SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Siisti ruumis

22.11.2007 - 12:34

Siitä on jo vuosia

kun kuolin mutta kukaan

ei ole vielä huomannut sitä.

Olen siisti ruumis,

en haise,

en puhu,

en ole vaivaksi.

Siivoan, pyykkään,

käyn kaupassa, teen ruuat.

Pesen lattialta

tahmaiset jäljet,

selvitän nuorimmaisen hiukset.

Lähetän syntymäpäiväkortit,

ostan leipää jota en itse syö,

ripustan lakanat kuivumaan pakkaseen.

Yöt nukut ilman unia.

Herään kuolleena uuteen aamuun.

Kategoria: runot 27 kommenttia Kommentoi

Kari kirjoitti 22.11.2007 - 12:39

Ihminen, joka elää vain toisille, ehkä on jollain tavalla kuollut. Moni kotiäidin uraa suunnitteleva varmaan kuitenkin ajattelee silloin vasta elävänsä?

SusuPetal kirjoitti 22.11.2007 - 12:47

Aikamoinen ristiriita siis, Kari.

iisi kirjoitti 22.11.2007 - 12:55

Sussiunakkoon, living dead as a pet!

SusuPetal kirjoitti 22.11.2007 - 13:09

Sanos muuta, Iisi, aika sairasta....

Katili kirjoitti 22.11.2007 - 15:58

Tämäpä kolahti minulle. Minä ajattelin tuon kuolemisen enemmänkin niin, ettei kukaan välitä, ei huomaa. Ja usein on vielä niin, että se työssä käyvä siippa saa jos mitä huomiota ensin työstään ja sitten kotonakin paapomista raskaan työn jälkeen. Jonkun siinä pelissä pitää olla elävä kuollut. Ei kaikki onneksi joudu tuohon tilanteeseen, on rakkautta ja huomaavaisuutta sekä kotityön arvostusta sentään olemassa, onneksi.

SusuPetal kirjoitti 22.11.2007 - 16:55

Niin, Katili, noinhan se voi myös mennä. Aletaan pitää toista itsestään selvyytenä, jota ei sitten vähän ajan jälkeen enää edes huomaakaan. Aina ei rakkaus riitä, se huomaavaisuuskin on tärkeää. Puolin ja toisin, jos parisuhteesta puhutaan, myös perheen kesken.

katriina kirjoitti 22.11.2007 - 18:05

On hyytävä kokemus kohdata tuollainen siisti ruumis (puistatus), mutta välillä olen antanut itsenikin jähmettyä käveleväksi huonekaluksi.

Johanna kirjoitti 22.11.2007 - 18:49

Mutta toisaalta, eikö ole parempi, että ruumis on siisti? Eikä epäsiisti. Vai?

SusuPetal kirjoitti 22.11.2007 - 19:19

Onhan se hyytävää, Katriina. Sekä ruumiille itselleen, että sen kanssa elävälle.

Onhan se ehdottomasti noin, Johanna! Sinä olet kyllä hyvin rationalistinen:))

sivuaskel kirjoitti 22.11.2007 - 19:42

Siisti ruumis on jo sanaparina niin absurdi, että se viehättää. Mutta ajatus siihen kätkeytyneenä - hm - mielenkiintoinen, kolkko. Jotenkin surullinen.

SusuPetal kirjoitti 22.11.2007 - 19:51

Surua minä tästä luen, Sivuaskel, ehkä myös pettymystä.

Isopeikko kirjoitti 22.11.2007 - 20:19

Kuolleista voi nousta. Ja alkaa elää. Peikko tietää.

SusuPetal kirjoitti 22.11.2007 - 20:23

Lohdullista, Peikko. Niinhän sen pitäisi olla.

Purjo kirjoitti 22.11.2007 - 22:55

Huh... *puistattaa*
Mahdatko tietää tapahtuiko "Siitä on jo vuosia kun kuolin" jonkin tietyn tapahtuman seurauksena, vai kuoliko tämä äiti vain näivettymällä pikkuhiljaa, eli ei mihinkään konkreettiseen? Kuoliko hän "vaatimattomuuteen"?

