***

Runotorstain 186. haaste on raja

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 185. haaste ahneus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Pakinaperjantain sääntöjen mukaan haasteisiin voi osallistua muullakin kuin pakinalla, joten tässä tämä, haaste # 205.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 180. haaste

 

 

 

löytyy täältä.

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 179. haaste on baari

 

 

 

 

 

eteenpäin                päin     ääääää   ee                    e teen                      e    t     e  e          n        p        ä          i n

 

 

 

 

***

Runotorstain 178. haaste

***

MAINOS: Muistakaa ostaa uusin kirjani!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 176. haaste on kellastuvaa.

***

Valitettavasti jouduin laittamaan sanavarmistimen päälle jatkuvien spämmikommenttien takia. Sanahirvitys poistuu heti, kun tilanne rauhoittuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tein tämän jo jokin aika sitten, mutta en ole muistanut julkaista täällä blogissa. No, nyt julkaisen.

 

 

 

 

Suomalaiset ovat runokansaa. Vappuna haetaan vappurunoa, jouluna jouluisia värssyjä, kautta vuoden riimejä juhlaan ja arkeen, häihin ja valmistujaisiin. Sitemeter kertoo runon nälästä tänäkin juhannuksena. Julkaisen siis uudestaan runon vuodelta 2007, joka on löydetty hakusanoilla juhannuksen runo, juhannus runo ja niin eespäin.

 

JUHANNUS

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 171. haaste matkan varrella

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 170. haaste

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 169. haaste silkkaa jazzia

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 168. haaste on viesti

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 167. haaste hassu

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 166. haaste

Demetrius osti runon kuvituksena olevan taulun. Tue sinäkin SuviAnniinan näyttelyn pystyttämistä!

 

 

 

 

Olen kirjoittanut äidiksi syntymisestä kaksi runoa, jotka on julkaistu tässä blogissa aikaisemmin, vuosia sitten. Koska tänään on äitienpäivä, haluan kiittää heitä, jotka tekivät minusta äidin julkaisemalla runot uudestaan.

 

***

 

 

 

 

 

 

 

***

Teematiistain 14. haaste

 

 

runo poikkeuksellisesti täällä.

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 164. haaste

Runon lähteet:kilot kuriin, dementiariskin väheneminen, rentoutuminen ja nukkuminen, hampaiden hoito, sydäntaudit, seksivietti

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 163. haaste on hyppy

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 162. haaste vaihtoehto

 

 

 

 

 

Kärsimys ei jalosta, ei ylevöitä ihmistä, ei tee ihmisestä hyvää.

 

Kruunun kirkkaus ei

sädehdi kärsimyksen määrästä.

 

Kärsimys ei kaunista,

kärsimyksellä ei ole tarkoituksensa.

Kärsimys ei palkitse.

 

Kärsimystä annetaan enemmän kuin ihminen jaksaa kantaa.

 

Kärsimys ei synnytä mestariteoksia,

luovuus patoutuu,

betonissa ei koloa, jota kärsimys suurentaisi.

 

Syntyäkseen, ilo ei vaadi kärsimystä.

 

 

 

***

Runotorstain 161. haaste on kärsimys

 

 

 

 (kuva suurenee klikkaamalla)

 

 

 

 

***

Teematiistain 9. haaste on tekniikka

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 160. haaste

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 159. haaste on asetelma

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 158. haaste on tuli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 156. haaste on rykelmä

 

 

 

 

Lähetit minulle tekstiviestin.

Ajattelin mennä kävelemään, jaksatko tulla mukaan? Ellet jaksa, ei se mitään. Askeleita tulee aina lisää. 

Sain sinulta villasukat. Itse neulotut.

Haluan, että edes varpaasi ovat lämpimät. Lämmittäisin sinua enemmän, jos osaisin neuloa muuta. 

Veit minut ravintolaan syömään.

Sinun on hyvä syödä. Edes jotain Tekisin sinulle ruokaa, mutta mahdollisuus pohjaan palamiselle on aina suuri keittiössäni. Tämä on varmempaa. Ja sitä paitsi parempaa..  

Sain sinulta meilin.

Olet ajatuksissani, ja jos et jaksa kirjoittaa, älä murehdi sitä. Tiedä vain, että olen olemassa ja ajattelen sinua. 

Sain sinulta suklaalevyn.

Suklaata ei voi koskaan syödä liikaa. Sinä tarvitset suklaata. 

Halasit minua.

Itke. Minä olen tässä.

 

 

En tiedä mitä tekisin ilman sinua, ystäväni.

***

Runotorstain 154. haaste on runo ystävälle

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

tällä hetkellä vähemmän sanoja, enemmän kuvia

 

 

 

 

 

 

jouluruno hakusanoista- ja lauseista, joilla blogeihini on tultu 24.12.09

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 152. haaste on pysähtynyt

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 151. haaste on sininen ja valkoinen

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 150. haaste

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 149. haaste räiskyvä

 

 

 

 

sanojen staattista tyhjyyttä voi tehostaa liikkeellä

 

 

***

Runotorstain 148. haaste on

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
           (Kiinalainen sananlasku)

 

 

 

runo poikkeuksellisesti täällä, klik, klik.

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 146. haaste vuorenpeikkojen luolassa

 

 

 

 

***

Runotorstain 145. haaste on tie ulos

 

 

 

***

Runotorstain 144. haaste oli kirjoittaa rakkausruno niin, ettei sanaa rakkaus mainita lainkaan. Tein kuvarunon ilman sanoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 143. haaste on virta. Olen koonnut runon laulujen, kirjojen ja runojen nimistä.

 

 

 

 

 

En ole unohtanut rakastamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 140. haaste on sitaatti Richard Fordin kirjasta Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko, Tammi 1996):

"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 139. haaste on kirjoittaa runo, jossa on 10 sanaa.

 

 

 

 

***

Runotorstain 138. haaste inhimillinen

 

 

 

 

 

 

Tutista tuoppiin.

Uskollinen suojelus

kehdosta hautaan.

 

 

 

 

***

Runotorstain 137. haaste

 

 

 

Kesän valo.

Valvoa yöhön,

nukkua päivään.

Kieltää syksy, talvi, kevät.

 

Katsoa aurinkoon.

Sokaistua, suistua, unohtaa.

Marraskuu.

 

 

***

Runotorstain 135. haaste parasta kesässä

 

 

 

 

Olen kanssasi

tässä, aina ja nyt.

Tulin luoksesi,

kun olit syntynyt.

 

Olen läsnä,

käyt kohti tulevaa.

Katson kaukaa,

vaikka et huomaakaan.

 

Kuulen kaiken,

sanat, hengityksen.

Näen sinut

elämää nauraen.

 

Naura, nauti

sillä et milloinkaan

tiedä milloin

sinua suudellaan.

 

Olet minun,

suudelmaani vailla.

Olen läsnä.

Elämäsi lailla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***

Luovan lauantain haaste on Läsnä, se inspiroi tämän runon. Itse haastekuva on täällä.

 

 

 

 

Vuosi sitten blogiystäväni Kati teki päätöksensä. Kaipaan edelleen Katin luovuutta, mielikuvitusta, lämpöä ja ajatuksia. Kati inspiroi minua paljon, hän oli utelias, uskalias, kokeili uusia asioita, innostui ja toteutti, kannusti ja tsemppasi eteenpäin, kun tein ensimmäisiä videoitani, ensimmäisiä kokeiluja kaikessa siinä uudessa, joka Katille jo oli tuttua. 

Katin hautajaisiin kirjoitin runon surusta. Tiedän blogiini tultujen hakusanojen perusteella, että hyvin moni hakee sanoja suruun. Olen kirjoittanut surusta runoja aikaisemmin. Tänään haluan jakaa teidän kanssanne Katille kirjoitetun runon.

