Hän haluaa elää sovussa. Hän inhoaa riitoja ja tuntee olonsa epämukavaksi, jos ihmiset ovat eri mieltä asioista. Jos näin tapahtuu, hän luopuu nopeasti omasta kannastaan ja toivoo muidenkin tekevän samoin -mikäli mielipiteitä on liian monta- kunnes jäljelle jää vain yksi mielipide, johon suurin osa voi sitoutua.

Riiteleminen saa hänet hermostuneeksi, hän tulee levottomaksi ja hän yrittää kääntää huomion muihin, mukavimpiin asioihin. Mikäli näin ei tapahdu eli hän ei onnistu puheenaiheen vaihtamisessa, hän lamaantuu tai pakenee tilanteesta. Hän lakaisee mielellään ikävät asiat maton alle.

Hänellä on voimakas halua olla hyväksytty ja hänelle riita on merkki siitä, että hänestä ei pidetä. Hän tuntee itsensä huonoksi, jos hänen kanssaan riidellään, sillä hänen maailmassaan hyvä ei riitele koskaan. Hän pelkää muuttuvansa niin pahaksi, että hän jää kokonaan yksin. Yksin oleminen on pahinta mitä hän tietää, rakkaudettomuus on toiseksi pahinta ja pysyäkseen suhteissa hän on valmis muuttumaan kumppaninsa mielialojen mukaan.

Jos joku kertoisi hänelle, että hän on riippuvainen toisista ihmisistä, se olisi hänestä vain herttaista, koska sitähän rakkaus on: itsensä unohtamista toisen hyväksi.