|
|||
 |
|
||
|
26.10.2010 - 18:25
Vuodatuksen blogeihin pomppaa alalaitaan ällöttävä deittimainos (se mainostaa, että voit deittailla myös anonyymisti...???). Mainos ilmeisesti vauhdittaa Vuodatuksen kampanjaa "mainokset pois blogistasi, nyt puoleen hintaan". No, mainoksen saa pois klikkaamalla oikeassa reunassa olevaa rastia. Joten klikkailkaa. Paitsi jos haluatte deittailla anonyymisti.
***
Sinulle on muuten haaste täällä. Jep, sinne, sinne.
Kategoriat:
elämä on
, kulttuurista kanssakäymistä
, meemit ja haasteet
, pakinat
, suhteet
32 kommenttia
Kommentoi
06.10.2010 - 13:33
Addinainen antoi minulle tunnustuksen. Tunnustuksen mukana tuli pyyntö kertoa seitsemän asiaa itsestään. Tehdäänpä niin.
Sanat, niin luetut, puhutut kuin kirjoitetut uuvuttavat minua nykyään.
Etsin ennemmin tarinoita kuvista, maalauksista, joita näen, joita teen.
Tällä hetkellä pidän itseäni enemmän kuvan tekijänä kuin kirjoittajana.
Se on hämmentävää ihmiselle, joka ei ennen ole maalannut, ainoastaan kirjoittanut, kirjoittanut, kirjoittanut.
Pidän kaulastani. Se on kaunis. Jostain syystä kaulani ei ikäänny samaan tahtiin kuin muu kroppa ja sitä peittävä iho. Ihme.
Rakastan käsiäni. Niiden iho on ohentunut, kuivunut, rypistynyt. Siniset suonet sykkivät. Se kertoo minulle, että minussa virtaa vielä jotain.
Olen iloinen hiuksistani. Tervehdin harmaana hohtavia raitoja ilolla ja olen lopettanut harmaan peittämisen värillä.
Olen ollut lempeä muille. Nyt opettelen olemaan lempeä itselleni. Se on vaikeaa.
Haluaisin, että minulla olisi haaveita, toiveita. Unelma sekin.
Kaipaan naururyppyjä silmäkulmiin, suupieliin.
***
Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin seitsemälle bloggaajalle, mutta minähän en yleensä noita käyttöohjeita lue, joten annan palkinnon kaikille teille kauniille ihmisille, jotka jaksatte käydä blogeissani.
13.12.2009 - 00:01
Vajaa pari viikkoa sitten pyysin lukijoita suunnittelemaan Keskiäkäiselle vaatteet. Keskiäkäinenhän kirmaa kirjan kannessa ja sisäsivuillakin kelteisillään. Kävi mimmiä sääliksi, vaikka tyytyväiseltä näyttikin.
Odotin muutaman asusteen ilmestymistä, enkä todellakaan ollut varautunut siihen, että haaste otettaisiin niin innolla vastaan kuin tapahtui. Keskiäkäinen on näiden päivien aikana saanut yli viisikymmentä asukokonaisuutta.
Kun kuvia alkoi tulla, ajattelin ensin laittaa (dead linen päätyttyä) muotinäytöksen tähän blogiin, mutta koska muotiluomuksia tuli aina vaan lisää, päädyin perustamaan Keskiäkäiselle oman garderobin. Keskiäkäinen on vaatehuoneensa ansainnut, mutta niin ovat ansainneet arvoisensa näyttämön myös kaikki ne muotisuunnittelijat, jotka ovat toteuttaneet näkemyksensä ja osallistuneet haasteeseen.
