Kuin olisit lukenut ajatuksiani...

Voimaa päivääsi, SusuPetal.

Hurja kuva. Hui!

Jos pelattaisiin laivanupotusta- sanoisin,että ''osui ja upposi''.

Kirjoitat hyvin. Kiitos.

Hyvä Susu. Todellakin, osui ja upposi.

Kiitos, Sumea.

Totta, Silja Orvokki, aika hurja kuva.

Vintti, elämä on välillä aika laivan upotusta.

Kirjoitin tämän runon -yllätys, yllätys- eräänä päivänä, jolloin tuntui, ettei jaksa olla vahva. Varmaan tunne, joka on tuttu jokaiselle.

Kiitos, Mari.

Ensimmäiset kolme kappaletta (vai säkeitäkö ne runossa ovat?) olivat kuin omasta pahasta päivästäni, sellaisesta, kun kipu yltyy liian kovaksi. Mutta vihaa en tunne, joten tässä kirjoitettiin jostain muusta.

Tuskin kukaan jatkuvasti pysyy vahvana. Viha vaan on siitä huono eteenpäin viejä, että se syö ihmisen sisältä tyhjäksi pitkässä juoksussa.
Vaikka eipä sitä "nyt en jaksa"-päivinä niin järkevästi jaksa ajatella. Jos nyt jaksaa edes ajatella...
Kiitos!

Tassu ja tienpäällä, viha on huono kumppani, mutta joskus tarvitsee sitä vihaa, jotta saa piiskattua itseään eteenpäin. Ehkä viha ei ole oikea sana, elämän epäreiluuden kokeminen olisi ehkä parempi määritelmä.

susu junalauta mulleko nää oot vihanen!?!

Joskus on helpottavaakin vain "päästää irti", heittää vahvuus hiiteen.. Ulvoa vaikka kuuta, jos ei muuta. :)

Eihän sinulle, Reiska, voi olla vihainen. Ihan omia juttujani tässä kelaan.

Peggy G, juuri noin on pakko tehdä välillä, enkä voi olla ajattelematta, miten paljon huutoa metsään mahtuu, miten kuu ei paiskaudu radaltaan.

Viha ja suuttumus ovat aina itseyttä puolustavia tunteita. Niillä on oikeutuksensa. Niissä on voimaa, joka harkitusti suunnattuna auttaa ja helpottaa.

Masentunut, uupunut ihminen luovuttaa, väistyy, jää syrjään. Se on surullista, se on pelottavaa. On hurjaa, kuinka esim. nuoret tytöt kääntävät raivonsa sisäänpäin, vaipuvat anoreksiaaan tai mutismiin (täydelliseen mykkyyteen).

Tässä runossa viimeinen säe tuo juuri tuon energian etsinnän esiin. Eläin pakee vaaran uhatessa, tosin jotkut tekeytyvät kuolleiksi myös - mutta heräävät eloon uhan kadotessa.

Näin on Tuulisuoja, sisään päin kääntynyt viha myrkyttää ihmisen, eikä energiaa jää kuin siihen, että tekee pahaa itselleen.
Sen takia on parempi huutaa metsään, ulvoa kuuta.

eihän junalauta-reiskaa voi ku sääliä, se tartte kun motin halkoja poikittain sinne anaaliinsa, saamasi pitää, prkl!

ai kommenttiko? huurun voi pyyhkiä hihaan, niinko kirka lauloo: hurun hyyhin hyhmistäsi hois, joteski se jatkusko: niinko jo ois

Kuten niin moni jo on todennut, kuulostaa tutulta. Etenkin tällä hetkellä kun kuumemittari kipuaa noin puolitoista astetta liian ylös.

>>Tänään en lähde>>
oman lavean sängyn lohdulliset viileät lakanat, kolme raskasta peittoa päällä, alhaalla kaukana kadun autojen äänet, tänään en astu arkeen.

vanhalta kasetilta Paul Youngin 'Broken Man' - when you him say: I don't want your love try not turn away.