SusuPetal kirjoitti 23.11.2007 - 07:50

Vaikea noiden ihmisten motiiveja on tietää, ehkä tässä tuo näivettyminen on tapahtunut pikku hiljaa, Purjo.

Polga kirjoitti 23.11.2007 - 08:45

Sisäisesti kuollut! Malmilainen sanonta: Kansi kiinni, omaiset on nähneet...

hpy kirjoitti 23.11.2007 - 10:07

Peikon kanssa samaa mielta - mutta ruumiin on yritettava, kukaan muu ei tule heratyskello kaulassa auttamaan.

Elina kirjoitti 23.11.2007 - 11:29

Pahinta on kuolla jo eläessään...

marja k. kirjoitti 23.11.2007 - 11:31

Tuttu tunne.
Varsin tuttu.
Paitsi että niitä unia sentään joskus näkee.
Onneksi se aina välillä helpottaa.

ubbu kirjoitti 23.11.2007 - 13:57

joo0, elämää se silti on,
ainakin liikettä vielä...
jos sattuisi taas
heräämään henkiin......
niin me jo-jo-t!

SusuPetal kirjoitti 23.11.2007 - 14:40

Malmilla on realistista touhua, Polga. Kerrasta poikki...

Näinhän se on, HPY, itse se muutos on pakko tehdä, ei muut voi toisen puolesta.

The life of a dead person, Elina...

Marja K, onneksi sinulla on unet. Edes.

Niinpä, Ubbu, jos sattuisi heräämään henkiin!

Araneida kirjoitti 23.11.2007 - 19:50

Pitäisikö tokavika säe olla ekassa persoonassa? Siis Yöt nukun ilman unia?

Kutuharju kirjoitti 23.11.2007 - 21:36

Yksinäisyyttä ja surua tähän luen alkaen ekoista säkeistä; ihmisarvo tai omanarvontunto on lievästi sanoen koetuksella jos kukaan ei huomaa edes kuolemaa.

Maahanmuuttaja kirjoitti 23.11.2007 - 21:38

Hieno runo, mutta onko "siisti ruumis" vain naisen etuoikeus?

Siitä on jo vuosia
kun kuolin mutta kukaan
ei ole vielä huomannut sitä.
Olen siisti ruumis,
en haise,
en puhu,
en ole vaivaksi.
Käyn töissä, haravoin pihan
käyn kaupassa, vaihdan renkaat.
Pesen lattialta
omat tahmaiset jäljet,
tarkastan nuorimmaisen läksyt.
Vien roskat,
tamppaan matot ensilumella,
ostan kaljaa jota en halua juoda
ja tuijotan urheilukanavaa näkemättä kuvaa.
Yöt nukun ilman unia.
Herään kuolleena uuteen aamuun.

SusuPetal kirjoitti 23.11.2007 - 22:36

Voihan se olla ekassakin, tässä tosin kolmannessa, Araneida.

Yksinäistä, kyllä, Kutuharju.

Tässä voidaan tietysti olettaa. että runon kertoja on nainen, koska runon kirjoittaja on oletettavasti naispuolinen blogihenkilö, mutta voisi kai kyseessä olla mieskin, Maahanmuuttaja. Eli ei naisen yksinoikeus.
Kamalaa kyllä ostaa kaljaa, eikä haluta juoda sitä!!!!!

True Romance kirjoitti 23.11.2007 - 23:26

Kyllä siisti ruumis on aina arvostuksensa ansainnut.
Leffassa sanotaan kuten asia on:

"In "Jailhouse Rock" he's everything rockabilly's about. I mean he is rockabilly: mean, surly, nasty, rude. In that movie he couldn't give a fuck about anything except rockin' and rollin', livin' fast, dyin' young, and leaving a good-looking corpse."

Mitä siihen lisäämistä?

SusuPetal kirjoitti 23.11.2007 - 23:35

Eipä siihen mitään lisäämistä, Tarantino sanoi sen kaiken, tosin epäilen, että on olemassa erilaisia siistejä ruumiita...