 

Surussani pukeudun purppuraan,

kiedon taivaan sinisen nauhan hiuksiini,

annan auringon oranssin tanssia ihollani.

 

Surussani heittäydyn vaaleanpunaisten pilvien tuuditettavaksi,

en pelkää yötä, en pimeyttä,

sillä tiedän, että mustassa on kaikki värit.

 

Suruni on värien kirjo,

sateenkaaren sadat sävyt

valmiina johdattamaan minut valoon.

 

 

Videon tein vuosi sitten Katin runoon.

 

 

 

 

 

 

En halua. En

jaksa. En osaa. Elää.

Olen jo kauan

ollut olematta. En

muista miten hengittää.

 

 

 

 

***

Runotorstain 134. haaste

 

 

 

Vikaa, vikaa, vikaa.

 

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 132. haaste on ennen-nyt

 

 

 

Viime perjantaina

seiskan spårassa,

hillitysti harmaantunut vanha nainen,

vaalea jakkupuku,

kevät on tullut, aurinkolasit kätkevät silmät,

ryppyisissä sormissa kiiltävät timantit.

 

Somalipojan repussa Spidermanin kuva.

 

No, hän on kyllä tullut mustimmasta Afrikasta, nainen sanoo.

Poika nousee penkiltä, painaa pysähtymisnappia.

 

Kyllä, mustimmasta Afrikasta hän on tullut tänne.

Miksi ihmeessä hän ei pysynyt siellä mustassa Afrikassa?

 

Poika ei vastaa, ovet avautuvat,

nainen tuhahtaa.

Mustimmasta Afrikasta. Apina.

 

Seuraava pysäkki on minun.

Aurinkolasien mustuus on läpitunkematon.

 

Paleltaa. Kevät on tullut.

 

 

 

***

Lahdessa on menossa runoviikko ja jl haastoi kirjoittamaan runon. Runo syntyi viime perjantain tapahtumista seiskan spårassa ja tuli kirjoitettua tänään, kun luin tämän.

 

 

 

 

Miten kaipaankaan aikaa,

jolloin puhallukseni

poisti kivun polvestasi.

Sylini kuivasi kyyneleesi.

Lauluni rauhoitti sinut uneen.

Suudelmani herätti valoisaan aamuun.

 

Miten väkevä olin silloin,

voittamaton.

Pystyin kaikkeen,

jaksoin kaiken.

 

Miten kaipaankaan sitä aikaa.

 

 

  

 

löytyy täältä.

 

 

 

Seppo sikana

vappua juhlii. Kaisa

kukkuu käkenä.

Pupulaiset pussaavat.

Kyyhkyläisten kevät on.

 

 

 

 

***

Runotorstain 130. haaste on naamiaiset

 

 

 

t y h j ä

 

 

t i l a

 

 

autiutta

 

 

t ä y n n ä

 

 

 

 

***

 

Runotorstain 129. haaste on autio

 

 

 

 

 

BoD-kollega otti viime vuonna yhteyttä minuun kysyen, voisiko hän käyttää ottamaani valokuvaa tulevan runokirjansa kannessa. Näin tapahtui, ja kun kokoelma Valkoinen kulkuri ilmestyi, luin kirjan ja tein siitä mainosvideon.

Valkoinen kulkuri on väkevä ja intohimoinen runokokoelma tunteista, muistoista, matkoista, luonnonvoimista, merestä.

Valkoisen kulkurin on kirjoittanut Salme-Sofia Saarinen ja hänen kotisivuilleen pääset tästä.

 

 

 

Olla mä haluan,

olla kuin Peter Pan.

 

Edes unissa näkisin,

miten pilvissä leijuisin.

 

Hetken pienen haluan

lentää niin kuin Peter Pan.

 

 

 

***

Kiitos Iirikselle inspiksestä.

***

Toinen inspiraation antaja löytyy täältä.

 

 

 

Kevään saapumisen huomaa.

Enää ei sada lunta.

Vihmoo vettä.

 

Talvisaappaat ovat turhat.

Kumisaappailla pärjää.

 

Ei yski enää flunssaa.

Niistää siitepölyjä nenästä.

 

Aamulla kello neljä

lumiaurat eivät jyrise makuuhuoneen ikkunan alla.

Kapakasta kotiin kulkijat jodlaavat.

 

Siitäkin huomaa kevään saapumisen:

pessimisti muuttuu optimistiksi.

 

 

 ***

Runotorstain 128. haaste on saapuminen

 

 

 

Ärrältä saa kaljaa aina,

myöskin pitkäperjantaina.

Äitiä, isää janottaa,

karkkia lapset ostaa saa.

 

Pääsiäinen yhtä juhlaa,

isä rahaa sipsiin tuhlaa.

Lapset hihkuu, äiti nauraa.

Isä pomppii, alkaa laulaa.

 

Päivä on lämmin, tuule ei.

Isä perheelle sanoo: Hei!

Mennään puistoon retkeilemään.

Juostaan kaikki, kevään jo nään.

 

Kuluu tunti ja toinenkin,

ilta on mitä suloisin.

Mäyräkoiran isä heittää

nuotioon, se kylmän peittää.

 

Vanhemmat kun nukahtavat,

lapset tulen sammuttavat.

Vanhempien kainalossa

uni tulee tuokiossa.

 

 

 

Tyttö pukeutuu violettiin,

pitkä hame Intian basaarista, puserossa leveät hihat,

sormuksissa lootuksen kukkia, kilisevät rannerenkaat.

Violetilla tytöllä on pitkät hiukset, hennalla sytytetyt,

santelipuun tuoksu iholla.

Suitsuke palaa, savukiehkura nousee hitaasti,

kietoutuu Buddhan hymyilevien kasvojen ympärille.

Violetin teemukin yrttitee,

kirja, joka kertoo arosuden matkasta.

Levylautasella soi Pink Floyd.

***

Runotorstain 127. haaste on violetti

 

 

Ruusu sinulle.

 

Ruusu onneen.

Ruusu suruun.

 

Iloon.

Ikävään.

 

Hymyyn.

Itkuun.

 

Ruusu rakkaudelle.

Ruusu kaipaukselle.

 

Sinulle.

 

Mikä

tämä on?

Mikä lämmittää,

herättää, saa mahlan

virtaamaan? Mikä tämä

on, joka puhkaisee hennon

vihreän ujosti näkyville?

Talven yli uinunut puu

koristautuu, oksat

tanssivat.

Mi

kä

tä

mä

on?

Kevät. Kevät.

 

 

 

 

***

Runotorstain 126. haaste kysyy Mikä tämä on?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinko jää ulos,

rappukäytävän hämärä antaa silmille levon.

Riisin täyteläinen tuoksu leijuu ulko-ovelle.

Nousen portaat ensimmäiseen kerrokseen,

rytmikäs hakkaus,

vihannekset pilkkoontuvat kuutioiksi, suikaleiksi,

pannulla valkosipuli tervehtii öljyä.

Kaali kiehuu toisessa kerroksessa,

ruskistuvan lihan aromi kutittaa kitalakeani.

Astiat kolisevat, vesi kiehuu.

Tee on hautumassa.

Kolmannessa kerroksessa naurua,

hunajaa tihkuvia leivoksia, pieniä sokerinyyttejä,

koko suku pöydän äärellä juhlimassa.

 

Jatkan makumatkaa. Muistan lapsuuden pullantuoksun.

