Lähti Kuningas Ranskaan,

kun kyllästynyt Tanskaan

Kunkku oli, sanoi: "Hei!

Äiti sedän sänkyyn vei."

 

Pakeni suhdesaippuaa,

kohtaloaan tulevaa.

Ranskanmaalle seilasi,

auringosta peilasi

 

kuvaansa ja lausui näin:

"Tästä lähtein eteenpäin

kulkuni on oleva.

Haamun itku kolea

 

minua ei piinaa lain!

Aaveista jo tarpeeks sain.

Uhripaikkaan muinaiseen

lähden, siellä taian teen."

 

Kivipaasit valtavat

luokseen Kunkun kutsuvat.

Kevätsade huuhtelee,

Kuningas jo suutelee

 

pintaa rosomarmorin,

kuiskaa huulin anovin:

"Olla tahdon, olla vaan,

täältä ehkä rauhan saan."

 

Ol' aatos kaunis: olla,

muistanut ei et' polla

Ranskanmaalla valuuttaa

kovin on putoavaa.

****

Runotorstain 60. haaste oli kirjoittaa runo HPY:n kuvan(yllä) inspiroimana.