SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Tämä hetki

30.08.2007 - 08:20

En minä muista

missä olin, kun Diana kuoli,

missä valvoin, kun Palme ammuttiin.

Tämän hetken minä muistan.

Ja sinut tässä.

*****

Runotorstain 57. haaste

Kategoria: runotorstai 37 kommenttia Kommentoi

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti 30.08.2007 - 08:34

Tuon tärkeämpää ei olekkaan!
Dianat saa mennä, samoin Palme. Mitä me kuolleilla?
Asiomaiset eivät kuule ja muiden ei tarvitse tietää muistammeko heitä vai emmekö muista.

Nyt minun täytyy mennä...

Etappisika kirjoitti 30.08.2007 - 08:40

Niinhän se on kuten Dodi al-Fayeed karaokessa kerran laulahti:

Silloin ymmärsimme molemmat, että päättymättä jatkuvat hetket onnelliset ihanat luona vanhan veräjän.

Ei Christer Petterssonkaan muistanut missä oli.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 30.08.2007 - 08:54

Paras onkin elää tässä ja nyt.

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 09:02

Hei, Oh-show-tah hoi-ne-ne, minne sinä nyt menit??? Se meni jo. Se hetki.

Etappisika, sääli, ettei Dodi levyttänyt, vai levyttikö?
Totta, päättymätöt hetket riivaavat ja kollektiivinen mielenhäiriö jatkuu tämänkin hetken yli.

Näin on, Pantteri, ja elää niiden kanssa, jotka ovat lähellä.

Paju kirjoitti 30.08.2007 - 09:28

Mitäpä sitä kiertokautta hakemaan mikä on tässä ja nyt. Tunne ja sinä.

Lurker kirjoitti 30.08.2007 - 09:30

Kävelin vintin portaat alas
maalla kylässä,
television ääni tuli vastaan
ja kertoi Dianan kuolleen.
Muistan kuinka hyvältä
aamukahvi maistui.

araneida kirjoitti 30.08.2007 - 09:30

Eikös se ole näinä päivinä se Dianan muistopäivä? Täytyy tunnustaa, että muistan kyllä tarkalleen missä olin ja mitä tein, kun uutisen kuulin. En sentään Palme-uutista.

Hilkka kirjoitti 30.08.2007 - 09:32

Oikea tärkeysjärjestys. Upea runo.

Elegia kirjoitti 30.08.2007 - 09:32

En muuten muista minäkään. Mutta tämän hetken minä muistan.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 09:34

Herkkä, avautuu isoksi ja supistuu juuri tähän ja "sinuun". Hyvä!

Lurker, yksi sana lisää ja osallistuminen Runotorstaihin, please.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 09:36

aamukahvi = 1 sana, aamuinen kahvi = 2. Osallistu oikeasti, tämä sopisi mukaan.

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 09:53

Paju, juuri samaa mieltä. Vierastan kollektiivisia kiksejä...

Lurker, teehän niin kuin Tuima sanoi, niin kaikki voivat yhteisöllisesti nauttia runostasi aamukahvinsa kanssa!

Tänään juuri taitaa olla D-day, Araneida...

Ainakin tärkeää minulle, Hilkka.

Mitä sitä vanhoja muistamaan, Elegia, hyvä että edes tämän hetken:)

Kiitos, Tuima. Jep, Lurkerin runo esille!

hpy kirjoitti 30.08.2007 - 09:57

Jess! Nau!
Not jessterdei.
Why should we care about yesterday when tomorrow may kill us?

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 10:27

Nau is tö taim, not jesterdei, not tumorrou, HPY.

helanes kirjoitti 30.08.2007 - 11:13

Kuinkahan monta kertaa Diana ja Palme ovat kuolleet ja kuolevat?

Genoveeva kirjoitti 30.08.2007 - 11:26

Niin me eletään tässä ja nyt, sinä ja minä.

Tommi kirjoitti 30.08.2007 - 11:28

Muistat minut tässä vain tästä jäljestä, jonka olisi puolestani voinut jättää kuka tahansa...

Allyalias kirjoitti 30.08.2007 - 12:24

Sinähän heittäydyit herkäksi, Susu! Kaikki on suhteellista. Toisen läheisyys ravistelee enemmän, kuin jonkun toisen kaukainen kuolema. Historiaa voi lukea kirjoista, henkilöhistoria säilytetään mielessä ja muistoissa.

Kaunis!

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 12:29

Ihan tarpeeksi monta kertaa varmaan, Helanes, pahoin pelkään.

Tässä ja nyt on aika tärkeää, Genoveeva.