Ylimmässä kerroksessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

***

 

Runotorstain 125. haaste keittiö

 

 

 

 

 

Maaliskuinen mieli murroksessa. Minä muistaa

masennuksen, matalina matelevat minuutit,

mustat matkat maanalaisessa mudassa. Metallisen maaston,

mieliala museoituna, mykän musiikin muotoileman möhkäleen.

Masennus murhaa manian, mielialan maasto muuttuu, murentuu.

 

Maaliskuussa mieli matkaa muualle,

melankolia, mutta myös mahdollisuus matkakumppaneinaan.

Mukana matkalaukussa maku muutoksesta,

määränpäänä meridiaani maagisella merellä.  

Metri metriltä maailmaan.

 

 

***

Kirjoita oma tarinasi, runosi, juttusi, mikä vaan,

blogiisi tai kommenttilaatikkoon,

valitse kirjain ja kirjoita.

Haastan mukaan sinut, niin,

JUURI SINUT!

 

 

Looking for Mr Goodbar

hän kuiskaa valmistautuessaan iltaan.

Vaaleanpunainen kylpyvaahto,

jasmiininkukkien tuoksu iholla.

Vartaloa syleilevä vaate,

jalassa korkeakantaiset avokkaat.

Hiuksissa kihara. Odotus.

 

Tänä iltana se tapahtuu,

hän vannoo levittäessään väriä ripsiin.

Never, never again will I be lonely.

Tänään löydän sinut.

 

Huulilla helmiäistä, sanaton kutsu.

 

Tänä iltana olen valmis rakkauteen.

Tänä iltana onnistun.

 

 

***

Runotorstain 124. haaste on Murphyn laki

 

 

 

***

Runotorstain 123. haaste on tekstikatkelma

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme
välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

 

Isi alkaa kaataa kuppii,

äitii risoo, ottaa nuppiin.

Lapset päättää ulos mennä,

ettei kaljat päähän lennä.

 

Taivaalta taas räntää mättää,

äiti aikoo isin jättää.

Vaipat, tutit äiti pakkaa,

isi seinään nyrkil hakkaa.

 

Lapset oottaa pihatiellä,

kohta näkyy taksi siellä.

Äiti itkee, vauva nukkuu.

Veikan nalle hankeen hukkuu.

 

Sisko juoksee, halaa isää,

sanoo: älä ryyppää lisää.

Kohta varmaan tullaan kotiin,

heti kun se äidil sopii.

 

Isi alkaa hiljaa nyyhkii,

posket salaa kuiviks pyyhkii.

Pihalle jää vilkuttamaan.

Taksi mummolaan kun ajaa.

 

 

 

 

 

 

Olen näytelmässä, johon en halunnut.

En tunne käsikirjoitusta,

en osaa vuorosanoja.

En tiedä mitä seuraava kohtaus tuo tullessaan.

 

Olen näytelmässä, jossa joudun väärään rooliin.

En ole tämä hahmo.

En osaa, en pysty, en jaksa.

 

Olen näytelmässä, jossa ei ole väliaikaa,

ei kenraaliharjoitusta,

ei grande finalea.

 

Esirippu laskeutuu vain viimeisen kerran.

 

 

***

 

Runotorstain 120 haaste on draama

 

 

 

 

Ystävä on sellainen, jolle voi soittaa keskellä yötä ja itkeä, ettei jaksa enää, ja ystävä tulee, ottaa itkevän vauvan sylistä, sanoo, että mene nukkumaan, minä heijaan vauvaa, nuku nyt, nuku.

 

Ystävä on sellainen, joka alkaa nauraa, kun sille vie suklaata, eikä se sano, että mitä sinä nyt, vaan kysyy avataanko heti ja maistetaan.

 

Ystävä on sellainen, joka tarttuu kiinni kädestä, kun sanat eivät riitä, kun lohduttavat sanat ovat turhia, puristaa lujasti sormista ja kosketus kertoo, että kyllä me selviämme tästä, sinä selviät, olen tukenasi.

 

Ystävä on sellainen, joka lähettää tekstiviestin, koska tietää, että olet liian väsynyt puhuaksesi puhelimessa.

 

Ystävä on sellainen, joka saa sinut nauramaan.

 

Ystävä on sellainen, joka ei selitä millainen sinä olet, vaan tietää sen sanomattakin ja hyväksyy sen.

 

Ystävä on sellainen, jonka syliin sinä voisit nukahtaa, vaikka ei olisi koskaan edes halattu.

 

Ystävä on sellainen, joka tuo ruokaa, kun kaikki päivät kuluvat sairaalassa lapsen luona, eikä ehdi kauppaan ennen kotiin paluuta.

 

Ystävä on sellainen, joka on ja pysyy, vaikka sitä ei näkisikään usein.

 

Ystävä on sellainen, jolle voi sanoa, että mennään kävelemään hautausmaalle, siellä on mukavaa, ja ystävä on samaa mieltä.

 

Ystävä on sellainen, jollainen itsekin haluaisit olla.

 

Ystävä.

 

 

 

 

 

Kukkaiskorttelin

kuulain helmi odottaa

kirsikankukkaa

puhkeavaksi. Vielä

itkee helmi, helmikuu.

 

 

***

Runotorstain 119. haaste

 

 

 

Lumimiehen akka

oli kylmää, oli jäätä.

Milloin oli menkat,

milloin särki päätä.

 

Lumimiehen pinna

venyi sekä paukkui.

Iltaisin tuvassaan

akkaansa hän haukkui:

 

Jos ei kohta tipu

lempeä ja huumaa,

lähden oitis sinne

missä meno on kuumaa.

 

Tuhahti akka ja

matkalaukun pakkas.

Ukon perään

sandaalit viel nakkas.

 

Syvään etelään

lumimies siis tuli.

Aurinko vain lempi,

lumimies suli.

 

 

***

Runotorstain 118. haaste Elegian kuvaan

 

 

 

Missä väsymys viipyy?

 

Uupuneissa silmissä

aamun hämärässä, matkalla töihin.

 

Linja-auto täynnä raukeutta,

loppuun palanut hetki.

Harmaa aamu ikkunan ulkopuolella.

Suljettujen luomien takana uni.

 

Missä väsymys viipyy?

 

Iltapäivän ruuhkabussissa

keskikäytävien naisten turvonneissa jaloissa.

 

Väsymys. Siellä se viipyy.

 

 

 

 

 

***

Runotorstain 116. haaste planeetta

 

 

Viime viikolla pyysin lukijoita runoilemaan sanalaatikossa olevista t-kirjaimilla alkavista sanoista runoja.

Olen koostanut runoista videon, mukaan otin ne runot, joissa oli käytetty laatikossa olevia sanoja. Kommenttilaatikkoon tuli myös muita tavattoman teräviä ja upeita teellisiä tarinoita, mutta ne jätin tällä kertaa pois.

Kiitos teille! 

 

 

 

Jos kysyisit, vastaisin:

ei, en ole vihainen sinulle,

ei, en ole väsynyt sinuun,

ei, en ole lakannut rakastamasta sinua.

Jos kysyisit, vastaisin.

 

Jos kysyisin, vastaisit.

 

***

Runotorstain 115. haaste

 

 

Syksyllä 2007 tein sanalaatikon, jossa oli S-kirjaimella alkavia sanoja ja pyysin lukijoita sommittelemaan sanoista runoja. Syntyneistä teksteistä tein koosteen.

Kirjoittamisen ulkoistaminen (kuten Etappisika kommentissa huomautti) jatkukoon nyt. On talvi, on tammikuu, on laidaton laatikko täynnä T-kirjaimella alkavia sanoja.

