SusuPetal

– Mitäs lomailet. No, se sijainen laittoi, niiden pyynnöstä, viimeiseksi kappaleeksi sen Let the sun shine inin siitä ikivanhasta musikaalista. Mä en ees ymmärrä, mistä ne löysi sen levyn, kun me Jeminan kanssa piilotettiin se alakaappiin. No, Markku ja Leena nousi tuolista ja alkoi tanssia. Nyt ne on molemmat Haartman-Hartwallissa, lonkkamurtumat.

- No just. Tää on niin tätä. Mä en kestä tota tuolijumppaa. Ikivanhoja kappaleita, joita pyöritetään kerrasta toiseen. Mä saan näppylöitä, jos mun on vielä kuunneltava sitä Hurriganesia. Ja mikä se Pudding oli. Ja se joku tuomari, joka laulaa. Karseeta.

- Tai Sladea.

- Tai Zeppeliinejä. Purplea. Joo, järkyttävää.

- Mut toisaalta, nehän haluaa kuunnella sitä musiikkia mitä ne kuunteli, kun ne oli nuoria.

- Joo, mutta kun siitä on ainakin sata vuotta ja se on niin tylsää se musiikki. Jos mulle vielä kerran huudetaan, että soita tyttö se Paranoid, mä, mä…mä tuun hulluks.

- Ja sitten ne tekee piis-merkin ja ne haluais kukkaseppeleet päähän. Aina pitäis olla askartelemassa niitä seppeleitä. Mä en tiedä, miten monta kukkaa mä oon nähnyt näiden vuosien aikana. Leikattua, huovutettua, virkattua, painettua, ihan kaikkea.

- Ookoo, ookoo, mut meil on vielä päättämättä kuka vetää huomisen jumpan. Sanna?

- En mä. Mä en mee lähellekään niitä jumppapäivinä. Ne on…ne on jotenkin ihan liian levottomia. Mä ilmoittauduin koulutukseen. Se on huomenna.

- Eli sulle tulee sijainen. Hyvä juttu. Nakitetaan homma sille.

***

Asiaan liittyen: YLE Teemalla alkaa tänään klo 21.05 10-osainen sarja Suomi-rockin vaiheista.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , elämä on , pakinat 29 kommenttia Kommentoi

Yllätysarvonta

31.10.2010 - 00:01

Viime sunnuntaina blogini viisivuotissynttäreille tuli paljon väkeä. Kiitos teille! Oli niin mukavaa, kun kävitte, että päätin arpoa kommentoijien kesken yllätyspaketin.

Hedda pukeutui Halloween-vetimiin ja suoritti arvonnan ennen baanalle lähtöään. Heddan koura kaapaisi kupista lapun, jossa luki Johanna. Onnea!

Kesäajalle jätetään hyvästit tänä yönä. Ei kuitenkaan anneta periksi niin helpolla, vaan kuunnellaan vain 33 vuotiaana menehtyneen Eva Cassidyn tulkinta klassikosta Summertime.

Muita klassikoita täällä.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , hedda , sunday classic 25 kommenttia Kommentoi

Viisivuotisjuhlat

24.10.2010 - 00:01

(kuva by Lepis)

Tämä blogi täyttää tänään viisi vuotta. Sen kummempia juhlapuheita tai muisteluita en aio pitää. Olen aikaisemmin kertonut miksi aloitin bloggaamisen, mistä blogi sai nimensä ja miten tarinani ovat syntyneet.

Sen sijaan, juhlapäivän kunniaksi haluaisin kuulla Sinulta,

muistatko miten löysit tiesi tänne.

Koska on sunnuntai ja sunnuntaiklassikon aika, juhlan aloittaa teemaan sopiva laulu. Mary Hopkin ja Those Were The Days vuodelta 1968.

Baari ja Buffet avautuvat NYT. Olkaa hyvät ja käykää peremmälle.

SusuPetal

Muita sunnuntaklassikoita täällä.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , sunday classic 86 kommenttia Kommentoi

Lue

07.08.2010 - 17:50

miten tunsin itseni kuningattareksi.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , etusivun uutinen 4 kommenttia Kommentoi

VAU VAU VAU!!!

01.07.2010 - 11:36

Lue, kenen kanssa olen puhunut eilen illalla!!

Kategoriat: arkea ja juhlaa , etusivun uutinen , kulttuurista kanssakäymistä , latvalaho 0 kommenttia Kommentoi

Juhannusruno

26.06.2010 - 17:08

Suomalaiset ovat runokansaa. Vappuna haetaan vappurunoa, jouluna jouluisia värssyjä, kautta vuoden riimejä juhlaan ja arkeen, häihin ja valmistujaisiin. Sitemeter kertoo runon nälästä tänäkin juhannuksena. Julkaisen siis uudestaan runon vuodelta 2007, joka on löydetty hakusanoilla juhannuksen runo, juhannus runo ja niin eespäin.

JUHANNUS

Äiti kassit autoon pakkaa,

isä kaljat mukaan nakkaa.

Mökkireissu kohta alkaa.

Äiti painaa kaasujalkaa.

Isä mäyräkoiran avaa,

pikkuveli kirjaa tavaa.

Minä katson ikkunasta,

kotipihalla ollaan vasta.

Äiti ajaa liian hiljaa,

isä kittaa luojan viljaa.

Isä uuden pullon korkkaa.

Äiti huokaa, isää morkkaa.

Senkin juoppo, äiti manaa.

Lopeta jo, usko sanaa!

Isä huitoo, äitiä lyö.

Pikkuveikka sipsiä syö.

Minä katson ulos vaan.

Kohta tullaan mummolaan.

Isä edessä röyhtäilee.