Tämä jälki katoaa pian, Tommi, mutta jättänee muistiin jäljen ainakin joksikin aikaa...?

Voi, Ally, kyllä minä osaan olla herkkäkin, peitän sen vaan niin hyvin:)

Eeva kirjoitti 30.08.2007 - 13:02

Minä en ainakaan muista Dianan kuolinhetken tekemisiäni, enkä tainnut edes valvoa, kun Palme kuoli...
Toisaalta äitini kuolinhetken muistan ikuisesti - enkä ollut edes paikalla, vasta matkalla. Oman elämän hetket ovat ne tärkeimmät, eivät kansikuvajulkkisten. Se tulee hienosti ilmaistua runossasi. Aamen. =)

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 13:20

Oman elämän hetket ovat tärkeimmät, Eeva, samaa mieltä kanssasi, ja siksi joskus lievästi ihmettelen tällaisen kollektiivisen surun ylisevuotavaa paatosta.

iisi kirjoitti 30.08.2007 - 13:38

Tätä hetkeä minä rakastan,
silloin kun en vihaa.
Kun en tulevaa tiedä,
enkä mennyttä muista.

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 13:53

Menneen unohtaminen voi vapauttaa vihasta, Iisi, siirtää tähän hetkeen huomion. Hyvä niin.

akkaprakaa kirjoitti 30.08.2007 - 15:54

Voi hiis, taas sie teit sen! Tään hetken sie muistat NYT, jesh.

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 16:54

Hui, akkako prakaa!!!

Obeesia kirjoitti 30.08.2007 - 17:28

Hieno oivallus. Tärkeimmät asiat ensin!

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 17:29

Niinhän sen pitäisi olla, Obeesia, ja onneksi usein on.

Isopeikko kirjoitti 30.08.2007 - 20:21

Tiedätkös. Nyt teit vaikutuksen. Syvälle.

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 22:01

No, Isopeikko, hyvä niin, vai onko...?

Äijä kirjoitti 31.08.2007 - 12:11

Kaunista, sanoisin. Ja aina välillä tottakin. (BTW muistan olleeni soittokeikalla eräässä hotellissa kaikkien selän takana silloin kun Palme ammuttiin. Sen sijaan Lady Din kuoleman ajat ovat niitä, joissa ei niin hirveästi muistelemista ole...)

Salka kirjoitti 31.08.2007 - 12:59

Tuo se onkin se tärkein hetki. Kumpa vielä muistaisimme itsekin sen.

Mummy kirjoitti 31.08.2007 - 14:10

kuka muistaa mitäkin..elämä särähti siruiksi samana päivänä kun D kuoli, eikä siinä muistossa ole kollektiivisuutta...sinun hetkesi taas on kaunis, tärkeä! :)

SusuPetal kirjoitti 31.08.2007 - 16:19

Välillä on mielenkiintoista yrittää muistaa, mitä milloinkin teki, Äijä, mutta totta myös, että on aikoja, joita ei niin välitä muistella.

Niinpä, Salka, helppoa teoriassa, mutta se käytäntö...

Ehkä ne lähimmät muistot ovat juuri niitä, jotka eivät ole kollektiivisia, Mummy.

Maurelita Pligaa kirjoitti 31.08.2007 - 17:07

Oivasti sivuaa ajankohtaisaihetta. Dianan draamasta jäi se mieleen että oltiin Tunisiassa lomalla kaveripariskunnan jälkeen ; nyttemmin ovat eronneet ja kumpikin tahollaan mutta lomasta jäi ikimuistoiset kuvat ja tuoksut talteen.

Ranskalaisen laulajan Serge Gainsbourgin kuoleman saimme tietää palatessamme ranskalaiskavereitten kanssa lomalta Suomessa ; muut ranskalaiset matkustajat kertoivat sen lentokoneessa, ei ollut tainnut ylittää uutiskynnystä kotimaan uutisissa.

SusuPetal kirjoitti 31.08.2007 - 18:12

Ehkä Tunisia jäi paremmin mieleen kuin Dianan kuolema, Maurelita.
Gainsbourgin kuolemasta minulla ei ole mitään mielikuvaa.

Little Sister Araneida kirjoitti 31.08.2007 - 19:29

Mutta tänäänpä (joka muuten on se oikea D-day) saamme lukea lehdestä, missä erinäiset JULKKIKSET olivat, kun Lady D kuoli. Sehän vasta on mielenkiintoista.

SusuPetal kirjoitti 31.08.2007 - 19:32

Joo, tänään vasta oli se oikea päivä, little sister Araneida. Vai sellaista saisimme lukea, jos haluaisimme...