Tehkää teksti teestä, taivuttakaa tarvitsemanne, turhat teet tunkiolle!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kiikun kaakun

turhaan raakun

sen siit saa kun

hirres vaakun

kiikun kaakun

 

 

 

 

 

 

 

***

 

Pakinaperjantain 109. haaste kiikun kaakun

 

 

 

 

 

 

Mitä jos minä en jaksa?

Herään jonain aamuna,

jään sänkyyn,

kuuntelen hiljaisuutta ympärilläni.

 

En nouse ylös, en keitä kahvia,

en suorita päivää.

Lopetan hymyn ja vahvuuden, annan hartioitteni murtua.

En kanna, en kannattele. Päästän väsymyksen vapaaksi,

raivaan heikkoudelle tilaa.

 

Makaan liikkumatta sängyssä,

häivytän elämän äänet ympäriltäni.

 

Itken peiton alla.

 

 

 

 

 

Tänään ei mennä

ostarille

syömään lihasoppaa.

Tänään kukaan ei tarjoa pullaa.

ei juoda kahvia.

 

Ei ilmapalloja.

 

Lämmitetään saarioisten pizzaa mikrossa.

 

 

 

 

 

 

 

tanssia

tähtien

kanssa?

 

 

 

 

Suru on musta.

musta, musta, musta.

Se on musta.

Älä tule puhumaan minulle muuta,

älä sano mitään.

Suru on musta.

Älä maalaa sitä vaalein sävyin sanoillasi,

älä valaa toivoa ylleni.

Älä tuo valoa tähän pimeyteen.

Älä sano, että kaikki muuttuu paremmaksi.

Anna minun tuntea tämä mustuus,

sillä juuri tällä hetkellä tarvitsen sitä.

 

Suru on musta, musta. Musta.

 

 

 

Olen minä hyvä. Erittäin hyvä. Täydellinen.

Riittää kun peiliin katson. Siellähän minä. Katsokaa tekin:

on lannetta, jota vatkata,

reidet, jotka kantavat maailman ääriin, pehmeät ja pulskat,

iho maitoakin valkoisempi, lunta lämpimämpi.

Tissit, joiden väliin pääset pakoon pahaa maailmaa.

Maha, uppoavaa lempeyttä, syli, johon on helppo löytää.

Enemmän kuin luuta ja nahkaa, korulauseita ja kukkaiskieltä.

Muutakin kuin kosteita sanoja paperilla,

tyhjiä lauseita runomitassa. Paljon, paljon

parempaa.

 

Elämää nähneet silmät, katsovat suoraan, eivät piiloudu ripsien, eivät mustien lasien taakse.

Kädet vahvat, huoliteltua rypytystä.

 

Suussa voimakkaat sanat, väkevänä puhallan pelon pois.

Pään sisällä, korvien välissä viisaus, kauneus, kaikki. Elämä, kuolema, kaikki siltä väliltä.

 

Olen, olen se minä: tuo täydellinen, kaunis nainen. Minä. Valmiina

uuteen matkaan, uuteen päivään.

Tänäänkin.

***

Pakinaperjantain 91. haaste täydellisyys

Ajattelin kirjoittaa runon,

mutta mistä aiheesta, sitä en tiedä.

 

Voisin kirjoittaa seksistä,

mutta rakastan mieluummin kuin kirjoitan laimeita sanoja.

Voisin kirjoittaa erotiikasta,

mutta oikeastaan ennemmin rakastelen kuin

kirjoitan panemisesta, nussimisesta ja märästä kiimasta.

Voisin kirjoittaa yksinäisyydestä,

mutta en halua rikkoa tätä haurasta kuplaa,

jonka sisällä istun.

Voisin kirjoittaa nälästä,

mutta enhän tiedä siitä mitään.

Voisin kirjoittaa vihasta,

mutta onko mikään tunne sen turhempi? Sen tappavampaa ylellisyyttä?

Voisin kirjoittaa sanoja, joita kukaan ei tunne,

asioista, jotka kertoisivat minun olevan erilainen kuin muut,

muita älykkäämpi, muita herkempi, juuri sellainen

millaiseksi jokainen luulee itsensä,

mutta en jaksa enää pettää itseäni.

 

Voisin kirjoittaa niin monesta asiasta,

mutta ei huvita.

Ei tänään.

 

 

Jos nainen suostuu seksiin, hän tekee sen säälistä.


Jos nainen ei suostu, hän on kylmä.


Jos mies ei halua seksiä, hän ei rakasta enää.


Ja jos mies haluaa seksiä, hän ei osaa ajatella mitään muuta.


Oletuksia, vääriä perusteita, epäluuloa. Parisuhde.


Kaupankäyntiä, voiton tavoittelua, epäluuloa. Parisuhde.


Pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, väsymistä, epäluuloa. Parisuhde.


Rakkaus. Mihin se jäi?


Rakkaus: Ei se kaikkea kestä. Ei se kaikkea usko. Ei se mitään toivo. Ei sitä kärsi. Antaa sen olla. Puhutaan seksistä. **********************************************************************

 

Kauniit tytöt tanssivat auringon valossa.
Ruma tyttö on piilossa pimeässä huoneessa.

Kauniit tytöt nauravat ja tirskuvat.
Ruman tytön itku ei kuulu.

Kauniit tytöt juoksevat ilman suruja.
Ruma tyttö ei jaksa liikkua.

Kauniita tyttöjä suudellaan.
Rumaa tyttöä ei halua kukaan.

Kauniit tytöt ovat olemassa.
Ruma tyttö katosi jo kauan sitten.

Juhannusyönä
nousen selkään
valkosiipisen joutsenen.
Hiljaa nauran,
niin vähän pelkään
lentää ylitse järvien.

Sinikultainen
taivas hohtaa,
vielä on lennolle aikaa.
Yö kun päivän
usvassa kohtaa,
hetki on juhannustaikaa.

***

Kirjoitettu helmikuussa 2008, Espanjassa.

Ja hän juo ja juo ja juo,
juo ja toivoo, että
unohtaisi, eikä tuntisi
mitään, ei mitään ja siksi hän
juo ja juo ja seuraavana aamuna
hän tuntee liikaa,
muistaa kaiken ja kaikki
tekee niin kipeää,
koko helvetin paska sattuu ihan liikaa.
Liikaa kipua, liian paljon kaikkea,
ja niin hän juo, juo ja juo ja
kusettaa itseään, eikä edes huomaa sitä,
sillä hänellä on liian paljon tuskaa,
joka on juotava pois.

 

banaaninlastaajien laulu kalliolla

deooo! de-e-eoooooo!

jaska ottaa viimeiset huikat kaljasta
mäyräkoira makaa laihana sammaleella

vittu, mä oon niin yksin
ei saatana ees piskiä enää
kaikki pettää, jättää, lähtee haneen

laulu jää

deooo! de-e-ooooooo!

rakasta minua ihanasti
aina seuraavaan lyöntiin asti
helli minua, sylissäs kanna
olla hetken rauhassa anna

nyt on hyvä,
uskon taas rakkauteen
kuiskaat: vuokses kaiken, kaiken teen.

peippo                     suklaakarkki suussa              tyhjä roskis

EDIT 27.3. klo 7.32:   lisää lunta täällä

 

Siellä missä suomalainen

tapaa toisen suomalaisen,

vastarannalla vaeltajan,

kuusikossa kuljeskelevan,

siellä se suomalainen hokee:

tulis jo lunta, tulis jo lunta.

Se kolmas suomalainen,

se heikkoihin jäihin putoava,

ei pahemmin huutele enää mitään,

mutta ajattelee samoin:

tulis jo lunta, tulis jo lunta.

Pakkasta edes.