Äidin silmissä kirvelee.

Mitäs pillität, isä nauraa,

avaa radion, alkaa laulaa.

Pikkuveli nukahtaa.

Peittelen sen, ei vilua saa.

Isä sanoo: kuules kulta.

Kohta lähtee henki sulta.

Jos et turpaa kiinni saa.

Vittuilut voit lopettaa.

Uusi pullo isän täyttää.

Äiti väsyneeltä näyttää.

Sulkee autoradion.

Samassa ihan hiljaista on.

Minä katson ikkunasta.

Pikkuveikka on kuusi vasta.

Minä täytän kymmenen.

Fillarin saan sinisen.

Isä lupasi pyörän ostaa,

kunhan rahat tilitä nostaa.

Äiti ei uskonut, nauroi vain

lupauksen eilen kun isältä sain.

Kaljat on loppu, isä sanoo,

pysähdytään shellillä, äidiltä anoo.

Äiti ei suostu, itkee vaan:

kohta tullaan mummolaan.

Isän jano on hirmuinen,

rattiin tarttuu huutaen:

Se on stoppi, kun sanotaan.

Saatanan ämmä, usko vaan!

Minä katson ikkunasta.

Rekka, se on kaukana vasta.

Stoppi tulee myöhemmin.

Minä muistan fillarin.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , elämä on , lapset , runot , suhteet , yöjuttuja 15 kommenttia Kommentoi

Vapun haetuin runo

01.05.2010 - 18:03

Tämän viikon kuumin hakusana sitemeterissä on ollut vappuruno. Tai iloinen vappuruno. Hakukone on löytänyt vappurunoni vuodelta 2008 ja sitä runoa on käynyt lukemassa satamäärin toiveikasta hakijaa.

Hmm, ovatkohan he olleet tyytyväisiä löytöönsä? Tässä kierrätystä eli vappua parin vuoden takaa. Kuva on sentään uusi.

Muistakaa myös taidemyynti!

Vappuna viinaa
täysillä juodaan.
Huumaa, himoa
kossulla luodaan.

Kännissä kansa,
kaikki nyt hilluu.
Erkki jo ulvoo:
missä on pilluu?

Pusikkoon kaatuu
Erkki ja Elli.
Erkiltä lentää
rinnoille velli.

Vappuinen pallo
Juusolta karkaa.
Elli lohduttaa
pilttiä parkaa:

Uuden pallon pian
isi kai ostaa.
Ensin isi vaan
Erkille kostaa.

Erkki saa turpiin.
Veri jo tirskuu.
Hampaissa Erkin
asvaltti kirskuu.

Elli nyt katsoo
ylpeenä isää.
Huutaa isille:
Lyö sitä lisää!

Isin ja Ellin
nauru taas raikaa.
Juuso saa pallon.
Vappu on taikaa.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , sponsorointia 15 kommenttia Kommentoi

ISKIKÖ PANIIKKI?

29.11.2009 - 14:12

Nou hätä. Muista ystävääsi suussa sulavalla yllätyksellä!

Kategoriat: arkea ja juhlaa , elämä on , etusivun uutinen 2 kommenttia Kommentoi

Yllätyspaketti

07.11.2009 - 19:49

joka oli yhtenä voittovaihtoehtona taannoisessa arvonnassa, on löytänyt tiensä Hirliin ja Aimariin luo.

Kategoria: arkea ja juhlaa 6 kommenttia Kommentoi

Mutsias kans

04.11.2009 - 11:55

Se oli järkyttyneen näköinen. Se yritti maata kuin kuollut vieressäni, mutta sen kiihkeä ripsien räpytys kertoi, ettei se ollut niin kuollut kuin hajusta ja liikkumattomuudesta olisi voinut päätellä. Oli aika laittaa vauhtia siihen.

– Huomenta. Nukuitsä hyvin?

Se ummisti silmänsä vielä kertaalleen ja räväytti ne sitten auki. Silkkaa pakokauhua.

– …tu. Kuka…siis, kuka helvetissä sä olet?
– Sun elämäs nainen. Ainakin vielä eilen illalla.

Se nousi laudan tavoin jäykkänä istumaan pitäen toisella kädellään lakanasta kiinni. Niin kuin en olisi nähnyt jo ihan kaikkea.

– Vittu, miten vanha sä oot?

Se näytti niin vilpittömän kiinnostuneelta kuulemaan vastauksen, joten kerroin sen sille.

– Joo, mä tiedän, että mä voisin olla sun mutsis, sanoin taputtaen lakanan peittämää tärisevää polvea, mutta viime yönä se ei ollut sulle ongelma. Oli ihan muita ongelmia.
– Siis, mä en käsitä, voi vittu. Mitä vittuu mä oon tehnyt?
– Et paljon mitään, ikävä kyllä. Sä kyllä halusit kypsemmän naisen, niin sä ainakin sanoit baaritiskillä.

Katsoin kokoon lysähtäneitä olkapäitä, unesta pehkoontunutta hiuskuontaloa, enkä voinut olla lisäämättä:

– Kypsää, mutta et näköjään ylikypsää.
– Ei, siis…en mä sitä, mä vaan yllätyin, kun jotenkin…sä olit helvetin hyvän näköinen, sen mä muistan, mutta…
- Se oli eilen ja nyt on nyt. Se oli push up, stay up ja nyt on fall down. C'est la vie.
– Mutta sun hiukset…
- Lisäke.
– Mä en tajuu…miks…miksi?
– Ai, miks mä tulin tänne? Oli vähän vaikea olla tulematta, kun sä roikuit mussa. Sitä paitsi, säästyi taksirahat.

