Perjantai–ilta tutusti alkaa:

äidillä kutittaa menojalkaa.

Sihahdus, kalja hyvälle maistuu.

Uunissa hookoon sininen paistuu.

 

Isällä myös jano on suuri,

töistä se tuli ihan juuri

mäyräkoira mukanaan,

stereot soimaan laitetaan.

 

Äiti haluaa tanssia, laulaa,

helmet kohta koristaa kaulaa.

Isä sanoo: ”Mene et,

kotiin jäät, tottelet!”

 

Äiti pyytää tukkimaan

turvan, jotta rauhassa saa

meikata, kihartaa, punata huulet.

”Kotiin en jää, mitä sä luulet?”

 

Isä repii, äiti itkee.

Isä pahan vyöllä kitkee.

Äiti huutaa: ”Lopeta jätkä”,

äidillä kädessä suolen pätkä,

 

toisessa kädessä veitsi kiiltää,

äiti uudestaan isää viiltää.

Isä huutaa tuskissaan,

verta matolle oksentaa.

 

Isoveli ottaa hatkat,

pillereillä hankkii matkat.

Isosisko itkemään

komeroon jää pimeään.

 

Minä makaan peiton alla,

kummituksia kaikkialla.

Hämähäkit silmät ahmii,

verensyöjät sielun kahmii.

 ******

Runotorstain 59. haaste on riimillinen runo -aiheen runoon otin Valokuvatorstain puolelta