Mikä ihana uni,

älä herätä, älä koske,

anna tämän jatkua,

ihanaa unta...

Nuori nainen nousee,

antaa paikkansa minulle ja hymyilee. Istun alas,

aurinko leikittää varjoja bussin käytävällä.

Mies soittaa, sanoo, älä turhaan mene kauppaan, kävin jo,

ostin kaiken. Olen laittamassa ruokaa, sinulla on kai nälkä.

Särkevät jalat rauhoittuvat, väsynyt selkä ei jaksa äksyillä.

Kotimatka pysäkiltä on kevyt ilman kauppakasseja.

Miten sinun päiväsi meni, kaikki haluavat kuulla, ei

kukaan vyörytä päälleni oman päivän vääryyksiä, ei,

miten sinun päiväsi on mennyt, äiti?

Äiti, me siivottiin jo.

Lapset nauravat, vetävät minut

kädestä katsomaan valkoisena hohtavia kaakeleita

kylpyhuoneen suihkuverho on pesty

uupuneet kukat saaneet vettä.

Osattiin läksyt ihan itse, ei tarvitse kuulustella.

Mies avaa viinipullon, painaa suudelman poskelle ja halaa,

kuiskaa korvaani, puhaltaa kuumaa ilmaa ja lupaa hieronnan

illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Koneellinen kirjavia liputtaa narulla, tuulen tanssittavina.

Mikä ihana uni,

älä herätä, älä koske,

anna tämän jatkua,

ihanaa unta...

******

Toinen runo Runotorstain 56. haasteeseen Uni