Se laskeutui takaisin makuulle, sen näköisenä, ettei se halunnut tehdä muuta kuin nukahtaa.

– Oltiiks me…siis…tota…ollaanko me maattu?
– Maattu ollaan, koko yö. Mutta ei rakasteltu, jos sä sitä ajattelit. Sori, mutta susta ei ollut mihinkään.
– Ei?

Se näytti hämmästyneeltä, jopa epäuskoiselta.

– Ei, sä aloit itkeä ja sitten sä halusit soittaa sun mutsilles, mutta mä en antanut. Kello oli niin paljon. Mä peittelin sut nukkumaan, tein vähän aikaa hesarin ristikkoa ja tulin sitten nukkumaan. Mitään ei tapahtunut, voit olla ihan rauhassa. Yleensä ei mitään tapahdu.
– Miksi ei?
– Se johtuu ihan musta. Minussa on se jokin. Oli jo parikymppisenä. Nyt vielä enemmän. Aina ollut. Ehkä mä en sen takia ole tarvinnut koskaan omaa lasta. Minusta tää johtuu. Se on tää jokin, mikä mulla on.
– Mikä?
– Se, mikä saa pojat muistamaan äitinsä ja sitten ne haluaa vaan tulla paijatuksi ja peitellyksi. Et viitteis keittää kahvia? Mä otan vielä tirsat.

***

Kierrätys kunniaan. Koska tämä blogi on jo neljävuotias, ajattelin, että taipaleen alkupäästä löytyy varmaan ihan ok juttuja, joita voi julkaista uudelleen. Blogillahan on myös lukijoita, jotka eivät ole seuranneet alusta lähtien susumaailmaa.

Tavaksi en tätä ota, silkkaa uusintakierrosta, julkaisen vanhoja juttuja satunnaisesti, jos ne edelleen tuntuvat hyviltä. Tämä tarina on lokakuulta 2005. Uuden kuvan sentään tein.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , elämä on , suhteet 49 kommenttia Kommentoi

Halloween stressaa ihmisiä

31.10.2009 - 11:54

LUMPPU OTTAA LUNKIMMIN.

***

Muistakaa myös edellisen postauksen arvonta, jos ette ole vielä osallistuneet.

Kategoria: arkea ja juhlaa 9 kommenttia Kommentoi

Vastauksia ja arvonta

30.10.2009 - 11:15

Viime lauantaisen blogisynttärihaastatteluni yhteydessä pyysin lukijoita kysymään minulta jotain, mikä kiinnostaa ja mikä ei käynyt haastattelussa selväksi.

Kimmeli halusi tietää, kuinka paljon editoin blogitekstejäni. En juuri yhtään. Kirjoitan tekstin yleensä 15–30 minuutissa riippuen jutun pituudesta, luen sen läpi ja korjaan kirjoitusvirheet. Joskus, jos editoin, yleensä poistan tekstiä, sillä haluan, että blogiteksti on mahdollisimman lyhyt ja näkyy kokonaisena näytöllä. En itse pidä kamalan pitkistä blogiteksteistä, en tykkää skrollata alaspäin kaiken aikaa, sillä unohdan mitä olen jo lukenut.

Iisi ihmetteli, miten pystyn tuottamaan ”laatutavaraa” ja samaan aikaan olen muka masentunut. Tällä hetkellä olen toimintakykyinen aamupäivisin, silloin kierrän blogeissa ja olen koneella. Päivän mittaan olo laskee kuin lehmän häntä ja muutun zombieksi. Päiväunien jälkeen jaksan taas vähän.

Ja, päivät vaihtelevat.

Sirokko mietti, kuinka monta tuntia vietän koneella vuorokaudessa. Suurimman osan tästä neljästä blogivuodesta olen ollut työelämässä ja työpäivinä olen ehkä noin nelisen tuntia koneella. En koko aikaa blogeissa, vaan teen koneella muutakin, siis kuvia, videoita jne. Olen nopea kirjoittamaan ja ylipäänsä nopea tekemään, joten siinä se salaisuus.

-stjr- halusi tietää, mitä sitä luettiin ennen SusuPetalia. Aleksis Kiveä, Mauri Sariolaa ja Hilja Valtosta.

Harakka kummasteli mistä saan ostettua lisäaikaa, jotta ehdin tehdä kaikkea ja vielä katsoa televisiotakin. Arveli, että iällä on merkitystä, vaikka ei suoraan udellutkaan ikääni. Ei minulla ole lisäaikaa, olen vain nopea tekemään sen mitä teen. Ikää ei passaa hienolta naiselta kysyä, mutta ainahan voi arvailla, että jos Taikkarin mäellä-runokokoelma sijoittuu nuoruuteen, joka oli 70-luvun alussa ja puolivälissä, minkä ikäinen saattaisin olla.

Ally halusi tietää mitä syön jaksaakseni. Minulla ei ole oikein ruokahalua, jätski ja suklaa menevät hyvin alas ja jotkut juomat, mutta älkää kokeilko tätä dieettiä kotona.

Tuima kysyi, onko SusuPetalin sarjakuvakirja syntymässä. En tiedä vielä, katsotaan.

jl viittasi siihen, että blogin synttäreitä vietetään liputuspäivänä eli 24.10. YK:n päivänä. Kyse on sattumasta, mutta ihan kiva juttu, että liputetaan.

***

Juhlat olivat hauskat, vieraat olivat hurmaavia ja sen takia haluan kiittää lukijoitani järjestämällä arvonnan. Palkinnot ovat aika mielikuvituksettomia eli omia kirjojani, mutta sentään omistuskirjoituksella. Jätä siis kommentti tähän postaukseen ja kerro samalla, minkä kirjan haluat, jos arpa suosii sinua. Vaihtoehtoja on neljä.

