Hän ei halua sotkea tunteita asioihin. Ylipäänsä hän ei ymmärrä lausetta ”minusta tuntuu...”, sillä hänen mielestään suurin osa (itse asiassa kaikki) asiat ovat selvitettävissä faktisesti, järjellisesti ja analysoiden, saatujen tietojen perusteella.

Hän perään kuuluttaa logiikkaa, sillä logiikan avulla kaikki on ratkaistavissa. Hän kammoksuu tunnemössöistä suhtautumistapaa asioihin, sillä tunnekuohut sumentavat ihmisen arvostelukyvyn ja näin tapahtuessa, ihminen pyrkii ratkaisemaan asioita tunnepohjalta mikä tarkoittaa hänelle samaa kuin metsään menemistä ja järjen unohtamista.

Hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksi miksi hän ei halua suhtautua asioihin tunteella. Jos joku sanoisi hänelle, että hän pelkää tunteiden valtaan joutumista, hän ei ymmärtäisi sellaista väitettä. Hänellähän ei ole mitään syytä pelkoon. Hänen asiansa ovat hyvin, hänen maailmansa on järjestyksessä, hän pystyy kontrolloimaan olosuhteita. Hänellä ei ole tarvetta tunteiden kautta suodatettuun asioiden tarkasteluun.

Hän ei pidä itseään muita älykkäämpänä, mutta hän tietää olevansa realistisempi kuin muut, ja realistisuudessa pysyminen auttaa häntä ennakoimaan nykyisyyttä ja tulevaa. Näin ollen hän ei joudu yllättäviin tilanteisiin, eikä hänellä ole mitään syytä koskaan hämmentyä tai muutenkaan tuntea itseään epävarmaksi.

Hän on varautunut kaikkeen.