Näistähän tuli aivan verraton pari. Vaikkakin vastakohtaiset elämät, ei näiden kahden elämän ja unien välillä olekaan niin suurta eroa.

Jep, Ally, duo. Ihmiset ovat aika samanlaisia joskus.

Ihana pari- ehdottoman samansuuntaisia ovat ajatukseni Allyn kanssa.
**********
Salaatti oli ehdottomasti saanut hivenen oliiviöljyä kastikkeekseen, ja ilman leipää se syötiin turhien hiilihydaattien välttämiseksi.
Jakkupuku tuskin rypistyi.
Viini ehdottoman tummaa ja punaista ja se juodaan oikeanlaisista laseista- juuri oikean asteisena.
Lakanat ovat hyvinkin satiiniset, ja ehkäpä burgundinpunaiset.

Missä koira?
*********
Sinä et päästä pahasta- etkä edes helpolla- tätä lukijakuntaasi.
Tokikin, vastuu on aina lukijalla, ja siinä- mitä me haluamme saada irti näistä- vai luemmeko vain.

Hmph, sanon ja tuumaan montaa. Enkä ihan ensimmäistä kertaa..

Ilman leipää, ehdottomasti ja suihkaus öljyä riittää, Vintti....
Luulen, että koira päästettiin aamulla aidatulle pihalle ja illalla sitten pidempi lenkki.
Minä vain kirjoitan, vastuu lukemisesta on teillä:)

Kaipaisikohan tämä nainen elämäänsä jonkun särön?

Ehkä, Tuima, tai erilaisia säröjä kuin nyt on...?

Hmm... kaksi tarinaa, kaksi naista, kaksi tyytymätöntä. Vai onko? Yksi tarina, yksi nainen ja yksi epätietoisuus. Ehkä.

Isopeikko, ihan miten vaan...:))

Nainen, jolla oli jeesus-syndrooma?

Pahasti kuulostaa siltä, Iisi... ei hyvä...

Taas piti alkaa vaivaamaan aivojaan.

Oikein mainio pari. Yksinään tuo eka juttu olisi ollut "ihan kiva", mutta näin peilikuvina kaksoistarina nousee asteikolla ylöspäin niin että suhina kuuluu!:)

Joskus unet ovat ainoita "paikkoja", joissa tuntea. Joskus kipu voi olla tervetullut vieras, jos ei muuten tunnu miltään... Tai sitten ei.

Taikinan vaivaaminen olisi niin paljon mukavampaa, Holle:)

Hmm, vai että suhina kuuluu, Ruu...

Niin, Elegia, ehkä olisi hyvä kysyä itseltään, miksi ei tunnu? Miksi kaipaa kipua?

Nurin niskoin... vai toisinpäin? Vai kuinkahan?

Hienosti käänsit kuvankin!

Joskus tuntuu, että ihan sama miten päin tahansa, Alastalo. Aina on väärin.

Jopa osuit. Ensin kirjoitit ystävästäni, sitten minusta.

Ensimmäistä en kommentoinut, kun en kriisiltäni pystynyt. Nyt tilanne on rauhoitunut ja voin taas puhua...

Hyvä, jos tilanne on rauhoittunut.

Naamataulun värittää musta surma. Onko valkoisten lasien takana silmiä – ja silmissä kykyä nähdä?

Liian valmistako, liian varhain.
Kun kaikki on hyvyn, mikään ei ole hyvin.

Voihan se joskus olla niin, Paju, mutta onko silloin kaikki todellakin hyvin?

Anteeksi kommenttilaatikon väärinkäyttö, mutta ajattelin vuodattaa tänne (onhan tämä paikka "vuodatus"). Ei tästä voi ystävilleenkään puhua, kulissithan siitä kaatuisivat.

Kuten sanoin, kirjoitit ensin ystävästäni, sitten minusta. Ja se kriisi, johon viittasin meni näin:
Ystäväni päätti testata viehätysvoimaansa tällä kertaa minun mieheeni (häntähän eivät normaalit käytöstavat sido.) Mieheni leikki innolla mukana. Salailusta huolimatta (tai juuri sen takia) sain heidät kiinni eräänä yönä pari viikkoa sitten. Tuntui että koko maailmani romahtaa ja se tunne nosti pintaan kaiken kätketynkin. Mieheni alkoi tukea ja lohdutella minua. Olimme niin kiireisiä oman selvittelymme kanssa, että lakkasimme molemmat puhumasta ystävälle. Ystäväni veti tästä omat johtopäätöksensä ja päätti päättää päivänsä (ja viestin siitä hän lähetti miehelleni.) Melkein siinä onnistuikin, muttei sentään ihan. Kun hän pääsi sairaalasta olemme selvitelleet soppaa myös hänen kanssaan. Olen sen verran kertonut omista "unistani", että nyt ystäväni on tulossa vahtimaan meidän kotiimme meidän lapsiamme, jotta me mieheni kanssa pääsemme kaksin mökille "nukkumaan".

Tuntuu paremmalta, kun sain kirjoittaa tämän ulos. Jos tämä ei olisi omaa elämääni, en uskoisi puoliakaan...
Tätä saa käyttää inspiraation lähteenä, jos siltä tuntuu. Tämän kommentin saa halutessaan myös poistaa.

No, onpa ollut kriisi. Hyvä, että ystäväsi ei onnistunut itsemurhayrityksessään.
Kokemukseni mukaan kaikkein usomattomimmat tarinat ovat yleensä niitä tosia.
Kiitos kommentistasi.

Eri sama kuva.

Eivätkö kaikki sitten tee niin? Kaipaa uniaan??

Eri sama, Helanes.

Riippuu kai unista, Johanna, kaipaako vai kavahtaako niitä.

Anonyymin tarina on kyllä hurja...

Onhan se, Ruu.

Nyt en osaa päättää kumpaako naisista kadehtisin:)

Heh, Tiuli, molempia tai ei kumpaakaan...?