Taikkarin mäellä

Toinen painos

Valkoiset talot

Yllätyspaketti

Arvonnan suoritan maanantaina, eli kaikki kommentit, jotka ehtivät perille ennen 2.11. klo 00.01 ovat mukana arvonnassa, kolme onnekasta voi voittaa…hmmm, tai siis saada kirjani...

Ja kirjoista voi lukea lisää kotisivuillani, tosin siellä ei kerrota tuosta yllätyspaketista mitään. Ei tietenkään, sillä eihän se sitten olisi yllätys.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , taikkari , toinen painos , valkoiset talot 71 kommenttia Kommentoi

TERVETULOA! BLOGI TÄYTTÄÄ 4 VUOTTA! LUE BLOGINPITÄJÄN HAASTATTELU JA OSALLLISTU JUHLIIN!

24.10.2009 - 00:01

Kuvan on lahjoittanut virtuaalimediataiteilija Lepis ja haastattelun kysymykset ovat malmilaisen Welhottaren maagisista sormista.

***

Rakas SusuPetal! Ensiksikin, olen otettu siitä, että pääsen haastattelemaan ja tekemään kysymyksiä Blogistanian kuuluisalle kirjailijalle, runoilijalle, valokuvaajalle, kuvittajalle jne.

Ooh, tämä kuuluisuus on kirous! Blogilistalla on lähes 30 000 blogia, listaamattomat vielä sen lisäksi, ja juuri minä olen se kuuluisa! Jatkuvasti saa paistatella julkisuudessa! Kiitos, Polga, olen otettu siitä, että haastattelet juuri minua, eikä ketään muuta!

Ainakaan nyt.

Blogisi täyttää tänään kunnioitettavat 4 vuotta. En tiedä lasketaanko tämä jo kysymykseksi, mutta mikä blogeista täyttää vuosia vai täyttävätkö kaikki ja miksi perustit tämän blogin ja nuo muut blogit – perusteluja kaivataan...

Tarinablogini SusuPetal eli tämä blogi täyttää neljä vuotta, ulkona liehuvat liputkin merkkipäivän kunniaksi. Perustin aikanaan tarinablogin, koska halusin kirjoittaa tarinoita ja runoja. En ole ollut pöytälaatikkokirjoittaja sitten angstisten nuoruusvuosieni. Olen tottunut kirjoittamaan lukijoille ja löydettyäni blogit vuonna 2005, tajusin saaneeni juuri sopivan julkaisualustan kirjoituksilleni.

Muut blogit syntyivät sitten myöhemmin, kukin vuorollaan, erilaisten tarpeiden pohjalta, siis omien tarpeitteni. Jos ajattelisin muiden tarpeita, joutuisin varmasti eliminoimaan muutaman blogeistani.

Kuva ja sana-blogin myötä elvytin valokuvausharrastukseni ja tutustuin kuvankäsittelyyn. RunoSaaresta halusin paikan, jossa ei olisi ankeaa arkea ja tuskaa, niin kuin tarinablogissani.

Luen pääsosin englanninkielistä kirjallisuutta, joten halusin kokeilla omaa englanninkielen kirjoitustaitoani, näin syntyi SusuPetal in English. Ruotsi oli lapsuuteni toinen kieli, pahasti ruostunut nykyään, ja sen kielitaidon elvyttämiseksi aloitin På svenska-blogin.

Bloggaamisen myötä videokuvaus alkoi kiinnostaa. Minua kiehtoi yhdistää sanaa ja liikkuvaa kuvaa, tehdä kaikenlaisia kokeiluja, myös alkeellisia animaatioita. Näitä tuotoksia voi nähdä SusuPetal Goes Video-blogissa.

Mitä sitten. Joo, halusin kuvablogin, jossa ei ole sanoja laisinkaan, joten oli SusuPetal PhotoGalleryn vuoro. Jossain vaiheessa halusin blogin (pääasiassa) digitaiteelle, joten SusuPetal ArtGallery näki päivänvalon. ArtGalleryn innoittamana olen monen, monen, monen vuoden jälkeen tarttunut väreihin ja siveltimeenkin. Siis ihan oikeisiin.

Unohtaa ei pidä myöskään kollektiivista muotiblogia Lumppuja ja Lureksia, jonka perustin, koska en tiedä muodista mitään, mutta koska muotiblogit ovat niin suosittuja. Blogin kirjoittajaksi olen onnistunut saamaan eturivin tyyliniekkoja.

Voisitko lyhyesti kertoa, millainen ON 4-vuotias Shushu ja mitä hän haluaisi syntymäpäivälahjaksi? Millaiset juhlat hän haluaa järjestää ja tietysti mitä niissä tarjotaan?

Neljävuotias Susu on ikäistään vanhempi – ikäloppu jo syntyessään. Toisaalta Susu on edelleen kehityskelpoinen, innokas oppimaan uutta ja kokeilemaan vähän kaikkea.

Syntymäpäivälahjaksi haluaisin tietenkin, että kaikki lukijani ostaisivat kaikki kirjani, ja jos jo omistaa ne, ostaisi sitten niitä koko suvulle, ystäville ja naapureille joululahjaksi. Mitä enemmän kirjojani myydään, sitä enemmän saan rahaa ja raha on aika kivaa! Toisinaan ihan välttämätöntäkin, jos haluaa maksaa vuokraa ja syödäkin. Joten osta itsellesi kirjajoulu esimerkiksi kotisivuiltani löytyvien linkkien kautta.

