– Mitä sinä teet?
– En mitään. Katson ulos ikkunasta.

– Miksi? Mitä sinä näet?
– En mitään. Hän ei tule.

– Hän on vielä töissä.
– Tai sitten hän on sen toisen luona.

– Miksi sinä luulet niin?
– Minä tiedän.

– Mistä sinä tiedät?
– Hän katsoo sillä tavalla. Hän katsoo lävitseni.

– Lävitsesi?
– Niin kuin minua ei olisi. Hän ei näe minua. Hän ei halua minua.

– Oletko sinä varma?
– Olen. Hän ei halua minua. Hän ei ole koskenut minuun sen jälkeen.

– Minkä jälkeen?
– Sen jälkeen, kun hän tapasi sen…toisen. Hän ei rakasta minua enää.

– Ei rakasta?
– Ei. Näen sen joka kerran, kun katson häntä. Hän haluaisi minun olevan se toinen. Minä en ole.

– Et.
– Olen vain minä. Minua hän ei enää rakasta.

– Oletko puhunut hänelle?
– En. Hän ei ole koskaan täällä.

– Onhan hän täällä. Joka päivä.
– Hänen ajatuksensa eivät ole täällä. Hänen ruumiinsa on, mutta hän itse ei ole. Hän on jo poissa.

– Puhuisit.
– En voi. Minä inhotan häntä. Hän ei halua edes koskettaa minua.

– Tule tänne, minä kosketan sinua.
– Sinä et ole totta.