 

Siinä ne suomalaiset seisoo ja huokaa,

jaksaa toivoa ja uskoa:

tulis jo lunta, tulis jo lunta.

 

No nyt perkele.

Siinä se suomalainen nyt hiihtää,

laskee mäkeä ja

tekee lumimajan sinne vastarannalle.

Matot vie hankeen. Itsensä lisäksi.

 

Nyt sitä on mitä ne suomalaiset

tilasivat,

nuo uskossaan väkevät, toivossaan elävät.

Ei haittaa, vaikka toimitusaika

venyi pitkäksi.

Suomalainen jaksaa odottaa.

 

Tulis jo lunta.

Ees kesällä.

*****

kirjoitettu aamutuimaan ruuhkabussissa 

 

*****

 

Että kiitos vaan.

 

anna mulle pusu, jaska sanoo,
enkä anna, anna kalja

ja mennään jo,
karaoke alkaa kohta
mua laulattaa
mä haluun laulaa

laula mulle, jaska pyytää

sulle mä laulankin, aina

kolmannen kerroksen narkkarihuoran skidit
on sekaisin ja
huutaa huutaa huutaa, mutta kukaan ei kuule
ja jos kuulee, ei välitä

vanhin niistä spreijaa rappukäytävään
hakaristin, kirjoittaa alle suomen sisu
ja kusee hissiin

äiti ne ei ole osanneet sanoa vuosin,
ei se nuorinkaan, joka on neljän vanha

vittu, se sanoo ja räkäisee
heiluttaa pippeliään, koristelee seinät
liian lyhyt ylettyäkseen hissin peiliin

Sade ei ole lakannut sataan päivään. Sata yötä olen valvonut ja katsonut harmaita seiniä, odottanut sateen loppuvan, päivän alkavan, valon tulevan.
On vain yö.
Sata hetkeä olen ikävöinyt, minuun on koskenut ja olen itkenyt, eikä minulla enää ole kyyneleitä, silmäni vuotavat verta.

Sata kadonnutta aikaa on raastanut ruumistani, vienyt voimani ja näännyttänyt minut sisältä, kaivertanut minut ontoksi, tyhjyyttä huutavaksi pinnaksi. Sata huutoa on sulanut suuhuni, repinyt ikeneni verille ja tukahduttanut minut, vienyt hengen, jättäen elämän.
Mitä ironiaa, mitä pilkkaa.
Pyysinkö elämän?

sininen, sinivihreä meri
meri, meri, meri
auringon syli
valo sisälläni
meri, meri, meri

rantakahviloiden hiljaiset pöydät
turkoosit päivänvarjot nipussa

niin kauan sain odottaa valon hehkua
ohi soljuvien pilvien pehmeyttä

sata yötä
sata sateista päivää
sata huutoa itkuna ilmoille

meri pyyhkii kaiken pois
minutkin
hetkeksi lakkaan olemasta

 

 

Ainahan voimme
olla ystäviä, hän
sanoi ja lähti.

****

Hyvää ystävänpäivää blogiystäville!

***

Ei minua oikeastaan kiinnosta
kuuluuko metsässä kaatuvan puun ääni,
jos kukaan ei ole sitä siellä kuulemassa.
Mitä väliä?
Ei minua oikeastaan kiinnosta,
ovatko värit käsin kosketeltavia
vai valon leikkiä pinnoilla.
Sininen on sininen, punainen punainen.
Ei minua pahemmin kiinnosta millä tavalla
imuroidaan musiikki netistä, miten se
ladataan johonkin soittimeen
maksamatta senttiäkään.
Ei minulla ole nettiä. Radio on
ja musiikki siellä.

Värit virttyneet liiasta pesusta,
en jaksa lähteä metsään retkelle.

Minua kiinnostaa, riittääkö raha viikonlopun ruokaan,
kun lapsilisät tulevat vasta maanantaina ja
ottaako se lapset ensi viikonloppuna,
niin kuin on luvannut vai peruuko taas
ja miten minä maksan molempien luokkakuvat ja
mistä saan rahat uusiin avaimiin, kahdet ovat taas kadoksissa.
Ja mitä minä teen, jos murkku ei tule
sovittuna aikana kotiin lauantaina,
soitanko poliisille vai odotanko taas.
Niitä minä mietin,
jos en ole liian väsynyt.

 

Huomenna avaan ikkunan,
tuuletan huoneen
ja huudan,
huudan, ääneni
kaikuu kivisistä seinistä,
harmaitten rappukäytävien katot kaikuvat.

Huomenna tiedän,
että ei koskaan enää,
minun ei enää tarvitse, ei ole pakko,
olen vapaa, vapaa,
kuuletteko sateiset katot?
Olen vapaa.

Huomenna olen niin paljon vahvempi,
en enää pelkää, uskallan sen
mikä tänään on vielä mahdotonta,
mihin en tänään pysty.
Huomenna kaikki on toisin,
ja jos jaksan yön yli,
jos karkotan tappavan kauhun,
tukahdutan huudon,

tulee huominen ja
voin hengittää ilman pelkoa.

En minä jaksa ja
onneksi ei edes tarvitse.
Ei ole pakko
ja se on vain hyvä.
Ainakin minulle,
muista en välitä.
Antaa muiden mennä
tulla, lähteä, saapua,
ovista sisään,
toisista ulos, jatkuvaa liikettä,
joka ei johda mihinkään, mutta
tekee ne tyytyväisiksi.

Minä vain olen. Se riittää.
Ja jos ei riitä,
sitten nukun vähän lisää.

***

 

 

Siitä on jo vuosia

kun kuolin mutta kukaan

ei ole vielä huomannut sitä.

Olen siisti ruumis,

en haise,

en puhu,

en ole vaivaksi.

Siivoan, pyykkään,

käyn kaupassa, teen ruuat.

Pesen lattialta

tahmaiset jäljet,

selvitän nuorimmaisen hiukset.

Lähetän syntymäpäiväkortit,

ostan leipää jota en itse syö,

ripustan lakanat kuivumaan pakkaseen.

Yöt nukut ilman unia.

Herään kuolleena uuteen aamuun.

 

Parisen viikkoa sitten tein sanalaatikon ja pyysin lukijoita sommittelemaan sanoista säkeitä. Moni tarttuikin haasteeseen ja muutama inoutui sanailemaan uusillakin sanoilla.
Tein säkeistä slide-shown, joten olkaa hyvät, nauttikaa sanoistanne!







       

Osapäiväanarkisti vetää ylleen
nahkatakin,

mutta vasta illalla
lähtiessään pimeille kujille kulkemaan,
hartiat kyyryssä, valmiina, ruumis jännittyneenä.

Osapäiväanarkisti vannoo vapauden puolesta,
yksinvaltaa vastaan, harvainvaltaa vihaten
tajuamatta, että omaa käytöstä ei säätele mielivalta,
vaan hyvin ruodussa pysyttelevä laimea kapina, sallittu ja suotava tunne,
juuri sen suuruinen,
että osapäiväanarkisti on tyytyväinen  uskoessaan
uhmaavansa jotain ja kaikkea,

uhmaamatta edes itseään.

Päivät kuluvat toimistolla, siirtäen turhaa tietoa
paikkaan, josta kukaan ei tiedä etsiä.

   

Tiedäthän naisen, joka aamusuihkun
jälkeen, ehostettuaan itsensä, annettuaan suukon miehelleen,
astuu tila-autoon ja kyyditsee nuoremman lapsen eskariin,
vanhemman koulun portille.

Naisen, joka viettää päivänsä
toimistolla tuoksuen hyvältä ja tehokkaalta,
nauttien salaatin lounaaksi ja
iltapäivän ruuhkassa kuuntelee ranskan kielen kurssia korvakuulokkeista.
Oui, je suis contente.

