|
|
|||
|
14.08.2007 - 12:59
Leikittäis et tää olis menos kouluun. Tää olis ekal luokal. Se olis äiti. Se tulis herättään tätä mut tää ei haluu herätä. Sit se äiti huutais. Huuda nyt. Sit tää nousis mut ei haluis aamupalaa ku on paha olo. Se äiti menis takas nukkumaan. Paa se sinne sänkyyn. Tää laittais vaatteet päälle. Vaikka ton pinkin teepaidan ja farkut. Anna ne tänne. Noin. Nyt tää olis valmis. Tää ottais repun ja lähtis. Tää ei muistais käydä pissalla eikä tää muistais ottaa avainta mukaan.. Se olis nyt sit ope. Ota toi brätzi, se on ope. Se sanois päivää ja tervetuloa ja tää menis istumaan tähän pulpettiin. Tää ei haluu jutella kenenkään kanssa. Tää ois vaan ihan hiljaa. Se ope antais aapisen ja sanois et kuka osaa kirjoittaa oman nimen saa kirjoittaa sen kirjaan. Tää osaa kirjoittaa mut ei haluu. Täl olis nyt maha kipee. Nää menis nyt sit kaikki syömään. Otetaan nää kaikki brätzit ja laitetaan jonoon. Tehdään pitkä jono ja huudetaan ja otetaan ruokaa. Tää ei söis. Tän mahaan sattuis ja ois pissahätä mut tää ei tietäis mis vessa on. Se ope sanois et kyllä sun on syötävä ja sitten se ope laittais ruokaa lautaselle ja tää söis mut sitten tää oksentais ja pissat tulis housuun. Sit nää kaikki naurais ja se ope sanois että et kai sinä ole sairas ja ei sairaana saa tulla kouluun ja mene nyt kotiin. Tää lähtis kotiin eikä se muistais ottaa reppuu koulust. Tää tulis kotiin nyt. Tää joutuis soittaan ovikelloo ku ei oo avainta. Tää soittais kauan ku se äiti vielä nukkuis. Ota nyt se äiti siit. Sit se äiti tulis avaan ovee ja alkais huutaa ja kysyis et eiks tääl saa hetkenkään rauhaa ja miks sä tulit jo nyt koulust ja mee pihalle että saa olla rauhassa. Täl olis vieläkin märät housut kun se menis keinuun pihalle.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Reiska, se ottais nyt kunnon unet ja nukkuis pitkään ja sit se söis ku se heräis ja sit se menis taas nukkuun ja silleen koko loppu elämä. Se olis sille tositeeveet ihan riittäväst ja siel se on ollut ennenkin.
Kristillisdemokraattinen viikkolehti kertoo:
http://www.kristillisdemokraatit.fi/lehti/kd/uutiset.php?id=738
Polga, se menis kotiin ja vaihtais housunsa ja jos sil on tauti, se huilais kans.
Surullinen juttu,käy kaulasuoniin.
Olisi kai välillä helpompi sulkea silmiään, j a korviaan- niin ei näkisi ja kuulisi niin paljon.
Ne pienet pelokkaat isot reput selässä- täynnä juuri tuollaisia pelkoja, suuria pelkoja- jotka estävät kysymästä.
Ja paha maailma nauraa.
Ja voi paskoja vanhempia, jotka eivät näe- jostain syystä.
Miulla on tällainen yksi onneton lähistöllä, enkä puhu omastani nyt :-)
On aika surkeeta, mutten silti voi kaikkia pelastaa, jos ensin nämä omani.
Voi tätä.
Eivä kaikki äidit (vanhemmat?) kuitenkaan ole vailla hoivavaistoa, mutta yksikin on tasan yksi liikaa. Lapsen kannalta.
Ja totta, on helppo ummistaa silmänsä, se tuntuu luonnistuvan hyvinkin vaivattomasti.
Niinpä, Paju. Miksi se hoivavietti ei toimi? Onko selitys yksinkertainen: kun itse on jäänyt vaille hoivaa, ei osaa/pysty sitä antamaan, ei edes tiedä sellaisen olemassaolosta. Joskus tuntuu, että niin on. Ei vaan tiedä, ei osaa, ei tule ajatelleeksi.
Harva on tarkoituksella julma, siihen uskon, ennemminkin kyse on taidon puutteesta.
Lapselle se yksikin on liikaa.
En tiedä, ovatko omat lapset olleet paljonkaan paremmassa asemassa.
Vanhemmat ovat joutuneet lähtemään töihin paljon aikaisemmin kuin lapsen on pitänyt lähteä kouluun. Ja taas iltapäivällä sen on pitänyt tulla autioon kotiin ja olla siellä yksin siihen asti, kun isä ja äiti tulevat töistä. Onko paljon parempi?
Onneksi on ollut naapurin täti, jonka luo on voinut mennä. Onneksi on ollut myös puhelin, jolla on voinut soittaa äidille töihin. Joka on sieltä kyllästyneenä vastannut seitsemänteen puheluun. Jne.
Niin, ne puhelut äidille töihin...joskus niitä on vaan liikaa vääränä aikana, joskus ne ovat paikallaan. Tasapainoillaan sitten siinä.
Ja matikasta jäin luokalle. Sen tunnustan aivan vapaaehtoisesti. Muutama tehtävä oli keski-ikäiselle suorastaan aivan liian vaikeita.
Tämän päivä teksti olikin ajankohtainen. Ja hyvä sellainen. Näin ei saisi todellakaan tapahtua ja kuitenkin voisi tämä olla totta
No, ei sitä matikkaa niin kannata murehtia:) Onneksi ei tarvitse mennä enää kouluun!
Mutta sisältö on valitettavan totta. Kuopukseni oli aikanaan koulukiusattu kolmella ekalla luokalla. Äidin pienet letti- ja pellavapäät voivat olla pahimmillaan todella julmia toisilleen. Surullista se on.
Lumikki.
Siinähän Lumikilla on äitipuoli. Muistaakseni Alice Miller sanoi että äitipuoli ei tarkoita äitipuolta vaan ÄITIÄ.
Äitiys on niin ladattu sana ja käsite että sitä eivät edes Grimmin veljekset panneet satuunsa suoraan.
Tjaah, joku voi sanoa siihen, että niihin aikoihin vaimot saattoivat sairastua ja kuolla vaikka lapsivuoteisiin ja siksi voisi olla äitipuoli.
Mahtaako kukaan teistä tietää sadun historiaa, onko se kuinkakin vanha?
Enpähän tunne Lumikin historiaa, luulisi, että joku lukijoista tietäisi. sen verran osaavia ovat.
Kiitos sinulle että laitat meidät ajattelemaan.