Kun katsoin pukuja ja luin niihin liittyviä tekstejä, nieleskelin kyyneleitä monta kertaa. Minusta on käsittämätöntä, mutta myös upeaa, että pullukka hahmoni on inspiroinut niin monia ihmisiä. Olen katsonut tippa linssissä mahtavia pukuja, lukenut asuihin ja Keskiäkäiseen liittyviä tarinoita, ja vihdoin tajusin, mikä sai minut liikuttuneeksi. Ei pelkästään tekijöiden mieletön luovuus ja taito, into ja innostus, joilla asuja on suunniteltu, vaan se, että niin moni tuntui kokevan Keskiäkäisen hahmon omakseen. Häneen on näköjään helppo samaistua ja hän sai usein toteuttaa ne toiveet ja haaveet, joista itsekin unelmoi. Keskiäkäinen paistattelee pikkupikkubikineissä suu hymyssä, eikä anna tukevien istumalihasten pilata auringonoton iloa. Keskiäkäinen laskettelee, eikä pelkää näyttävänsä hassulta tamineissaan. Keskiäkäinen pukeutuu niin pikkumustaan, nahkarotsiin, PVC-muoviin kuin toppapukuun tyylikkäästi ja huolettomasti.
Näin kuvissa naisen, joka on sinut itsensä kanssa, on vahva ja heikko sopivasti, on kerta kaikkiaan upea mimmi. Te teitte Keskiäkäisestä sellaisen, kaikki muotisuunnittelijat. Kiitos teille. En voi kuin ihmetellä luovuuttanne, jolla olette toteuttaneet visioitanne. Kerta kaikkiaan mahtavaa.
Taas alkaa vähän itkettää. Asiaan. Keskiäkäisen garderobi on avannut ovensa. Tervetuloa! Klikkaat vain kuvaa ja olet jo siellä. Kuvat eivät ole siellä missään järjestyksessä, kuten ei Keskiäkäisen vaatekaappikaan pröystäile siisteydellä. Mutta ei se haittaa, nyt löytyy päälle pantavaa!
(pelottaa kamalasti, että olen unohtanut jonkun puvun esillepanon tai linkittänyt tekijän väärin tai en ollenkaan, huh, muotinäytöksen vetäminen on taitolaji, ilmoittakaa, jos pukunne puuttuu tai on jotain muuta hankaluutta)
Jos sinua kiinnostaa nähdä, minkälaisilla asuilla olen itse vaatettanut Keskiäkäisen, osta kirja, jota on myynnissä Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa sekä verkkokirjakaupoissa.
(PS. arvonta kaikkien vaatesuunnittelijoiden kesken pidetään ensi viikolla)
***
Ennen poistumista, kuuntele erään toisen vahvan naisen laulua. Sunnuntaiklassikoissa on vuorossa Willie Dixonin laulu Hoochie Coochie Man, jonka Muddy Waters on tehnyt tunnetuksi. Tällä kertaa Miss Etta James, rhythm’n bluesin kruunattu kuningatar esittää kappaleesta version Hoochie Goochie Gal.
Muita sunnuntaiklassikoita täällä.
22.11.2009 - 19:19
Se vaan tuli sit, se piste misä mul riitti.
– Tattista vaan, mut en, mä sanosin mutsil, ku se kysysi tartteks mä appuu siin kirjotustehtäväs ku mantsan ope anto.
Joo, en todellaka tarttenut muuta ku päästä vek. Mä tulisin just ny hulluks.
Ukko tuli sit siihen tietty kans ja kysysi, et oonks mä nähny missää isobroidin matkapuhelint.
– Ei, mä valehtelin kirkkain silmin. – Mää mittä oo nähny.
Puristin tiukemmin puhelint mun taskus ja häippäsin ulos. Oli semmonen olo, et piti päästä liikenteesse, joten mä soitin Leksal.
– Mä lähen Hesaan, tuuksä ja mukka?
Leksa sanosi, et totta kai, ookoo, tehä iha nii ku sä ehotit.
– Ventta vähä, mun täyty ensteks meikat ja föönat mun tukka, se sano viel.
No, mä istusin assalla ja venasin Leksaa. Sil kesti pirun kauan, sil kestä aina, koska se haluu näyttä hyvält. Lopult se tuli, huulet luumunpunast kiiltoo ja silmis sinist luamiväri.
