-Rakastaksä mua?
-Miten niin?

-Mä vaan aattelin.
-Ai, mitä?

-No, et rakastaks sä mua.
-Ai.

-Niin, sitä mä aattelin.
-Hmm.

-Niin, et rakastaksä?
-Sua?

-Niin, mua!
-Joo.

-Kiva.
-Ummm.

-Mut miks sä et sit koskaan sano sitä?
-Ai mitä?

-No, sitä et sä rakastat mua?
-Sanoinhan mä just.

-Ku mä kysyin.
-Niin.

-Mut et ilman.
-Ilman mitä?

-No, pyytämät.
-En mä tiedä.

-Mikset sä tiedä?
-En mä tiedä. Ei vaan tuu mieleen.

-Eiks sun mieleen tuu, et sä rakastat mua?
-Eiku…äh, annetaan olla.

-Miks? Miks sä et haluu puhuu? Sä et koskaan haluu puhuu.
-Puhunhan mä.

-Mut et pyytämät.
-??????

-Mikset sä sano mitään?
-Ai, mistä?

-Sul ei oo mitään sanottavaa mulle!
-On.

-No, mitä sit!
-Mä…

-Mitä?
-Mä rakastan sua.

-Mä tiesin sen!