Kirjaostosten lisäksi haluan paljon mukavia ihmisiä juhliini, jotka vietetään tässä blogissa seuraavan vuorokauden aikana ja pidempäänkin, jos vierailijoita riittää. Tarjolla on joka maun rakeita, jotka kunkin suussa muuttuvat siksi omaksi suurimmaksi herkuksi. Juomaksi olen varannut kuohuvaa ja kaljaa, vettä ja vinettoa, punkkua ja punssia, rommia ja raparperisoppaa, lonkeroa ja limua, siideriä ja sahtia, viskiä ja valkkaria, kahvia ja konjakkia, teetä ja tuoremehua. Hausbändi hoitaa musiikin, kaikki saavat laulaa, eikä kukaan seiso seinäruusuna. Ohjelmassa ei ole puheita, ei maljankohottamisia, ei yhteisvalokuvan ottoa!

Itse käväisen juhlapäivän aikana jossain vaiheessa Kirjamessuilla, mutta palaan lystinpitoon illan suussa. Uskoisin, että omatoimiset juhlijat osaavat ottaa ilon irti ilman emäntääkin.

Ketuttaako, kun HS:n listauksessa syksyn uutuuskirjoista ei ollut mainittu romaaniasi Valkoiset talot?

No, arvaa vaan! Ketuttaa on aika lievä ilmaus, mutta koska tämä on herttainen perheblogi, jätetään kuvaavammat sanat lausumatta. Lääkitys meni heti uusiksi, piti tuplata annostusta ja tilata ylimääräinen terapia-aika! Ihminen on siitä hölmö, että se luulee omakustanteen olevan yhtä varteenotettavan opuksen kuin kustantamojen julkaisut. Jep, ei tarvi luulla sellaisia. Ei todellakaan. Ketuttaa, ihan oikeasti. Jos edes jokin lehti arvostelisi kirjan, mutta turha toivo. Ei se ole kiinnostava kirja.

No – nyt on lääkitys aika kohdillaan, joten suhtaudun asiaan rauhallisesti. Ihan rauhallisesti. RAUHALLISESTI!

Voisitko arvioida, paljonko olet elämäsi aikana tuottanut tekstiä – sanotaanko vaikka julkaisemiesi kirjojen paksuuden perusteella, liuskoina tms.? Eli montako kirjallista tekstiä olet takonut aikaiseksi sekä Blogistaniassa että muualla?

Huh, onpa vaikea kysymys. Jätän ainakin päiväkirjat pois tästä laskutoimituksesta…kymmenen viihdepokkaria…sata novellia…kirja…muutama blogi…jotain 6000 liuskaa tai niillä main. Se voi kuulostaa älyttömältä määrältä, ja niinhän se on. Olen usein aika älytön.

Milloin saamme lukea seuraavan laajemman eli painetun hengentuotteesi? Vai onko seuraavana vuorossa ehkä näyttely, sarjakuva-albumi – mitä?

Äh, en niin mielelläni puhu tulevista projekteista ennen kuin ne ovat viittä vaille valmiit. Sen voin kertoa, että projekteja on kypsymässä, mutta mikä niistä toteutuu, jää nähtäväksi.

Näyttely olisi kyllä hieno juttu. En vaan tiedä, mitä laittaisin sinne näyttelyyn. Digikuvat ovat niin pieniä, ja suuria tauluja en jaksa maalata.

Olet multilahjakas persoona, kuten tiedämme. Onko mitään, mitä et osaisi ja haluaisit oikein kovasti osata ja vieläpä hyvin?

Multipersoonallisuus siis…Haluaisin osata soittaa korvakuulolta pianoa. Nuoteista osaan soittaa jotenkuten, mutta helppoa se ei ole. Pitäisi harjoitella enemmän, siitähän se on kiinni.

Oikeastaan haluaisin oppia tekemään paremmin sen mitä jo osaan. Haluaisin oppia piirtämään paremmin, haluaisin oppia laulamaan niin hyvin, että voisin heittää keikan Storyvillessa. Haluaisin oppia editoimaan leffoja.

Mitä itse luet mieluiten kotona soffan nurkassa ennen saippuasarjan alkua eli millainen kirjallisuus maistuu itsellesi luppoaikana? Entäs liikkuva kuva?

Viime aikoina olen lukenut hyvin vähän, kiitos masennuksen, joka vie keskittymiskykyä. Pystyn kirjoittamaan lyhyitä tarinoita, mutta en lukemaan. Televisiosta katson kaikki ohjelmat, joissa tapahtuu murha, paitsi en CSI Miamia ja saksalaisia dekkareita. Seuraan myös Selviytyjiä, Täydellisiä naisia, Amazing Racea, Muodin huipulla, Talentia ja Top Chefiä. Leffoja katson lähinnä DVD:ltä, olen addiktoitunut leffojen ostaja. Koskaan en katso ohjelmia kuten Punainen lanka, Inhimillinen tekijä ja BB. En vaan pysty. Jotain rajaa olen yrittänyt pitää itseni ruoskinnassa.

Jos pääsisit eroon palkkatyöstä, millä täyttäisit runsaan jäljelle jäävän vapaa-aikasi?

Ryhtyisin täysipäiväiseksi taiteilijaksi. Ehdottomasti.

Kenen Matin kaa? Vanhanen, Nykänen, Ijäs, Hälli, Rossi vaiko Esko....

Ei ainakaan Vanhanen. Hälli on kuollut, joten pois pelistä. Rossi…ehkä…ei, liian periaatteen mies, luulisin. Ijäs voisi olla ihan ok, hän voisi opettaa minulle sitä leffan leikkaamista…mutta ei. Nykänen on ihan ok tyyppi. Jos hän olisi kuka tahansa muu, hänen lauseensa olisivat filosofisia aforismeja. Nykäsen kanssa voisi kyllä jutella, urheilustakin, minähän olen vallan kunnostautunut joka-lajin-penkkiurheilija, mutta annetaan Matin olla rauhassa, sitä hän kaipaa.