– Juna läks jo, mä sanosin, mennään bussilla.
Ja niin me ajatelti tehä, mennä Hesaan bussil, ku myöhästytti junast. Leksan taki, niin ku aina.
– Ostiksää sen hamen ku me nähti viime viikol henkas ja maukas, Leksa kysysi, sytytti röökin ja puhals simmossi renkait, jotka sai mut ajattelema saturnusta tai jottai muut planeetta. Kai se oli saturnus sitten.
– Mää mittä ostanut, ei mul o rahaa. Mul ei oo mittä.
– Ota rööki, ni sit sul o rööki ees, Leksa sanosi, ja mä sytytin nortin.
Me tulti bussiasemal ja huamatti, et bussi Hesaan oli just menny.
– Mä en kestä, mä aloin ulisse, kaik mene iha piäle. Mitä me ny tehää?
Leksa häippäsi jonnekki, mä istusin asvaltil ja pyyhin mun silmät. Paska reissu.
– Tuu ny jo, mä kuulin Leksan huutavan. – Mä sain meille liftin. Tää täsä on Reiska ja se mene Espoosse asti. Me päästä sen rekan kyydis.
Mä nousin ja katoin Reiskaa. Se ei ollu yhtä pahan näköinen. Leksa sano, et se oli soittanut sen Famul ja Famu tulis hakke meit Espoost varttii vail kuus. Leksan Famu ku asusi Hesassa.
– Mennää Famun kans Hesaan, Leksa sanosi, mut siel sit häippästä, eiks nii?
Me kiivetti rekan nuppii, sytytetti nortit ja tarjotti Reiskalki.
– Huomasiksä? Leksa kysysi multa. – Mul on uus hame.
– Joo, mä vastasin, ostiksä sen Henkast ja Maukast vai?
– Emmä, en mä viäl kehtaa. Mä pöllin sen systerilt, systerin punane mekko mahtu kans mul ny, ku mä oon laihtunu. Ehkä ne Hesas ajattelee, et mä oon oikeest muija. Sitä mä haluisin. Mitä sä haluut?
Mä kattosin Leksaa. Sen luumupunaste huulien yllä kasvo vaaleit karvoi, mut en mä sanonut mittä.
– Mä haluun vaan päästä vek. Kaikest.
Leksa tarttu mua kädest, puristi lujaa, ja Reiska laitto stereot soimaan.
*** Sirokko haastoi minut kertomaan omalla puhekielelläni tarinan, jossa olisi seuraavat lauseet:
* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi? * Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit. * Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45. * Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta. * Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta. * Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista? Puhekieleni on nykyään (omasta mielestäni) neutraalia yleiskieltä, jossa ei ole viehätystä, joten kirjoitin tarinan lapsuuteni ja nuoruuteeni murteella. Ei muuten ollut helppoa kirjoittaa tarinaa ja istuttaa nuo lauseet juoneen, sen verran irrallisia ja toisiinsa liittymättömiä lauseet olivat. Tarina olisi helposti venynyt pitkäksikin, yritin tiivistää parhaani mukaan.
Hyvä kirjoitusharjoitus, suosittelen, joten nappaapa tästä haaste ja kirjoita oma tarinasi omalla kielelläsi.
18.10.2009 - 17:39
SusuPetal Kuva ja sana-blogissani olen kertonut kirjahyllyni rakkaimmista miehistä ja naisista. Tuima ja Hirlii ovat myöskin raottaneet rakkauksiensa kohteita, ja ajattelin nyt haastaa kaikki halukkaat kertomaan niistä miehistä, joiden kirja/kirjat ovat sykähdyttäneet jollain tietyllä tavalla. Haluaisin myös kuulla naisista, joiden teos/teokset ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.
Jos karsastat jakoa nais- ja mieskirjailijoihin, sekoita pakka ja kerro kirjoista, jotka ovat sinulle tärkeitä.
Tämä haaste on sinulle!
