Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
22.03.2006 - 06:51



Elämä tässä
ja nyt. Helppoa? Tuskin.
Päästää menemään,
unohtaa mennyt, olla
välittämättä siitä

mikä oli. Ei,
en halua, en osaa.
Liikaa vaadittu,
antaa itselleen armon,
toiselle anteeksi. Ei.

Elä täysillä.
Tässä ja nyt! Helppoa?
Ei, sillä voinko
olla murehtimatta
tulevaa, pelkäämättä

mitä huominen
tuo tullessaan: uusia
asioita ja
tunteita, jotka täytyy
jättää, unohtaa.

 

Saima kirjoitti 22.03.2006 - 07:19
Kuulostaa sellaiselta 'purraan hampaat yhteen ja jatketaan' -taktiikalta. Jotta todella pystyy pääsemään menneiden yli, vaaditaan aikaa ja asioiden käsittelytaitoa. Mutta menneisyys mukanaankin voi kulkea eteenpäin (niinhän me kaikki teemme joka tapauksessa). Tietoisena siitä mitä on ollut ja uusien positiivisten kokemusten kautta elämänuskoa opetellen.
Tui kirjoitti 22.03.2006 - 07:33
Osuva runo elämänpelosta. Takerrutaan vanhaan vaikkei haluttaisi, uutta ei tavoitella, koska pelätään pettymyksiä. Surullinen runo.
SusuPetal kirjoitti 22.03.2006 - 08:10
Niin, Saima, menneisyys mukanaankin voi kulkea eteenpäin, mutta yllättävän monelle se mennyt on keppihevonen, jolla ratsastaa. Takerrutaan siihen ja pohjustetaan sillä tulevaa. Ei joko osata tai uskalleta käsitellä sitä mennyttä, ei päästää siitä irti hyvässä mielessä, käytetään mennyttä pohjustamaan tulevia pettymyksiä, niin kuin Tui tuossa sanoi.

Hirvittävän paljon energiaa kuluu menneeseen ja tulevaan.
Vintti kirjoitti 22.03.2006 - 08:49
Muistuttaa osin siitä,että menneisyyden pettymykset ovat olleet niin isoja,haavat syviä-ja yhä pahoja.
Niitä mukana raahaamalla, saadaan tekosyy olla elämättä. Olla näkemättä hetkeä, olla uskaltamatta tarttua hetkeen -siihen hyvään hetkeen.

Kun jaksaa syyllistää itseään koko elämän,lopputuloksesta voi olla ihan sata varma.
On yksin.
On läpeensä surullinen.


SusuPetal kirjoitti 22.03.2006 - 11:53
Niin, Vintti, menneisyyttä mukanaan raahaamalla antaa itselleen luvan olla onnellinen nyt -vaikka siihen voisi ola aihettakin. Tai samaten -huoli tulevaisuudesta, se tekee sen saman.
Pauliinan kirjoitti 22.03.2006 - 16:11
Tämä oli osuva. Ihan kuin minulle kirjoitettu.
SusuPetal kirjoitti 22.03.2006 - 16:28
Pauliinan, ole hyvä:)
itte kirjoitti 22.03.2006 - 17:00
Jopas sattui: kävin juuri kirjoittamassa kommentin häiriöklinikalle. Siinä mainitsin "tässä ja nyt"-elämisen. Olisko tämän päivän trendi?

Mutta totta: luopuminen on vaikeaa. Tutuilla poluilla tietää, mitä löytää. Vaikka sitten iki-ihanan turhautumisen tai inhon.

PS. En osaa tehdä Vuodatuksen kommenttilaatikkoon linkkejä - ei fontinmuunnoskaan Kirjailijan häiriöklinikalla onnistunut, mutta sivupalkissa linkki po. blogiin näkyy olevan.
SusuPetal kirjoitti 22.03.2006 - 17:22
Hei Itte, pitkästä aikaa!
Luopuminen on vaikeaa, ja kuten sanoit, en tutut polut vetävät omituisesti puoleensa.
Nyt siis klinikalle:)
Etappisika kirjoitti 22.03.2006 - 17:32
Tämä on niin herkullinen tilaisuus etten malta jättää sitä käyttämättä (no offence):


"Itte www
22.03.2006 - 17:00

Jopas sattui: kävin juuri kirjoittamassa kommentin häiriöklinikalle. Siinä mainitsin "tässä ja nyt"-elämisen. Olisko tämän päivän trendi?"


Naulan kantaan!

SusuPetal kirjoitti 22.03.2006 - 18:05
Heh, Etappisika, no offence:)
tienpäällä kirjoitti 22.03.2006 - 23:37
Kyllä se onneksi vielä aina toisinaan onnistuu - hetkeksi. Ja taas jaksaa... Kun on pakko.
Ehkä ihminen olisi onnellisempi ilman aivoja?
SusuPetal kirjoitti 22.03.2006 - 23:47
Kiinnostava ajatus, tienpäällä, harmi vain, että aika mahdotonta kokeilla, olisiko elämä sitten helpompaa. Ehkä ei, kuitenkaan. Eiköhän ihminen ilman aivojakin keksisi jotain, josta ei pysty luopumaan.
sikuri kirjoitti 23.03.2006 - 04:39
Menneisyyteni (mitä hittoa se olikin) teki minusta sen, joka olen. Miksi luulen, että tulevaisuus on unohdettava jo ennenkuin tapaan sen? Love thyself!
SusuPetal kirjoitti 23.03.2006 - 07:57
That's the spirit, Sikuri! Luottavaisin mielin tulevaisuuteen, itseään rakastaen:)
Etappisika kirjoitti 23.03.2006 - 09:18
Yeah! Pysytään stemmassa:

To love oneself is the beginning of a lifelong romance. (Oscar Wilde)
tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 23.03.2006 - 11:46
Ihmissuhdeterapeutit yms. sanovat: pitää elää tässä ja nyt! Fraasi hieno, toteutus huono. Aina sitä on mielessä vanhat mokat ja pelko uusista. Hieno kuva!
SusuPetal kirjoitti 23.03.2006 - 12:03
"This could be the start of a beautiful friendship" vai miten se nyt meni...

Niinpä, pantteri, ohjeet ovat selkeät, toteutus vaikeampaa.
tienpäällä kirjoitti 23.03.2006 - 12:21
Jos vain yrittäisi elää enemmän, ja ajatella vähemmän? Hittoako sitä kaikkea väkisin pois heittämään - kyllä se turha siitä matkan varrella karisee, jos ei hampaat irvessä kiinni roiku. Huomisella on kuitenkin aina omat huolensa, on se millainen tahansa.
SusuPetal kirjoitti 23.03.2006 - 17:04
Totta tienpäällä, live more, think less.
Vaan ei se aina ole niin helppoa:(
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa