-Tuolla niitä on.
-Mä olisin ihan hyvin voinut mennä Hennan kaa ostaan.

-Höpö, höpö. Ekojen rintaliivien ostaminen on tarkkaa hommaa. Et sinä osaisi.
-Osaisin.

-Ethän sinä edes tiedä, mitä kokoa. Katsotaan, tässä on tällaisia valkosia.
-Mä haluaisin mustat.

-Ei mustia rintsikoita, sä oot vielä lapsi.
-Älä puhu niin kovaa, äiti.

-Mikähän koko olis sopiva? Varmaan 75 tai 70, sä olet aika laiha.
-Äiti, älä niin kovaa.

-En minä puhu kovaa.
-Puhut.

-Enkä puhu. Eikä täällä sitä paitsi ole ketään, jos sinua niin hävettää.
-Miksei me voitu mennä henkkaan ja maukkaan?

-Sittarista saa ihan hyvät. Minä en oikein usko henkan ja maukan laatuun. No niin, pitäisköhän olla A vai AA-kuppi? Sulla on kyllä vielä aika pienet tissit….
-Äiti, älä! Ole hiljaa.

-Ei rintaliivien ostamisessa ole mitään hävettävää. Ehkä A-kuppi olisi parempi, ettei heti jää pieneksi. Nää maksaa sentään viistoista euroa. Mites nää olis? Näis on nätit perhoset.
-Mä en haluu tollasia! Ne on kamalat. Mä haluun mustat. Mennään pois.

-No, ei kai me nyt pois mennä, ethän sä ole vielä sovittanut yksiäkään. Nämä on söpöt, katso, niissä on nallen kuvat, sovitas niitä.
-Älä huuda! Kaikki kuulee!

-Eikä kuule, ja jos kuulee, niin mitä siitä, ei välitetä. Otas nämä, tässä on A ja AA. Sovituskoppi on tuolla. Mä tulen auttamaan.
-Etkä tule! Mä menen ite!

-Et sinä osaa laittaa niitä hakasia. Kyllä sinä tarvit apua.
-Ole hiljaa jo!

-Älä sinä pyydä mua olemaan hiljaa, Oona. Mä oon sun äitis! Mene nyt sovittamaan, mulle tulee jo kuuma. Ota noi molemmat, vaikka mä kyllä luulen, että A on parempi.
-AA onkin sun juttus.

-Mitä? Miten niin? Älä nyt. Ei sitä tarvi kaikille huutaa.