Niin, niin, juuri sinulle!
Älä katso olkasi yli, ei siellä ole ketään.
Sinä!
14.10.2009 - 02:30
Inkivääri palkitsi minut tunnustuksella ja pyysi kertomaan itsestäni seitsemän asiaa, joita muut eivät tiedä. Siis muut bloggaajat. Meemin voi napata kuka tahansa, en haastaa ketään erityisesti. Tunnustuksenkin pidän ihan itselläni, enkä laita sitä eteenpäin.
En osaa hiihtää. Lapsena minut lähetettiin hiihtoleirille, jotta saisin nauttia oikeasta, suomalaisesta talvesta, johon kuuluu hiihtäminen, pulkkailu, lumipallojen syönti ja ulkona pakkasessa grillaaminen. Turussa oli harvemmin lunta, mistä olen edelleen kiitollinen. Meillä ei myöskään grillattu ulkosalla, vaan syötiin sisällä lämpimässä.
Leirillä katkoin kahdet sukset laskiessani kaksi kertaa samaa puuta päin. Leireilyt loppuivat osaltani siihen talveen.
Ei harmita vieläkään.
Olen hyvä leipomaan. Muutkin kehuvat.
Ensimmäinen kirjoittamani runo oli plagiaatti. Olin 8-vuotias ja koulussa piti kirjoittaa runo. Olin tuskissani. Enhän minä osannut kirjoittaa runoa! Ystäväni, kaksi vuotta vanhempi ja minua paljon taitavampi, tuli apuun. Hän toi kotoaan ikivanhan kirjan, jossa oli runo oravasta. Jäljensin runon kaunokirjoituksella vihkoon.
Runo näytti sievältä, eikä se ollut mielestäni ihan huonokaan.
Opettaja kysyi minulta, olenko todella kirjoittanut runon itse. Vastasin kyllä, sillä itsehän olin sen jäljentänyt vihkoon. Opettaja pudisti lempeästi päätään ja kertoi, että kyseisen runon on kyllä kirjoittanut Aleksis Kivi.
Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka Kivi oli.
Tämä on kyllä kaunis runo, opettaja totesi, makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa.
Kertoessani nöyryytyksestä ystävälleni, hän ihmetteli suuresti, että opettaja tunsi sen runon, sillä se runokirja oli niin paljon vanhempi kuin opettaja.
Itse asiassa, ihmettelimme sitä molemmat.
Siihen jäi väärentäjän urani. Päätin opetella itse kirjoittamaan runoja ja muuta.
En osaa tehdä käsitöitä. En ommella, en neuloa, en virkata. Jos nappi putoaa housuista, lihon mieluummin, jotta housut pysyvät ylhäällä kuin ompelen napin paikoilleen.
Olen ollut televisiossa eli minua on haastateltu pariin kertaan ja ihan asiasta, siis varta vasten minua. Itsensä näkeminen televisiossa on varmaan yksi elämäni järkyttävimmistä kokemuksista, sillä en tiennyt möriseväni niin paljon, näyttäväni ikäiseltäni ja suoltavani suusta täysin järjettömiä lauseita
.
En ole laulanut näyttämöllä. Sen sijaan olen tanssinut yleisölle. Siis näyttämöllä. Useammin kuin kerran. Voisinpa sanoa, että minusta löytyi talenttia, mutta en halua valehdella. Hauskaa se kyllä oli siinä vaiheessa, kun jalat lakkasivat tärisemästä.
Eli esiripun laskeuduttua.
Olen antanut silmät toistuvalle masennukselle, johon liittyy lieviä, keskivaikeita ja vaikeita masennusjaksoja: neljä silmää. Neljä siksi, että on useampi silmä mitä ummistaa, kun ei jaksa.
14.07.2009 - 22:29
SuviAnniinan ja Savisudin blogista löysin seuraavan meemin, jossa on 20 sanaa. Meemiin vastataan mitä sanasta tulee mieleen ensimmäiseksi liittyen lapsuuteen/nuoruuteen.