Eli jäljelle jää Matti Esko, jolla on mukava äänen väri, sopisi hyvin laulamaan stemmoja sinne Storyvilleen. Jep, Matti Esko.

***

Mitä, mitä, joko ne kysymykset loppuivat? No, juhla alkakoon! Pitäkää hauskaa! Ja jos haluatte täydentää haastattelua omilla kysymyksillänne, tehkää niin kommenttilaatikossa. Ehkä vastaan, jos ei ole ihan liian vaikeita kysytä.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , blogipersoonia 99 kommenttia Kommentoi

Syntymäpäivälahja

12.10.2009 - 03:46

– Mä en todellakaan tiedä mitä tekis. Mikko sanoi, ettei se halua mitään muuta.

– Mutta eihän se käy. Se ei vaan…

– Käy. Niin mä tiedän. Mutta tavallaanhan se, ettei se käy, sotii meidän periaatteita vastaan. Mehän päätettiin jo ennen kuin lapset syntyi, ettei me pakoteta niitä rooleihin. Ne saa olla mitä ne haluaa.

– No, niinhän me päätettiin, mutta…

– Ja kun Aino-Orvokki halusi sen autoradan, me ostettiin sille se.

– Se nyt oli ihan eri asia.

– Niinku sinäkin halusit leikkiä niillä kilpa-autoilla.

– Niin säkin.

– Nojoo, mutta mitä me tehdään Mikon kanssa? Mikko sanoi, että se on niin surullinen, kun Milla-Marjaanallakin on, eikä sillä ole omaa.

– Ne on kyllä hyviä kavereita, Mikko ja Milla-Marjaana.

– Eihän Mikko leiki kenenkään muun kanssa tarhassa.

– Niin, mutta ihan totta, mitä muut lapset sanoo, jos me ostetaan sille se? Kaikki tämänkin pihan lapset?

– En mä tiedä. Ehkä ne ei sano mitään. Ehkä niistä sellainen vauvanukke on kiva.

– Pojistakin kiva? Mä en ihan usko tohon. Ja vielä nukenvaunut!

– Mikko sanoi, ettei se toivo mitään muuta synttäriksi kuin ne. Vauvan ja vaunut.

– Jos me mentäis vaikka risteilylle? Vietetään siellä Mikon synttäreitä. Se olis niinku sen lahja. Olis pallomeri ja cokis ja jätskii ja ranskiksia.

– Miks tää on niin vaikeeta? Lasten kanssa. Mä vihaan kuluttamista ja luonnon saastuttamista ja risteilyt on typeriä, mutta…okei, mennään. Jos se unohtais sen nuken ja vaunut.

Kategoriat: arkea ja juhlaa , elämä on , lapset 33 kommenttia Kommentoi

Tätä ilman et voi elää!

05.10.2009 - 19:18

ET, ET, ET!

Kategoria: arkea ja juhlaa 5 kommenttia Kommentoi

Leiki kanssani!

05.10.2009 - 04:42

Enpä koskaan aavistanut päätyväni paperinukeksi, mutta niin vain tapahtui. Yhdessä Lepiksen kanssa, kaksi punapäätä Blogistaniasta, olemme tulleet ikuistetuiksi SuviAnniinan Pienen Postikorttikaupan korttivalikoimaan!

Mieletöntä! Nyt voit leikkiä kanssani tai Lepiksen kanssa tai meidän molempien kanssa koska tahansa. Happy Days Are Here Again!

Ja jos joulu alkaa stressata, Pienestä Postikorttikaupasta saa myös joulukortit!

Kiitos, SuviAnniina!

Kategoria: arkea ja juhlaa 15 kommenttia Kommentoi

Allergikon juhannustaika

20.06.2009 - 02:00

Kategoriat: arkea ja juhlaa , sarjis 29 kommenttia Kommentoi

Pääsiäinen

10.04.2009 - 23:05

Ärrältä saa kaljaa aina,

myöskin pitkäperjantaina.

Äitiä, isää janottaa,

karkkia lapset ostaa saa.

Pääsiäinen yhtä juhlaa,

isä rahaa sipsiin tuhlaa.

Lapset hihkuu, äiti nauraa.

Isä pomppii, alkaa laulaa.

Päivä on lämmin, tuule ei.

Isä perheelle sanoo: Hei!

Mennään puistoon retkeilemään.

Juostaan kaikki, kevään jo nään.

Kuluu tunti ja toinenkin,

ilta on mitä suloisin.

Mäyräkoiran isä heittää

nuotioon, se kylmän peittää.

Vanhemmat kun nukahtavat,

lapset tulen sammuttavat.

Vanhempien kainalossa

uni tulee tuokiossa.

Kategoriat: suhteet , lapset , elämä on , runot , arkea ja juhlaa 27 kommenttia Kommentoi

Hyvää Pääsiäistä!

