaa, mutta se, että se vei kellon, oli sikamaista. Vaikka vitut ajasta. Nyt oli lauantaiaamu ja kello oli helvetin vähän.

Marko käveli roskikselle. Hän voisi kusta katoksen nurkkaukseen. Hänen oli pakko kusta jonnekin, muuten kusi nousisi kohta päähän. Markoa huvitti. Sillä tavalla kusipäät syntyivät.
Kaikki roska-astiat olivat täynnä. Marko nosti kansia ja katsoi päällimmäisiä pusseja. Osa muovikasseista oli sidottu kiinni, eikä niitä saanut auki. Sairasta porukkaa, Marko ajatteli. Mitä järkeä oli solmia pussit kiinni? Pelkäsivätkö ihmiset, että roskat karkaisivat? Että joku varastaisi niiden vitun jätteet?
Kusipäitä.

Mutsi heitti aina pussit avonaisina jäteastiaan. Joskus se ei edes viitsinyt viedä roskia katokseen asti, vaan jätti pussin porraskäytävän eteen. Se tiesi, yhtä hyvin kuin Markokin, että joku talon paskantärkeistä siisteysintoilijoista kiikuttaisi roskat pois ennen kuin paskanhaju leviäisi pihan ylle. Joskus mutsi oli sanonut, että hänen puolestaan ne voisivat hakea roskat kotoa asti. Kyllä se sopisi hänelle.

Marko löysi avonaisen pussin ja penkoi aikansa, pussista löytyi kolme kasettia. Ne näyttivät ehjiltä. "Humpan historiaa"
"Rekkamiehen taival"
"Lepakkodisco"

Vitun roskaa. Marko veti nauhat ulos ja heitti sitten kasetit lattialle. Hän jatkoi etsimistä ja sai käsiinsä kirjan. Se oli vieraskielinen. Marko katsoi outoja kirjaimia. Sen täytyi olla sen naapurin ryssän kirja. Marko avasi kirjan. Ei yhtään kuvia, joten hän heitti kirjan lattialle kasettien seuraksi.

Jonkin ajan kuluttua Marko lopetti pussien penkomisen. Ihmisten jätteet olivat yhtä kiinnostavia kuin ihmiset itse. Ei minkään arvoisia.
Marko potkaisi venäläisen naisen kirjaa. Sekään ei ollut pitänyt sitä kirjaa minkään arvoisena, koska se oli heittänyt sen pois. Tai sitten se ei osannut lukea. Ryssissä oli sellaista. Faija oli kertonut, että siellä tehtiin ennen niin vitusti töitä, ettei tarvinnut käydä koulua. Kaikki vaan tehtaaseen. Se oli kuulostanut Markosta hyvältä jutulta. Ei se tehtaassa raataminen, vaan se, ettei tarvinnut mennä kouluun.

Koulu oli ollut paska paikka.
Vaikka parempi kuin hima. Ainakin toisinaan, silloin kun oli viitsinyt raahautua kouluun. Nyt sinne ei tarvinnut enää mennä. Nyt oli vaan hima.

Marko lähti katoksesta. Hän jätti roskat lattialle. Joku innokas kusipää korjaisi ne siitä kuitenkin. Ei kuitenkaan se venäläinen akka. Se oli huora, eivätkä huorat siivonneet. Faija oli kertonut, että jokaiselta ryssänaiselta sai pillua. Jos vaan halusi, eikä pelännyt tauteja. Niille ei tarvinnut kuin näyttää mulkkua, niin ne avasi jalkansa. Ne oli samanlaisia kuin thaimaalaiset muijat, faija oli sanonut. Ne oli hulluna kaluihin ja tiesi, mistä mies piti.

Somaleista faija ei ollut sanonut mitään, mutta se ei ollut mikään ihme. Somaliakat oli rumia. Sen takia ne käytti liinaa naaman suojana. Ne oli niin rumia, ettei niitä halunnut edes panna. Ei ainakaan suomalainen mies. Somaliäijät oli tietysti asia erikseen. Ne oli tottuneet katsomaan akkojaan, eikä ne tienneet mistään paremmasta. Vasta kun ne tuli tänne, ne näki, miltä kaunis muija näytti.
Somaleista faija ei ollut sanonut mitään, mutta Marko oli nähnyt, miten faija oli kirjoittanut porraskäytävän taululla olevaan ilmoitukseen.

"Somalit vittuun"

Se oli hyvin sanottu, ja Marko oli faijan kanssa samaa mieltä.

Vasta lähdettyään roskakatoksesta Marko tajusi, ettei ollut käynyt kusella. Koko kusihätä oli unohtunut roskien takia. Piha oli edelleen tyhjä. Hän haki pöydältä tyhjän kaljapullon ja meni se mukanaan roskakatokseen. Hän kusi pullon lähes täyteen.

-Siinä krapularyyppy, Marko sanoi tuodessaan pullon pöydälle. Talo tarjoaa.