Hyva etta kerroit, silla maahanmuuttaja, myos silloin kun han on suomalainen, saa koko elamansa aikana kuulla etta han on ulkomaalainen. Alussa enemman, pikku hiljaa vahemman, mutta kuitenkin koko ajan, silloinkin kun han on luopunut entisesta kansalaisuudestaan. Tarkoitus ei ole valttamatta aina paha, mutta miten maahanmuuttaja sen ymmartaa on sitten aivan toinen asia.

Aina maahanmuuttaja siis, HPY, näin minäkin sen olen käsittänyt. Vaikka sinut olisi adoptoitu jostain muualta ihan pienenä, sinua pidetään silti ulkopuolisena.

Puuttuukohan tuosta toisen kappaleen alusta joku sana?

Vaikka nuorena sitä haaveili lähtevänsä muille maille ja hakemuksiakin kirjoittelin, niin olen aika iloinen, etten minnekään vieraille maille lähtenyt. Sekin oli pitkä prosessi, että sopeuduin toiselle puolelle Suomea ja että tulin hyväksytyksi tähän yhteisöön. Sama kieli on kuitenkin - pääasiassa. Temperamentti on eri.

Ei siitä sanaa puutu, Pantteri.

Koti-ikävä kai vanhemmiten tulee useimmille, mutta kotiin palaaminen ei olekaan niin helppoa.

Kotiin paluu on useammalle maahanmuuttajalle mahdotonta. Sen sain nähdä, kun muistelen nyt lapsuudessani tuntemiani Venäjälle työn ja leivän perään muuttaneita suomalaisia. He olivat perhetuttuja, suurin osa Amerikan kautta tulleita, eikä heillä ollut mihin palata. Ne harvat, jotka säästyivät vainoilta, kuolivat muukalaisina. Se maailma on minun, ja olen sen tuonut sydämessäni takaisin Suomeen. Ikuisen muukalaisuuden.

Ikuinen muukalaisuus, ehkä myös jonkinlainen juurettomuus? Ajattelen omia sukulaisiani, jotka vanhoina ovat yrittäneet muuttaa takaisin Suomeen, asuttuaan sitä ennen vuosikymmeniä jossain muualla. Eivät ole onnistuneet, ja ovat palanneet takaisin edes johonkin tuttuun.

Yks kommentti:
"Vaikka sinut olisi adoptoitu jostain muualta ihan pienenä, sinua pidetään silti ulkopuolisena."
Tämä on kyllä totta, mutta toisaalta esim. Australiassa asutuimmat ympäristöt ovat jo niin täynnä muualta tulleita, että ne paikalliset alkavat olla marginaalissa. (Tämähän ei sinänsä estä esim. rasismia mutta se onkin jo toinen juttu,)

Pahus, en tiennyt! Ikävä, mulla on aivan samat ajatukset. Meillä oli yli puolet sukua Svärjessä töissä, kävin itsekin... Pidin Ylitalosta. Kuvaukset olivat niitä ensimmäisen siirtolaispolven tositarinoita, rujoja ja tosia!

Australiassa juttu on varmaan eri kuin Suomessa, Ruu. Täällä jaksetaan edelleen ihmetellä maahanmuuttajia...

Rujoja ja tosia, kyllä Polga. Jep, enpä tuota uutista aikaisemmin ollut huomannut.

Ei se maahanmuutto valttamatta ole pahaa, eika sita valttamatta katsota pahana, se vaan on jonkinlaista erilaisuutta joittenkin silmissa.
Kukaan ei kohtele minua kaltoin taalla maahanmuuttoni takia - mutta joitakin maahanmuuttajia nuo pienet viattomat kommentit (mistapain sina olet kotoisin, Suomessa (tms) on varmaan hirvittavan kylmaa talvisin, puhut ranskaa hyvin, jne) hairitsevat kovasti juuri koska he ovat maahanmuuttajia ja siita syysta jonkun verran epavarmoja..
Mutta tiedan etta minun olisi kovinkin vaikea muuttaa takaisin Suomeen. Suomessa minun pitaisi tietaa ja tuntea kaikki mita on tapahtunut sina aikana kun olen ollut poissa, en kuitenkaan tietaisi enka tuntisi, ja se ei olisi muitten mielesta normaalia. Eika minun.
Erilaista kulttuuria, culture chocs. Jos niihin lisaa viela rasismia, muukalaisvihaa (jota esiintyy oletettavasti enemman niita kohtaan jotka nayttavat erilaisilta) niin voidaan sanoa etta se maahanmuutto on monelle vaikea asia.
Olemme kuitenkin kaikki samanlaisia, meilla on samat epaluulot, samat tuntet, samat vaikeudet, samat ilot ja samat tuskat.

Ja mikä ihmeellisintä, huolimatta samankaltaisuudesta, samoista tunteista jne, ihmisten on vaikea tulla toimeen välillä keskenään. Se ei lakkaa hämmästyttämästä minua.

Jatkoa:
...aika iso sukulaisistani....

Kotiinpaluu vanhemmiten... sitä minäkin olen ajatellut, kotiinpaluuta. Saa nyt nähdä sitten.

Kyllä minulla näkyy kaikki tekstit, Pantteri...????

Lähtijä jotenkin alitajuisesti kuvittelee, että maa säilyy samanlaisena kuin aina ennenkin. Sitten kun miettii paluuta ja huomaa, miten kaikki on muuttunut, alkaa pelottaa. Mitä kauemmin poissa, sitä pidempi uudelleensopeutuminen.

Niin, ihminen muuttuu itse, ja samoin tekee myös yhteiskunta. Totta. Ja jos ei ole ollut mukana seuraamassa muutosta sisältäpäin, uudelleen sopeutuminen voi olla vaikeaa, Oben.