Viikonloppuna sauna lämpiää ja
saunan jälkeen he avaavat viinipullon,
nainen ja mies,
lapset nukkuvat jo.

Yöllä nainen tuijottaa kattoon
ja yrittää palauttaa mieleensä unen,
jossa hänet sidottiin käsistä ristille ja ruoskittiin.
kidutettiin ja lävistettiin hehkuvilla raudoilla.

Enemmän kuin elämää, nainen kaipasi uniaan.

   

 

 

Tiedäthän naisen,
joka maalaa huulensa karmiinilla,
astuu piikkikorkoisiin kenkiin,
piilottaa silmänsä tummien lasien taakse?

Näethän tuon naisen,
joka istuu baaritiskillä,
ohut sääri keinuu villisti musiikin tahtiin,
levottomat kädet pöyhivät hiuksia?

Nainen on aina varma siitä,
että miehet katsovat häntä sillä silmällä.
sillä nainen katsoo heitä sillä silmällä,
arvioiden kuka miehistä on kaikkein ronskein,
rajuin ja rosoisin.
Sellaisen miehen syliin nainen haluaa.
Sellaiselle miehelle nainen avaa jalkansa ja huutaa:
pane, pane, pane, älä koskaan lopeta.
Eivätkä miehet lopetakaan ennen kuin tulee aamu.

ja lähtevät. Nainen jää valumaan, edelleen kosteana ja
tyhjänä, yrittäen muistaa yöstä miehen hajun ja maun,
yrittäen unohtaa painajaisen,
joka toistuu yöstä yöhön, hetken nukahduksen aikana, aina samanlaisena:
mies, kaksi lasta ja rivitalopääty. Kultainen noutaja pihalla,
tila-auto tallissa ja lauantaisauna.

Enemmän kuin elämää, nainen pelkää uniaan.

  

sanoista saagaa, sanoista silta...eli olkaa hyvät, sommitelkaa oma tarinanne, oma runonne syksyn s-sanoista, taivutelkaa sanoja, liittäkää toisiinsa, sulkekaa sanat sydämiinne tai jättäkää suussasulavat maistiaiset kommenttilaatikkoon.

Miten niin, mitä se tarkoittaa?
Sehän lukee siinä.

Niin, niin, mutta miten meidän pitäisi ymmärtää se?

En minä vaan tiedä. Pitääkö se ymmärtää jollain lailla?
Eikö riitä, että lukee sen?

Mutta kai se nyt jotain tarkoittaa, kai sinä haluat sanoa jotain?

No, juuri sen, mitä siinä lukee. En muuta,

Älä yritä. Rivien välistä voi nähdä enemmän.

Siitä vaan, jos se sinusta siltä tuntuu.

Ei runo voi olla niin yksinkertainen.

Miksi ei voi?

Ei vaan voi. Sen täytyy olla enemmän.

Enemmän kuin mitä?

Enemmän kuin elämä.

Jessus. Ei kai? Miksi?

Se on runon tehtävä. Sen funktio. Kannanotto. Ase.

Ai jaa, minä luulin ihan jotain muuta. Että vaan riittäisi että on runo.

Ehei, ei se riitä. Älä ole lapsellinen. Vai onko tämä lastenruno?

Ei, kyllä se on ihan aikuisille tarkoitettu. Kai.

Siinä tapauksessa siihen on kätkeydyttävä enemmän kuin silmä näkee.

Hmm.

Minä näen tässä enemmän.

No, siitä vaan. Ei se haittaa.

Itse asiassa tämä on loistava runo ja ymmärrän täysin, mitä haluat sanoa.
Sanojen valinta, semanttiset verkot, loogisten suhteiden selkeys sekä idean ja esityksen yhtenäisyys! Loistavaa. Olet tavoittanut tämän ajan posttraumaattisen värinän.

Minustakin se on ihan kiva runo.

      

1. namusedän tunnistaa

50% ahtauma suonessa

olen opettaja

työnsi sisään

leveä haara-asento eleet

orkut rinnoille

veri pakkautuu päähän

sisko raskaana

 

2. kusihätä

vanha mies pissaa

           tyttö kusihätä

                   äiti kusi

                         pissa

 

3. puhu hiljaa rakkaudesta

 

isä älä lyö

markiisi de sade

julma lady domina

naisen ei tarkoittaa kyllä

anoppi halusi lisää rakastelua

hotellihuone raiskaus

kun rakkaus kuolee

 

4. taiteilija

suuret tissit

kirjailija

eroottiset tarinat

anne tyler

päivällinen koti-ikävän ravintolassa

tuska

5. ilmaista pornoo

seksiseuraa

anna pilluu

sanna sanna anna mun jo panna

jaan pilluu

nainen ja sylikoira

 

******

Hakusanoja ja -lauseita, joilla blogiin on tultu 23-24.7.2007.
Kuva täältä, lause trad.

Norma Lugo haluaa tarjota minulle
hottia sexiä
Viagra-pillerit tarjouksessa.

Ramiro Tripp haluaa tarjota minulle
Viagraa
tarjouksessa.
Viagra Cialis promises
Good Health for me.
Hyvällä hinnalla.
Ulusseys Atwoodilta saisi Viagraa at lowest
cost ever!

US $ 1.78 per Pill! We ship Worldwide!

Myths and stories of penis size, vositko uskoa, näin on kertoo
Alyssa Salas,
salaa älä mitään minulta, näytä kaikki,
on niin kuuma,

hot, hot, hot.

Join the millions. Pilleri Viagraa ja yhdy kaikkiin.

and forever and forever and forever

seisoo

seisoo

seisoo

seisoo

seisoo

pikkutyttö tahtoi rakkautta
tahtoi tahtoi tahtoi
tulla paijatuksi, syliin tahtoi
olla jonkun oma

etsi syliä ja löysi niitä
jotka hetken antoivat sitä mitä
tahtoi tahtoi tahtoi
lämpöä ja rakkautta yön yli
aamuun asti
päivänvalo pelotti rakkauden pois
hyvästejä jättämättä rakkaus lähti

pikkutyttö etsi etsi etsi
tahtoi rakkautta
omaa ja pysyvää
jotain jonka vuoksi elää ja olla
rakastaa

auringon kova valo riisui yön kiiman pois
pikkutyttö tunnettiin kaikkialla
ei salaisuuksia
rakkaus on yhteistä

jakorasia huora pikkupillu

 

 

Jos lyöt,
älä lyö lujaa.

Jos lyöt lujaa,
älä lyö kasvoihin.

Jos lyöt kasvoihin,
älä murskaa poskipäätä.

Jos murskaat poskipään,
älä jätä nurkkaan lojumaan,
vie sairaalaan.

Jos viet minut sairaalaan,
älä tule minua katsomaan,
älä tuo kukkia, älä suklaata.
Älä pyydä enää anteeksi.

Pysy poissa.

 

Juhannusyö,
luonto hiljaisena laulaa.
Kuule koivun havinaa
valkeassa yössä, täynnä taikaa,
kuuntele säveltä ja vaella tuulessa,
perhosten kanssa tanssi
yössä ilman pimeyttä,
nouda vesi kaivosta, sytytä tuli,
tunne maan tuoksu ja anna viiman leikkiä hiuksissasi.

Löydä aarre kun liekit tummuvat sineen.
Älä tyydy kultaan ja hopeaan,
vaadi enemmän,
rakkaus on se mitä haluat.

Yhdeksän kukkaa tyynyn alla
kertoo sinulle kaiken minkä haluat tietää, ehkä enemmänkin,
muista unesi.

