1002351.jpg

Jos pirulle antaa pikkusormensa, niin se vie koko  käden. Jos bloggaajalle antaa sanan, se sekoaa. Bloggaaja eii pysty vastustamaan sanaa, ei vaikka se yrittäisi. Ja totuuden nimessä on sanottava, ettei se edes yritä. Ei edes muodon vuoksi.
Sana on sille pakko, jopa pakkoliike, jota kuljettaa eteenpäin, hinnasta välittämättä, laadusta samaten, pääasia on liike ja uusi sana ja vielä yksi ja niin eespäin, eespäin.

Pirulle jos antaisi kaksi pikkusormea, niin se veisi molemmat kädet, eikä se olisi lainkaan huono vaihtoehto, kun kyseesä on bloggaaja. Kirjoittaisi ainakin hitaammin eli vähemmän, jos joutuisi tekemään sen varpailla tai nenällä tai muilla ulokkeilla.

Sana viettelee, houkuttelee, kutkuttaa ja kaikkea muuta sellaista, jolle bloggaaja ei pysty sanomaan ei. Ei se edes halua sanoa ei. Se huutaa KYLLÄ, antakaa minulle sana, niin minä keksin toisen ja kun oikein onnistaa, se on riimi ja sitä rataa, kohta mennään taas tuhatta ja sataa ja sanoja pukkaa solkenaan, bloggaaja ihan onnessaan, koska hulluksi se tulee ilman sanaa, himassa itkee, näyttöä manaa....

Ja tämä tarina on tosi, kuten kaikki muutkin tarinat, joita satutte bloggaajista kuulemaan. Todisteeksi pätkä kimpparunoutta, joka sai alkunsa, ja luojan kiitos myös loppunsa, RunoSaaren kommenttilaatikossa tässä jokin aika sitten. Mukana sananteossa olivat Helanes ja

Araneida.



Ensimmäinen riimi: sateenkaari

Ja sitten tuleekin jo käymään vaari,


jolla aivan uusi on kaari.


Ja se laulaa: hoi laari laari.


Toiveena oma saari!


Ja saarella strippibaari!
Sitten vaarin haki paari...


...jolla vaari makasi mahtavana kuin tsaari...


Mummo kuiskas: olet niin raari!
Vaari: niin sieki! Jaari jaari!

(Jaari?????)

Tuohan kulta mulle yksi camppaari!
Ja täyttyi jo pisuaari!


Sana on sana. Sana on ansa. Nasa on sana. Nasa on ansa....Yhdet vielä, bloggaaja kuiskaa illan hämärässä. Vielä yksi...sana....sananen vielä...

*****

Pakinaperjantain
50. haaste Sana on...