Mitä sanat tuovat sinun mieleesi?
KAMPA Kaikilla kovilla tyypeillä on housujen takataskuissa sellainen kampa. Suuri, värikäs, muodikas. Minulla ei. LINTU Äiti pelkää enemmän. Minä olen kauhuissani. Istumme sohvalla vierekkäin, pidämme tyynyjä kasvojen edessä, kurkistamme varovasti televisiota, sukellamme taas tyynyn taakse piiloon. Kummallekaan ei tule mieleen laittaa televisiota kiinni. Hitchcockin Linnut saa minut vihaamaan lintuja, enkä vieläkään suhtaudu luottavaisesti noihin lentäviin liskoihin. MERI Hangossa ranta on matala, vesi kirkasta ja saa kävellä kauas, kauas ennen kuin vesi ylettyy edes polviin. Hiekka meren pohjassa on pehmeää, laineilla. Turussa, Saaronniemen laivalaiturin pitkä suora. Juoksemme täysillä laiturin poikki, hyppäämme alas, yrittäen päästä syvemmälle, syvemmälle. Meri tuntuu pohjattomalta siinä kohtaa, vain vähäinen kajastus kertoo mihin suuntaan pitää suunnistaa ennen kuin keuhkot tyhjenevät lopullisesti. KITARA Pelastusarmeijan myyjäisissä soitetaan kitaraa ja lauletaan. Minä syön lettuja ja mansikoita. KELLO Kello on aina liian paljon, kun tulen kotiin. Saan arestia, mutta en opi mitään. Myöhästyn jälleen, kun seuraavan kerran pääsen kaupungille. Vihaan kelloa, joka ei anna minun olla rauhassa ystävien kanssa. Vihaan kotiintuloaikoja. OKSENTAMINEN Ei kannata oksentaa sängyn ja seinän väliin. Se ei ole piilopaikka, vaikka siinä vaiheessa, kun tulee kotiin ja asettautuu keinuvaan sänkyyn, se tuntuukin paremmalta vaihtoehdolta kuin sänkyyn oksentaminen. Lakanoita on helpompi pestä kuin vaihtaa tapetti. Sen opin. Opin muistan vieläkin. MUMMO Mummo on hyvä ihminen. Hän pitää kaikista, ymmärtää kaikkia, hänellä on niin laaja sydän, että koko maailma mahtuu hänen syliinsä. Hän ei arvostele ketään, hän arvostaa jokaista omana itsenään, hän on kiinnostunut ihmisistä. Hän oli uskomaton, rakas ihminen. KIRJA Kirjasto-autossa on uusi kirjastonhoitaja. Nuori mies, kohtalaisen komea, vaihdan nopeasti hyllystä ottamani nuortenkirjat aikuisten kirjoihin. Haluan näyttää kypsältä, fiksulta, aikuiselta. Haluan unohtaa olevani 12 vuotta. PIPO Kun pääsen kulman taakse, pipo lentää taskuun. Kukaan, ei kukaan käytä pipoja, mutta jostain syystä vanhempani ovat sitä mieltä, että pipo on laitettava päähän pakkasella. Olen eri mieltä, nostan takin kaulukset pystyyn ja suuntaan kaupungille. MATEMATIIKKA Meitä nolottaa, kun matikanopettaja näyttää meille vastasyntyneen esikoisensa valokuvia. Pojat hihittävät vauvan isoja palleja, opettaja hymyilee, sanoo, että poika on tullut isäänsä. Lopputunti ei opiskella mitään, päästään kotiin. METSÄ Ruissalon metsissä on suojaisaa, hyviä kallioita, joilla istua, juoda kaljaa, valmistautua iltaan. Muunlaista metsää en tunne. Metsä on