*on kovin iloissaan kun on päässyt tämän sivun linkkilistaan*

sori susu tosta kiintiöreiskasta. mä jätän sen ihan täysin huomiotta että sitvit mitvit!! ainakin sen jälkeen ku rekkalastillinen paskaa makaa kiintiöreiskan päällä!prkl!

Mul tuli joteski rauhato olo tosta sun kirjoituksest! mut se oli hyvä, reiska tykkäs.

Jaaha, reiskat taas vauhdissa. No, yritetään me muut tulla toimeen, eikö niin?

Jac, paranemisia!

Miss Foxy, hyvät sanat Youngilta, kolme peittoa on usein tarpeen, kun kulkee arjessa.

Niin, joskus tuntuu ettei vaan jaksa enää olla vahva. Mutta hyvähän se on jotain tuntea, edes vihaa. Tunteminen on terveen merkki.

Totta, Hymy, jotain on pakko tuntea, mutta toivottavasti ei liian kauan vihaa; vähän sitä tunnetta vain kyytipojaksi, jotta jaksaa eteenpäin.

Voi Susu! Luja halaus.

Mäkin haluaisin suruni muuttuvan vihaksi, sillä olen lamaantunut tähän suruun. Mutta mulle on opetettu, että viha on kielletty tunne. Miten sitä voi tuntea ilman että se kohdistuu itseen?

Kiitos, Saara:)

Saima, ei viha ole kielletty tunne, kaikissa meissä on vihaa, joka tulee esiin eri tavoin, tai jää tulematta, patoutuu sisään ja kääntyy itseään vastaan.

Millä tavalla tuntea sitä niin, ettei se kohdistu itseensä? Jos vihan syy on selvä, tai on kohde, silloinhan vihan voi kohdistaa, syyttää ja haukkua jne. Mutta jos ei ole mitään näkyvää syytä, on vain vuosien aikana, eri asioista johtuva ja sisään kertynyttä vihaa, niin mitä silloin?
Joillekin apu on terapia, joillekin jo ihan sen tunnustaminen ja myöntäminen, että viha on oikeutettu tunne, auttaa sen vihan ulos saamiseen eri tavoilla. Jotkut huutavat sinne metsään, ulvovat pahaa oloaan kuulle, maalaavat sisintään kankaalle jne. Jotkut, valitettavasti, kohdistavat vihansa muihin esim. lyömällä ja pahoinpitelemällä.

Mikä on sinun tapasi tuntea vihaa, saada se ulos, sitä en tiedä, kuuntele itseäsi, löydät oikean tavan varmasti. Toivon niin.

Loistavaa Susu. Itselleni vihaan purkautuminen ei ole toimiva systeemi, mutta tää runo avasi minulle monta selitystä muuten.
Joskus on vaan liian väsynyt edes vihatakseen. Ja se on surullista jos mikä.

Gaia, minusta tuntuu, että harvalla tuo vihan purkautuminen toimii hyvin, ei minulla ainakaan, valitettavasti. Ja totta, joskus on liian väsynyt edes vihatakseen, mutta ehkä se on vain tarpeellinen aikalisä?

Viha on energiaa. Ja pistää liikkeelle ihan eri tavalla kuin suruissaan nyyhkiminen. Välillä on hyvä antaa itselleen mahdollisuus olla myös heikko.

Totta, Pantteri, viha pistää liikkeelle. Mutta vastapainoksi täytyy todellakin saada olla välillä heikko.

Susupetal, olet osannut sanoa sen ja sanoa hyvin! Mikä kommenttivuori! Kaikki lienee jo sanottu.

Raymond:- Don't feel that way!
Debra :- DON'T TELL ME HOW TO FEEL !

Kun tuntee, niin tuntee, eikä mikään tunne voi olla kielletty. Pomppasit jo minua lohduttamaan - olet voitolla- hieno runo, kiitos!

Kiitos itsellesi, Sikuri, hauskaa "pelastaa" ihmisiä -edes virtuaalissa:)