Oho, siinä vielä tuore ja villi vaihe. Joskus se kestää ja pysyy tuoreena läpi elon... Näin mie uskon :)

Vai sellaista uskot, Elegia, hyvä niin...:)

Tuoreutta onkin yllättävän monenlaista. Sama vanhakin voi siis olla tuoretta. Mielenkiintoinen näkökanta.

Uusi rakkaus on niin tuoretta, kaikki on uutta ja enimmäkseen ihanaa, Otus. Sitten myöhemmin se on vanhaa ja ihanaa:)

Juuri noin sinisilmäistä ja naiiviahan rakkaus alkuvaiheessaan saattaa ollakin :)

Ja kaikki tuntuu ihanalta ja uudelta, raikkaalta ja tuoreelta, Tuima.

Tämä skeptikko ei usko tuollaiseen =I

Sitä ne lemmenlomat!

Tuore rakkaus! Se täyttää pään, ruumiin ja ilmakehän. Mitään muuta ei maailmaan mahdu!

Toisaalta ruisleipäkin maistuu hyvälle tuoreena, mutta yhtä hyvälle muutaman viikon vanhana kun siitä saa nautinnolllisen ohuita viipaleita, joiden pääle voi laitella sitä sun tätä....

Vai et usko, Polga...

Lemmenlomat, Helanes? Kenen???

Ally, tuore rakkaus on niin ihanaa! Mutta niin kuin Genoveeva tuossa toteaa, vanhastakin ruisleivästä saa makupaloja:)

Tämäpäs oli tyrmäävä.
Toisaalta niinhän se on rakkauskin rysähtäen iskiessään.
Kaikki tuntuu raikkaalta ja tuoreelta, ja joinakin päivinä ei muuta edes tarvitsevansa tunne - vaikka nuo tuon viimeisen rivin kolme sanaa ikuisesti ääneen sanomatta jättäisikin.

Tyrmäävä on aika hyvä sana kuvaamaan rakastumista, tienpäällä.

Ihana runo!
Tulee ikävä työmatkalla olevaa miestä.

Olet kuvannut runosi :) piirtänyt sanasi kuvaksi. Tuhannen sanan säiliöksi.

Ikäväkin on ihanaa, kun tietää, että ikävän kohde palaa, Auringonkukkametsä. Ja palaa pian!

Sana tuli kuvaksi, Isopeikko, säiliöön mahtuu.

Kenen tahansa!

Aijaa, luulin, että sinun, Helanes!

Simply the best way is with an old cliche... kuten eräässä laulussa lauletaan. Ja tottahan se on.

Nääh. Kauheeta aikaa tommonen. Käy terveydellekin. Polgaralle terveisiä, mutta mitä hittoa, alkaako Tienpäällä herkistyä ja pettää skeptisporukan, mitä, hä?

Ei huolta Saara, kyllä mää tästä vielä palaan normaaliksi.
Toivottavasti. Luultavasti.
Soon vaan nämä kesähelteet, mansen murre, ja vanhat brittipyörät näköjään pistäneet pään hetkellisesti hieman hempeämmin hetkumaan. Hentomieliseksi ja suvaitsevaiseksi kaikkinaista vaaleanpunaista onnea kohtaan tehneet.

Mitä, miten niin sinua alkoi juuri oksettaa?

Tommi, näinhän se on, simppeliä. Pysyisikin sellaisena:)

On se kamalaa, Saara, terveys ja järki siinä menee. Tienpäällä osaa myös herkistellä, olen huomannut:)

Ja siinähän se tienpäällä pehmenneine päineen selvitti asian paremmin.

Hehhee.... hirveen huono olo tuli. Meen peseen naaman kylmällä vedellä.

No, nyt se laatoitti tämän blogin, enkä edes tilannut remonttia!

"Kun rakkaus iskee, lennähdämme kaikki taaksepäin" on joku ajattelija sanonut. Jotakin taantumaa, jotakin hulvatonta kaikkivoipaa, jotakin niin IHANAA. Eikä se ole hetken huumaa. Rakastuminen vaihtuu vuosien myötä rakastamiseksi, kiintymykseksi, läheisyydeksi, todelliseksi Elämäksi. Niin se on. Parhaimmillaan.

Totta, Sivuaskel, se että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi on vielä parempaa kuin alkuhuuma. On.

Rakkaus on ihanaa. Tällaisten juttujen ja kommenttien jälkeen tulee mieleen että olisi mukavaa puhua rakkaudesta muutenkin kuin imperfektissä. Voih. Onpa säälittävästi sanottu.

Jätettyäni äskeisen kommentin huomasin, että sen alla on jonkun seuranhakufirman mainos. Hahahaa. Näyttääpä huvittavalta.

Laura, sinähän käytit preesensiä! Rakkaus On ihanaa! Unohdetaan se imperfekti...
Jep, mainokset ovat aina ajan tasalla:)

Kaupungista pitäisi poistaa kaikki mainokset ja tapetoida se sen sijaan tuollaisilla julisteilla, ainakin viikoksi. Ehkä ihmiset tulisivat onnellisemmiksi. Palaisivat kotiin ja hukuttaisivat rakkaansa suudelmiin. Ja rakastaisivat itseään enemmän. Ehkä?

Ei mikään huono idea, Araneida, olisi todellakin mielenkiintoista katsoa, kevenisikö askel.

Iloa, onnea, aurinkoa sadesäälläkin, jatkuvaa hymyilyä. Ihanaa!

Eipä sade haittaa tuossa mielentilassa, Evinia!