09.04.2009 - 19:32

Kategoria: arkea ja juhlaa 34 kommenttia Kommentoi

Loma

06.04.2009 - 02:00

Kohta on pääsiäinen. Pääsiäinen on keltainen. Keltainen tuo mieleen hullut päivät. Hullut päivät voisi järjestää: päivät saa kokea perhe. Perhe saa tulla toimeen ilman äitiä. Äiti lähtee viikoksi etelään. Etelään lentäessään äiti ajattelee tyhjää jääkaappia kotona. Kotona perhe ihmettelee mikä on kebabravintolan puhelinnumero ja onko ravintola auki pitkänäperjantaina. Pitkänäperjantaina perhe huomaa myös, että vessapaperi on loppu. Loppu on myös puhtaat vaatteet, sillä kukaan ei ole pessyt pyykkiä, kun äiti on poissa. Poissa on myös vessanpytyn puhtaus, mutta ei se haittaa, kun ei ole millä pyyhkiä edes. Edes koiralle ei kukaan ole ostanut ruokaa. Ruokaa tekisi perheenkin mieli, mutta ei ole aineksia mistä ruokaa tehdä. Tehdä jotain kuitenkin pitäisi, joten isä pakkaa perheen autoon ja sanoo, että nyt ajetaan mummolle. Mummolle perheen tulo ei tuota vaivaa, sillä mummo on lähtenyt papan kanssa pääsiäisristeilylle Karibian auringon alle. Alle tunnin koira, isä ja lapset palaavat jälleen kotiin, mikä on hyvä asia, sillä nuorimmaiselle nousee kuume. Kuume pistää hourailemaan, isä etsii kuumemittaria ja yrittää muistaa, missä on nähnyt viimeksi buranapaketin. Buranapaketin, sitten kun se löytyy, sisus on tyhjä ja teini kertoo isälle, että äidin piti ostaa uusi paketti ja paketti siteitä myös. Myös teiniin koskee, kuukautiset alkavat, eikä talosta löydy siteitä. Siteitä tarvittaisiin myös keskimmäisen vertavuotavaan sormeen, mutta isä ei löydä laastareita. Laastareita olisi kylpyhuoneen alakaapissa, mutta sitä ei kukaan tiedä, eikä kukaan jaksa välittää, koska kaikilla, paitsi kuumeisella nuorimmaisella, on kamala nälkä. Nälkä on ihana asia silloin, kun saa syödä rauhassa, äiti ajattelee, ja tyhjentää kupillisen espressoa hyvän aterian päätteeksi istuessaan kahvilan terassilla Atlantin rannalla. Rannalla on rauhallista, laskeva ilta-aurinko hyväilee hellästi äidin kasvoja. Kasvoja, joilla helmeilee onnellinen hymy. Hymy kutsuu luokseen tarjoilijan, jonka kysymykseen "Lisää kahvia, Madame?" , äiti vastaa "Kohta".

***

Kokeilin tällaista kirjoittamista eli uusi virke alkaa aina edellisen virkkeen viimeisestä sanasta. Tällainen tarina siitä tuli. Aika mukavaa, mutta myös haastavaa.

Kategoriat: elämä on , pakinat , kirjoittamisen monet genret , arkea ja juhlaa 42 kommenttia Kommentoi

Kalevalan päivänä

28.02.2009 - 02:06

Isi alkaa kaataa kuppii,

äitii risoo, ottaa nuppiin.

Lapset päättää ulos mennä,

ettei kaljat päähän lennä.

Taivaalta taas räntää mättää,

äiti aikoo isin jättää.

Vaipat, tutit äiti pakkaa,

isi seinään nyrkil hakkaa.

Lapset oottaa pihatiellä,

kohta näkyy taksi siellä.

Äiti itkee, vauva nukkuu.

Veikan nalle hankeen hukkuu.

Sisko juoksee, halaa isää,

sanoo: älä ryyppää lisää.

Kohta varmaan tullaan kotiin,

heti kun se äidil sopii.

Isi alkaa hiljaa nyyhkii,

posket salaa kuiviks pyyhkii.

Pihalle jää vilkuttamaan.

Taksi mummolaan kun ajaa.

Kategoriat: runot , arkea ja juhlaa 31 kommenttia Kommentoi

Kansalaiset, medbloggare!

31.12.2008 - 00:11

Huomenna on uuden vuoden alku ja on tullut aika katsoa mitä blogivuosi 2008 toi tullessaan. Tylsää, mutta tapanahan on velloa menneissä.

Tammikuu

Sain tiedon, että SusuPetal oli voittanut yhdessä Kemppisen kanssa tittelin vuoden 2007 parhaasta blogista. Edelleenkin nolostuttaa, mutta helmikuussa aloitettu tiivis psykoterapia ja kohdilleen osunut lääkitys auttavat ihmeesti käsittelemään kiusallisia tunteita.

Helmikuu

Lomailin ulkomailla ja päivityksessä oli yli viikon tauko. Vau. Mieletöntä.

Maaliskuu

Kuukauden merkittävimmät työt olivat mainokset OrkkuPuikolle (teksti Saara) ja (Pisaran tekstiin) OrkkuPutkelle. Hmm, kertonee kuukauden tasosta jotain.

Huhtikuu

Heräävä kevät herätti minussa uinuvan, hereille pyrkivän muotitoimittajan, joten Lumppuja ja Lureksia-blogi syntyi tyydyttämään muitakin trendiherännäisiä. Toimittajiksi sain oivan joukon etulinjan tyyliniekkoja.

Toukokuu

Perustin jälleen uuden blogin, kuvablogin ilman sanoja. Liikaa blogeja? joku voisi kysyä.

En vastaa.

Kesäkuu

Tarun inspiroima Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran perustamisasiakirja laadittiin ja seuran jäsenluettelo on venynyt uskomattomiin mittoihin.

Heinäkuu

Heinäkuun alku oli surun aikaa. Blogiystäväni lähti viimeiselle keikalleen. Ikävä jäi.

Myöhemmin heinäkuussa sain päähäni julkaista toisen omakustanteen. Edellinenhän oli ilmestynyt joulukuussa 2007.

Järjestin blogini lukijoille äänestyksen kirjan nimestä (Karpalon ehdotus tuli valittua) ja kansikuvasta. Ja kirja ilmestyi.