Valvo, rakkaani,
valvo kanssani.

******

Käännös alkuperäisestä.

ja tulee kesä

äiti kysyy miksi et mene ulos
missä ystäväsi ovat
miksi sinä et tee mitään

ja tulee kesä

isä sanoo että huone on siivottava
sanomalehdet vietävä ulos
muuten ei tipu viikkorahaa

ja tulee kesä

äiti kysyy missä kaikki ovat
joiden kanssa olet koulussakin
kai nyt joku on kotona
soita, ei kukaan tule täältä sinua hakemaan

ja tulee kesä

peitän käsivarret pitkillä hihoilla
veri ei vie pois kipua
ei, ei tätä kipua
joka sattuu liikaa

ja tulee kesä

 

 

Meil kotona totanoin asuu
äiti ja joskus vittu mummi,
mutta ei aina, tiätsä kun niinku se
asuu välil vittu omas kodissa,
se vaan tulee totanoin joskus
meille. Mummi vittu on kiva. tiätsä Se antaa niinku karkkia.
Ja sit vittu meil asuu totanoin Noora. Se vittu on
mun sisko. Mä tiätsä en niinku saa mennä
sen huoneeseen, kun se vittu meikkaa
ja se totanoin ei haluu.
Mullakin on vittu oma huone, tiätsä mutta
en mä niinku ole siel yxin, kun siellä
on kans vittu Ville. Ville on mun totanoin
pikkuveli. Se ei saa vittu pelata mun tiätsä pleikalla
ilman mua. niinku Me vittu pelataan yhdessä.
Kotona on totanoin kivaa. Joskus vittu äiti tekee tiätsä pizzaa ja niinku
sit me kaikki vittu syödään sitä ja totanoin nauretaan ja vittu kazotaan
kaikki sama tiätsä leffa.

*****

Korsoraattoori muuttaa valitsemasi www-sivun nuorison ymmärtämään muotoon. Lue vaikka omia blogitekstejäsi uudessa muodossa täällä.
Tai tzekkaa niinku milt jonkun totanoin vittu toisen bloggaajan vittu textit niinku näyttää.

Tuon ylläolevan runon alkuperäinen versio on tämä.

tiedonjano riivasi ihmisiä. "Kato, vittu, guuglesta", kävi käsky ja niin he tekivät (paitsi se yksi, joka jostain syystä käytti altavistaa...)

kun sinä synnyit
satoi pysyvä lumi lokakuun lopulla

minulla jalassa kangaskengät
kun lähdin sairaalaan
kokoa 43
elefantin jaloissani

autossa kesärenkaat
siihen se jäi sairaalan parkkipaikalle
taksilla isäsi toi talvirenkaat
sormet jäätyivät pakkasessa
sydän niin lämmin, niin lämmin

iso poika, melkein viisi kiloa
otit juoksuaskeleita kun ponnistin sinut maailmaan
löysit rinnoilleni ja tiesin
ettei mikään, ei mikään ollut koskaan
ollut mitään

ei muuta tämän jälkeen

kunnes pikkusiskosi itki ensimmäisen kerran
pieni ääni rinnoillani
peikkotyttö
nuken kokoinen
mutta elävä, niin elävä

ikkunoiden takana heinäkuun helle
sama kuumuus lanteissani

sylit jälleen rakkautta täynnä
kahden nukkua

 

 

Kun minä kuolen,
mitä sinä muistat minusta?
Kun minä kuolen,
muistatko silmieni värin?
Muistatko, miten tapasimme,
miksi rakastuit minuun?
Kun minä kuolen,
muistatko ääneni,
miltä ihoni tuntui sormiasi
vasten silloin kauan sitten?

Kun minä kuolen,
muistatko minun nimeni? Nimeni, jota
et koskaan kuiskaa unissasi, et
lausu ääneen?

Älä vastaa.
en halua valheitasi.

Kuolin kauan sitten.
Tiedän jo.

 

Vittuuks kyttäät?

sitä juuri
se sanoi

hilautui lähemmäs
luuli jotain

räkälän roomeo

Älä edes kuvittele

sitä juuri
se sanoi

painoi käden perseelle
luuli jotain

räkälän roomeo


Vedä käteen

sitä juuri
se sanoi

käänsi selkänsä ja jatkoi juomista.

Kalevalan päivän kunniaksi googlehakusanaruno poljentoon, jonka saat käyntiin, kun alat hyräillä "vaka vanha Väinämöinen". Hakusanat ja -lauseet lihavoituna, muu teksti näin suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi ihan omaa tuotantoa, hahhah.

Guugle antaa sulle tietoo
jos sua tiedon nälkä riepoo.
Hakusanat suunnan näyttää
Susun blogi toiveet täyttää.

Etsi vaikka seksiseuraa
laita ruuaks metsäpeuraa.
Couperoosaan apu täältä
kunhan nouset pyllyn päältä.
Kenkiin myös sä nastat laitat,
lasta lyöt ja vitsan taitat.
Pellavat on pitkänlaiset,
täältä löydät tissinaiset.
Pikkupillut aina hurmaa,
tylsän jobin pornol surmaa!
Tarina voi olla lyhyt,
eläimeen kun salaa yhyt.
Pissaa kandee pidätellä,
sukkahousut yllä kellä.
Rakkula jos nielun sulkee,
paskapuhe tuskin kulkee.
Possuu löytyy sinapilla.
tappisikaa maustehilla.
Vanhaa naista vokotellaan,
äitii pannaan vasten hellaa.

Monella on päällä haku,
sanoissa vain hassu maku.
Jaksa en ees ihmetellä,
mitä tehdään kämmenellä
firmassa kun lounas alkaa
kaikki painaa pikkujalkaa.

 

LUE MINUT!

huoraan, osta seksiä rahalla, anna manii, namii

LUE MINUT!

rakastan, kärsin, mutta en unohda, en perkele unohda

LUE MINUT!

kerron kaiken, en kaihda totuutta and nothing but my truth

LUE MINUT!

ero tekee kipeää, sattuu ja se saatanan sika saa maksaa

LUE MINUT!

petän, valehtelen, en häpeä, kaikkea on kokeiltava, elämässä ei vaan mikään riitä

LUE MINUT!

paljastan salaisuudet, sillä totuuden henki johtaa minua

LUE MINUT!

rakastan naisia, miehiä, ketä vaan, mikä kiinnostaisi?

LUE MINUT!

runkkaus ja masturbaatio ja ona-onaoanointi, sehän on orkku, aah ihanaa

LUE MINUT!

addiktioita, perverssioita, sensaatioita, you name it

 

huomaa minut, rakasta minua, kuule minut

LUE

MINUA

Tänään minä en jaksa.
Tänään vihaan sinua, teitä, kaikkea sitä
mikä on liikaa, mikä vaatii liian paljon,
mitä en jaksa.

Tänään haluan huutaa:
jättäkää minut rauhaan,
antakaa olla edes hetki
pieni hetki
yksin, ilman vaatimuksia, ilman pakkoa jaksaa
ilman teitä
ilman sinua.

Tänään vihaan, jopa sinua,
en jaksa teitä, en halua ketään,
minun on saatava olla yksin.
Menkää pois.

En jaksa. Ei, ei, en. En halua.
Miksi minun on pakko? Juuri minun?
Haluan antaa tämän kaiken
jollekulle muulle.
Ota se.
Ota se perkele ja päästä minut pahasta,
sillä en jaksa, En halua. En.

Tänään en jaksa.

