Hän kaipasi lohduttavaa huomiota. Hän tiesi, että lohtua saa, kun on paha olo. Ja pahan olon saa, kun tulee haukutuksi, tulee kohdelluksi kaltoin, tulee väärin ymmärretyksi.

Ongelma oli vain siinä, että kukaan ei kohdellut häntä huonosti, kukaan ei haukkunut häntä, kukaan ei ymmärtänyt häntä väärin.

Häntä ei vain huomattu tarpeeksi. Se teki kipeää. Hän halusi enemmän. Hän halusi olla kaikkien mielissä, kaikkien ajatuksissa, hän halusi vaikuttaa kaikkiin. Hän halusi olla puheenaihe.

Hän yritti kaikin tavoin päästä oikeisiin piireihin, heitteli verkkojaan sinne, kutsujaan tuonne, mutta valitettavasti oikeat ihmiset eivät tarttuneet täkyihin. Hän sai kyllä seuraa, eikä hänen totuuden nimessä olisi tarvinnut enää koskaan viettää aikaansa yksin, mutta hän ei pitänyt ihmisistä, jotka olivat lyöttäytyneet hänen seuraansa. He olivat vääränlaisia ihmisiä. Hän halusi enemmän. Hän halusi, että he, jotka merkitsivät jotain, huomaisivat hänet, ja kun näin ei tapahtunut, hänen sinnikkäistä ponnisteluistaan huolimatta, hän keksi lohdun.

Sääli herättää tarpeen antaa lohtua ja huomiota. Ihminen on siitä kumma eläin, että näennäisestä piittaamattomuudestaan huolimatta, ihminen kykenee tuntemaan sääliä. Tämän hän tiesi, kuten myös marttyyriuden altistavan vaikutuksen näennäisesti kylmiin ihmisiin.

Hän kehitti itselleen olemattomia vihollisia, hän ajoi itsensä nurkkaan, hän huusi suureen ääneen näkymättömien vainoajiensa perään, nosti omat, viattomat kasvonsa uhmakkaina vihollista kohti, valmiina ottamaan vastaan kuolettavan iskun, varmana siitä, että hänet pelastettaisiin.

Niin tapahtuikin. Hänen laskelmointinsa antoi hänelle huomiota, mutta vain vähäksi aikaa, sillä hyvin pian huomattiin, että hänen hätänsä ei ollut aito. Huomattiin myös, että itse asiassa hän ei ollutkaan niin mukava ihminen. Tämä huomio sai lohduttajat katoamaan, ja pian tämän jälkeen myös he, jotka olivat hänen seuraansa tulleet, vaikka hän ei heitä ollut halunnut, lähtivät myös. Hän huomasi jälleen jääneensä yksin, ja yksin ja samantekevänä oleminen oli sitä mitä hän vihasi, mitä hän inhosi enemmän kuin muita ihmisiä.

Niinpä hän lähti etsimään lohduttavaa huomiota. Jälleen kerran.