Elokuu

Edellisvuosien tapaan halusin auttaa opettajia heidän valitsemallaan tiellään ja kehitin yhdessä lukijoitteni kanssa elämänuskomusopin oppimateriaaleineen tulevaisuuden toivojen kanssa kamppailevien kasvattajien avuksi, tueksi ja turvaksi.

Syyskuu

Lähestyvä syksy sai minut laatimaan hoitotahtoni.

Sunnuntait saivat uuden merkityksen, kun liityin Lepiksen perustamaan Sunday Classic-klubiin.

Lokakuu

Blogini täytti kolme vuotta. Syksyn harmautta ilmassa.

Marraskuu

Ilman Lepiksen How to survive November-projektia en olisi selviytynyt marraskuusta, sillä kaiken maallisen kaameuden lisäksi kaamea marrasflunssa velloi aivoissani tehden ajatustoimintani ihmeen höttöiseksi.

Joulukuu

Joulun odotusta. Kevään odotusta. Valon odotusta.

***

Siinä siis blogivuosi 2008. En edes viitsi laskea kuinka paljon kirjoituksia ja kuvia eri blogeissani olen julkaissut. Hankin sen sijaan elämän, hahhhah.

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta. Ilman teitä en olisi. Näin se on. Bloggaaminen on jatkuvaa interaktiivista toimintaa, inspiraation löytämistä muilta, innon saamista toisilta. Lämpöä, myötätuntoa, välittämistä, huomioimista.

Ihan oikeaa elämää.

Kategoria: arkea ja juhlaa 48 kommenttia Kommentoi

Helsingin Kirjamessut 25.10.2008

25.10.2008 - 21:45

Tänään vietin seitsemän ja puoli tuntia kirjamessuilla ja sain sen ajan typistymään reilun kolmen minuutin pituseen videoon. Varsinainen aikasupistuma siis.

Videolla esiintyvien ihmisten ja Muumin lisäksi näin tai tapasin Taru ja Tarmo Väyrysen , joiden kanssa nautin herkulliset pullakahvit. Tarulta on juuri ilmestynyt omaelämäkerta Tulimme tuosta. Sain eilen luettua kirjan loppuun -se on vahva kuvaus oman itsensä etsimisestä ja löytämisestäkin. Suosittelen.

Kirjamessut ovat auki vielä huomenna sunnuntaina klo 10-18, ja BoDin osastolta(6 e 75) voi hankkia itselleen joko Taikkarin mäellä-runokokoelman tai Toinen painos-novellikokoelman, mikäli sellaisia et vielä omista.

Miten niin et ole vielä ostanut?????

Kategoria: arkea ja juhlaa 30 kommenttia Kommentoi

Väsynyt

28.07.2008 - 11:29

mutta ihan tyytyväinen.

Nyt on kyllä ihan vähän huilattava.

Kategoria: arkea ja juhlaa 6 kommenttia Kommentoi

Maassa maan tavalla

30.05.2008 - 02:52

Yleisö, joka istui koulun juhlasalissa, hiljeni, kun rehtorin ääni alkoi kuulua kaiuttimista:

-Ja tässä näimme siis yhdeksän aa luokan tyttöjen tanssiesityksen ”Shake your sexy ass” ja heti sen jälkeen yhdeksän bee luokan poikien breikkitanssin kappaleeseen ”Your tits make me want to fuck you, baby, oh baby”. Ja seuraavaksi, edelleen perinteiseen tapaan, koulusta lähtevien esitykset jatkuvat. Vuorossa on kymppiluokkalaisten näytelmä ”Maassa maan tavalla”.

Mohammed: Päivää.
Virkailija: Päivää, päivää. Sinä siis haluat kotoutua? Ko-tou-tu-a?

Mohammed: Kyllä. Maassa maan tavalla. Mitä minun pitää tehdä?
Virkailija: Ja keitäs sinä ja ystäväsi olette?

Mohammed: Minä olen Mohammed.
Xian: Minä olen Xian.
Elena: Minä olen Elena.
Karim: Minä olen Karim. Mitä meidän pitää tehdä?

Virkailija: Ottakaa ensin kaljaa. Menkää sitten tuonne kallioille juomaan ne.
Mohammed: Minä olen muslimi. Minä en juo.
Virkailija: Maassa maan tavalla! Juo!

Xian: Entä sitten? Mitä me sitten tehdään?
Virkailija: Tapa itsesi. Suomalaiset nuoret ovat masentuneita. Tee itsemurha.
Xian: Mutta en minä halua kuolla! Minä olen ihan tyytyväinen!
Virkailija: Maassa maan tavalla! Tapa!

Elena: Mitä minä teen?
Virkailija: Mene sossusta hakemaan rahaa.
Elena: Mutta minulla on rahaa. Minä olen Mäkkärissä töissä koulun jälkeen.
Virkailija: Maassa maan tavalla! Mene sossuun.

Karim: Mitä minä teen?
Virkailija: Hakkaa tuo Elena.
Karim: Miksi? Minähän tykkään Elenasta.
Virkailija: Maassa maan tavalla! Muijalle turpiin!

Mohammed, Xian, Elena, Karim: Maassa maan tavalla!

Valot sammuivat juhlasalista. Yleisö jäi istumaan paikoilleen, eikä kukaan taputtanut. Maassa maan tavalla.

Kategoria: arkea ja juhlaa 21 kommenttia Kommentoi

04.05.2008 - 14:15

Paloiko pää,
kirveltääkö kasvoja?
Lurpsahtiko luomet?

Älähän hätäile.
Apu on lähellä.

Kategoria: arkea ja juhlaa 8 kommenttia Kommentoi

Vappuna

29.04.2008 - 18:41