Ehkä on huominen.

sanot vittuilua sarkasmiksi
ilkeys on sinulle
ironiaa

sanot ettei
minulla
todellakaan
ole huumorintajua

että en ymmärrä

en ymmärrä
mutta tiedän
että tulen toimeen ilman sinua

ilman viiltävää älyäsi
joka niittää, niittää, niittää
vuotavia haavoja

olen pehmeää
suussa sulavaa
hunajaa
sinua varten

olen makeaa
kitalakea kutittavaa
tuoksua
sinua varten

olen hampaan jäljet
valkoisella ihollasi
verinaarmuiset juovat
selässäsi

olen valmis
sinua varten

tule
ole minua varten

 

j
ou
lujoul
ujoulujoulu
joulujoulujoulujou
lujoulujoulujo
ulujoulujoulujoulujouluj
oulujoulujoulujoulujoulujoul
ujoulujoulujoulujoulujoulujoulujo
ulujoulujoulujoulujoulujoulujou
lujoulujoulujoulujoulujoulujoulujoulujou
lujoulujoulujoulujoulujoulujoulujoulujoulujoulu
joulujoulujoulujouluj
oulujoulujoulujo
ulujo
ulujo
ulu
jou
lujoulujoulu
joulujoulujoulu

ennen toivoin että
tapahtuisi

jotain joka ei olisi
tätä arkea

nykyään toivon
ettei tapahtuisi mitään
ikävää

tuulikki tuskaa
täynnä
tuskaa haluaa
janoaa kipua
jotta tuntisi elävänsä
kosketus kuolemaa on
oltava
lempeää kidutusta terävin kynsin
tuulikki tuskaa
pyytää
haluaa enemmän
lisää
ei vähempi riitä
muuten on turhaa
elämä
elämätöntä tunteetonta
ilman kipua
tuulikki tuska

Hantta-Tantta on innoittanut uusia säkeistöjä. Sivuaskel ja Etappisika(eipä voi linkittää, koska E-sika ei tunnusta omistavansa blogia) ovat runoilleet jatkoa Hantan villiin elämään. Lue, miten tarina jatkuu omalta sivulta...

tässä talossa ei kukaan nuku
kolmannessa kerroksessa niina huutaa
haista vittua kaksivuotiaalleen jos
et ole hiljaa hakkaan sinut pää kiinni
mä en jaksa enää kuolkaa kaikki
yläkerrassa koira itkee kun sitä ei ole
kukaan kusettanut päivään
lähtivät tallinnaan ja se koira ulisee
kuulen sen askeleet kun se juoksee huoneesta toiseen
masa ekasta kerroksesta ei jaksanut kotiin
asti se nukkuu sammuneena hissin edessä
mutta ei se haittaa hissi ei ole toiminut kahteen
päivään
sirpa ja kale nostivat ovensa saranoiltaan kun huoltomies
kieltäytyi enää tulemasta ei se halunnut avata niille ovea joka yö
kun ne unohti avaimet kotiin eihän ne ees maksanut sille mitään
nyt niillä on esteetön pääsy kotiin mutta sirpa
itkee kun joku oli tullut sisään ja vetänyt
paskaksi niiden terraarion jonka ne oli rakentanut vaatekaappiin
helvetti kaikki skorpparit ja liskot lähti vetään
yksi pienimmistä hämähäkeistä nukkuu masan kainalossa
muita ei ole enää näkynyt

miten sä kestät mikset sä muuta multa kysytään
miksi
mistä mä sitten kirjoittaisin
muuttaisin maalle ja kirjoittaisin miten perhonen lensi
aamulla tuonne ja illalla tänne ja miten
taivaalla oli ensin pilviä ja sitten ei
ja miten mua ahdistaa ja tunnen tuskaa ja voi voi miten masentunut olen
en mä jaksa pyöriä navassani
ei siitä jaksa kirjoittaa napanöyhtä ei kiinnosta
ei perhosetkaan

(näin alkoi haasteruno)

Kerranpa eli tantta
Hantta nimeltänsä
eikä kuunaan ikänänsä
olisi iljennyt luulla
että rokkia nyt kuulla
korvat voisi laisinkaan

vaan sitten erehtyi kapakkaan…

(ja Titta jatkoi)

missä rokki soi
ja rokkikansa karkeloi
hämmentyneenä hämillänsä
myöntää Hantta erehtyneensä
rokkihan menee alle jalan
tanssimaanko kohta alan

parketille nyt ottaa suunnan

(ja Iines vastasi haasteeseen)

tutkaillen mistä seuraa saisi,
kuka lattialla häntä tanssittaisi.
On pitkää, pätkää, miestä monta,
valinta on vaikea, voi onnetonta!
Yksinkö täytyy Hantan hyppiä,
rokki soi, mut alkaa vähän nyppiä.
Seuraa pitää jostain saada

(remmiin astui Outo Emo)

Ei, en turhaan raada,
turvaa hakien,
ja nutturansa auki tempaisten
käy lattialle villisti nyt Hantta
kuin henki vailla lampun rajoittavaa kantta.
Katsomatta mukaan kopaten
otuksen pitkätukkaisen
ja nahkarotsisen.

Kiivaasti riivaa tantan biisi...

(Bambi jatkoi haastetta)

jo unohtui siinä myös ikäkriisi
kun hurmioon raggari Hantan sai
Ja vaikka olikin maanantai,
vei taksi tantan ja raggarin
jonoon syrjäisen nakkarin
josta porilaiset popsittuaan
matkaa jatkoivat "Onnelaan";
asuintaloon hämyiseen,
bändikämppään rähjäiseen...

(Ja vuorossa oli Jenni)

Rokkari rotsin heitti naulakkoon,
ja takanaan oven pisti *tiks* lukkoon,
Hantalle kumarsi kuin herrasmies
ja johdatti naisen portaikkoon.

Raggari pöytälaatikkonsa avasi,
vaaleanpunaisesta vihkosta tavasi:

"Oi jos oisit kultaseni LP-levy vain,
pyörittäisin sua aina levysoittimellain,
hellästi sua koskettaisin silkkihansikkain,
vinyylisi kiiltävänä pitäisin mä ain"

Raggari olikin runomies!

(lopuksi runo kiersi takaisin aloituspaikkaan eli susulle)

Runomieheen hermostui
Hantta tykkänänsä.
Siirappilyriikkaa suoltavaa
ei pitää voi ylkänänsä.

"Kuules nyt taabermanni",
Hantta alkoi ärjyä,
"jotain muuta kuin lässytystä
tarvitaan, jos aikoo säilyä

elinvoimaisena, viriilinä,
menevänä, villinä.
Minä lähden rokkaamaan,
soita sinä vain pilliä."

Niinpä Hantta runoilijan
jätti ja lähti kapakkaan,
sillä kun kerran rokin kuulee
ei sydän rauhaa saa.

Ilman ylkää pärjätä voi
Hantta sen jo tietää.
Vaan elämä ilman rokkia?
Sitä ei Hantta voi sietää.

(Sivuaskel innostui Hantasta)

Stoori jatkuu, käänne uus
Hantta vasta kolmekuus
huomas että ilman ylkää
elämästään paljon hylkää.

Niinpä löytyi rokkimies,
lämmin on taas kotilies.
Soundit uudet, laulu raikaa
Hantassa on jälleen taikaa!

(Etappisika kehitti lisää)

Rokkimies ei nousta jaksa,
ryypätty on tääkin maksa.
- Tuo hei Hantta tekarit,
ja samal parit pillerit.

Saattohoitajuus vaiko lesbous?
tämä Hantan ajatuksis sous.
Näistäkö nyt valita täytyy, joo
tack vaan Susu, soromnoo!

**********

Runo löytyy myös omalta sivultaan

Kiitos kaikille runoilijoille, upeaa kun otitte haasteen vastaan!