jemmapaikka kaljoille ja viinipulloille, rauhallinen keidas pitkän illan aluksi. UKKONEN Koko yön ukkostaa. Mökin edessä on puu, jonka kohoamista seuraamme. Kukaan ei halua mennä nukkumaan, kukaan ei uskalla mennä nukkumaan. Vesi nousee ja nousee kohti mökkiä. Olemme varmoja, että jompikumpi tapahtuu: puu kaatuu mökin päälle tai vesi huuhtelee mökin alas mereen. Aamulla aurinko paistaa. HIUKSET Sinulla on ihan samanlaiset hiukset kuin Janis Joplinilla, minulle sanotaan. Sinulla on oikeastaan myös yhtä hankala luonne. Sen saan myös kuulla. VELI Veli nukkuu junassa, olemme matkalla jonnekin, en muista minne. Veli nukkuu, olen tyytyväinen. Saan lukea rauhassa. IKKUNA Ikkunasta näemme miten naapurin pojat vievät viinipullon piiloon roskakatokseen. Odotamme hetken, juoksemme roskikselle, otamme pullon. Naapurin pojat ovat ärsyttäviä. Se riittää syyksi. Eikä meillä ole rahaa. KALENTERI Teinikalenteri täynnä sydämiä, runoja, rakastan, rakastan, rakastan. Päivät, kohteet muuttuvat, rakkaus säilyy. PUURO Meillä ei koskaan syödä puuroa. Kukaan ei pidä puurosta. Vasta myöhemmin ymmärrän, että lapsuus voileipien, murojen ja kaakaon kanssa, ei ole niin tavallista. Suomalaisuuteen kuuluu puuro. Muuten ei kasva kunnolliseksi ja vahvaksi. No, ilmankos. NENÄLIINA Kerran viikossa silitän mummin ja ukin kangasnenäliinat. Niitä on paljon. Mummin nenäliinoja koristavat kukat, ukin nenäliinat ovat suuria ja ruudullisia. Palkkioksi saan karamellin. Valitsen joko Kis-Kisin tai jääkarhukarkin. KYNSILAKKA Parhaimpina päivinä vaihdan kolme kertaa kynsilakkaa. Kouluun riittää yksivärinen, luumunpunainen lakka. Kun tulen kotiin, maalaan kynnet vihreiksi, lisään niihin punaisia ja valkoisia pilkkuja. Viikonlopuksi maalaan joka kynnen eriväriseksi, eri kuvioiseksi. TAULU Tädin taulussa mustat ja valkoiset hevoset vetävät tulenpunaisia vaunuja, taivas hehkuu mustaa, punaista, keltaista. Haluan maalata yhtä hyvin kuin täti, yhtä suuria tauluja, yhtä voimakkaita ja värikkäitä.
08.06.2009 - 02:15
Hirlii tuossa jokin aika sitten listasi parhaita näkemiänsä elokuvia eri kinokuusioihin, ja jäin miettimään omaa listaani. Täydellistä top-listaa on mahdoton laatia, joten valitsin viisi parasta elokuvaa, joiden yhteinen nimittäjä on se, että päähenkilö on jonkin alan taiteilija ja on oikeasti ollut olemassa. Alla olevassa pätkässä näet, miten Sirkka valloittaa, tapaat myös Sirkan vanhemmat (loistavat Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson) ja huomaat, miten ruotsalaiset ovat hienovaraisesti tavoittaneet jotakin suomalaisesta melankoliasta. *** Olen aikaisemmin listannut parhaimmat musikaalit. *** Jos sinua kiinnostaa miettiä näkemiäsi leffoja ja listata niitä syiden jos toistenkin takia, nappaa tästä haaste!
13.05.2009 - 12:17
Viime perjantaina seiskan spårassa, hillitysti harmaantunut vanha nainen, vaalea jakkupuku, kevät on tullut, aurinkolasit kätkevät silmät, ryppyisissä sormissa kiiltävät timantit. Somalipojan repussa Spidermanin kuva. No, hän on kyllä tullut mustimmasta Afrikasta, nainen sanoo. Poika nousee penkiltä, painaa pysähtymisnappia. Kyllä, mustimmasta Afrikasta hän on tullut tänne. Miksi ihmeessä hän ei pysynyt siellä mustassa Afrikassa? Poika ei vastaa, ovet avautuvat, nainen tuhahtaa. Mustimmasta Afrikasta. Apina. Seuraava pysäkki on minun. Aurinkolasien mustuus on läpitunkematon. Paleltaa. Kevät on tullut. *** Lahdessa on menossa runoviikko ja jl haastoi kirjoittamaan runon. Runo syntyi viime perjantain tapahtumista seiskan spårassa ja tuli kirjoitettua tänään, kun luin tämän.
26.04.2009 - 16:43
Lepis haastoi minut kertomaan joitain tuntomerkkejä itsestäni. Meemi on kiertänyt ansiokkaasti ympäri Blogistaniaa ja on ollut jännää lukea bloggaajien kuvauksia itsestään. Sitähän muodostaa joskus bloggaajien suhteen hyvinkin vahvan näkemyksen esimerkiksi siitä, minkä näköinen joku nimimerkki on, ja on ollut hauska huomata, miten pieleen oma ajatus voi mennä. Mielikuvat ovat vahvoja, ja vaikka Lepiskin väittää olevansa pitkä ja punatukkainen, minä näen hänet edelleen pienenä ja tummahiuksisena. Jos et ole tätä meemiä tehnyt ja haluat tutkiskella itseäsi, niin haastan juuri sinut! Eli, mistä tunnistat SusuPetalin:
Kaiken minkä olen yllä kirjoittanut, on totta. Saara, Kirsti, Henna, HPY, Polgara, Vintti, Taru, Prospero, Karri, Hannu, Tienpäällä, Merja, Juri, Helinä, J.Pekka, Karpalo ja Itkupilli voivat todistaa sen. He ovat nähneet minut livenä. Ehkä muutkin, mutta sitähän minä en voi tietää. 18.02.2009 - 17:49
Blogeissa kiertää erilaisia meemejä, joihin on listattu asioita, joista sitten tummennetaan ne lauseet, jotka ovat tosia omalla kohdalla. Tein oman listan ja boldasin ne kohdat, jotka natsaavat minuun.
Listan saa ottaa käyttöönsä jokainen, joka haluaa, en sen kummemmin haasta ketään. *** TÄNÄ VUONNA
03.02.2009 - 10:01
STT Mahalasku Kolmatta viikkoa jatkunut lankapuhelinmotti Mahalaskun kunnassa on vihdoin ohi. Kunnanvaltuuston päätöksellä puhelinlinjoja raskaasti kuormittanut tykkilumetus Syöksylaskun laskettelu- ja elämyskeskuksessa keskeytettiin. Paikalle kutsuttujen partiolaisten leirinuotioiden ansiosta lumimassat saatiin sulateltua linjoilta. ”Rajansa lumetuksellakin”, totesi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pyry Nietos, ”laskettelukeskus tuo toki kuntaan kipeästi kaivattuja euroja, mutta puhelinlankojen laulamattomuudelle on tehtävä loppu. Maailma ilman laulua olisi ylen ikävä paikka.” Syöksylaskun laskettelu- ja elämyskeskus ei aio valittaa asiasta. Keskuksen toimitusjohtaja Tuiske Halla sanoi ymmärtävänsä kuntalaisten ärtymyksen laulamattomien puhelinlankojen vuoksi. ”Olenhan entinen kuorolainen”, Halla totesi toimitukselle antamassaan tiedotteessa. *** Tämä hyvä uutinen on vastaus Savisudin haasteeseen, jossa ohjeet ovat seuraavanlaiset: 1) Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se. Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksesi. 2) Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi. 3) Julkaise kuvasi ja haasta muita. 4) Tämä on leikkiä. Valitsemani kuva on tässä
ja haastan Celian, Reinen, Leijonaisen ja Marjutin kertomaan hyvät uutiset kuvan inspiroimana.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
