Sitä minäkin aina ihmettelen, että miksi naiset usein käyttävät tämän tyylistä viestintää. Kylläpä päätä särkee tarkoittaakin hieroisitko hartioitani.

No mutta onhan se mukavaa toteuttaa toisen toiveet ilman että tämän tarvitsee pyytää suoraan. Voi saada joskus jotain vastapalvelustakin (vrt. Part 2) :)

Ehkä eka puhuja haluaisi toisen vain kertovan, että katso sieltä riisiryynipurkin takaa, siellä taitaa olla joku vajaa suklaakeksipaketti. Se on ainakin se mitä minä haluan kuulla, kun mutisen kaapinovia aukoen juuri noita repliikkejä. En sitä, että toinen ampaisee kauppaan. Eli toivon löytäväni juuri nyt jotain popsittavaa. Ilo kaapin perukoille unohtuneesta herkusta on joskus suurempi kuin juuri kaupasta haettu.

No niin, tuossa yläpuolella on jo kolme eri näkemystä asiasta -mikään ei ole yksiselitteistä tai mustavalkoista.

DonQuijote, samaa olen minäkin ihmetellyt, mutta en pelkästään naisten "puutteena" -miksi on niin vaikeaa pyytää suoraan, jos jotain haluaa? No, tietenkin siksi, että pelkää vastausta "ei". Mutta kun kukaan ei ole ajatustenlukija! Kyllähän siinä taidossa harjaantuu vuosien myötä, mutta onko se aina ja joka tapauksessa tarpeellista. Suorat sanatkin toimivat joskus yllättävän hyvin.

Niin, Jasu, kunhan arvaa oikein sen toisen toiveet - se ei ole aina niin helppoa :)

Tui, tuo on ihanteellista, ja toimii aina joskus jopa käytännössä -toisella voi olla enemmän tietoa kätketyistä herkuista!

Mitäh! Ootko ollut meillä kuuntelemassa?

Tää oli just eikä melkein :)

Annash...ei kun naapureita kuuntelin :)

No joo, ei ole aina helppoa. Homma toimii vain, jos pyytäjäkin osaa esittää sen epäsuoran pyynnön siten, että vastaanottaja varmasti ymmärtää. Tarkoitin oikeastaan, että on aina kivempaa, kun on ilmassa vähän jännitettä ja rivienvälistä viestiä.

Eri asia on sitten se, jos ei koskaan pysty esittämään toiselle omia toiveitaan tai haluaa että toinen vahvistaa kaikki mahdolliset päätökset. Se on tosi ärsyttävää.

Tuo, että toisen pitää vahvistaa tai oikeasti päättää kaikesta, on varmaan ollut aika yleistä ennen, tai ainakin se on ollut näennäisesti sitä: "Isä päättää meillä suurimmista hankinnoista", "en minä mitään tiedä tuosta sisustuksesta, vaimo saa päättää" jne. Välillähän sellainen voi tuntua kivireeltä, varsinkin jos haluaisi toisen mielipiteen asiasta. Tietysti, jos se toisen mielipide EVVK, niin varmaan mielipiteet tyrehtyvätkin pikku hiljaa.
Olipa sotkuisesti selitetty :(

...mutta hyvin ymmärsin :)

...kiitos :)

"Isä päättää meillä suurimmista hankinnoista."
Jotenkin tuli sellainen olo, että lauseen pitäisi loppua seuraavasti: "mutta minä päätän mitkä ovat niitä suuria hankintoja joista hän päättää."

Niinhän se menee joskus Jac, niin kuin tuossa ylemmässä kommentissani totesin eli näennäisesti päätäntävalta on isällä, mutta eri asia on, kuka päättää sen kaapin paikan.
Nämä asiat ovat sellaisia, etteivät aina ole sitä miltä näyttävät. Joskus tietysti ovatkin.
Kiitos kommentistasi, kiva nähdä sinua täällä!

Lähes tuollainen kaskustelu käytiin vaimon kanssa just vajaa tunti sitten. Se vain päättyi sanoihin:"Eiks meillä oo edes suklaajätskii?" Vaimo oli kysyvä osapuoli!
Milloinkas olet käynyt meillä? Mistä nappasit osoitteen?

Alastalo, enhän minä nyt voi olla joka paikassa, kun Annashkin epäili nähneensä minut heillä, niin enhän minä nyt teille ehdi...
Ihan fiktiotahan nämä minun juttuni ovat :)

Saiko vaimo jotain hyvää?

En kerro tästä päivästä enempää. Eilen meni suklaalevy malliin 2 palaa vaimolle 1 minulle.

Alastalo, makeaa elämää, siis :)

Tää on just se asia, joka mua turhauttaa: sanon miehelle: pitäis Cityssä, ja hän ajaa kaupan ohi, koska ajattelee, että samat kamat saa kodin nurkalla olevasta kääpiökaupasta. Naiset ymmärtävät...:)

Heh, Jenni, näinhän se välillä on :) Toisaalta, jos miehesi haluaa kannattaa lähikauppoja, jotta ne eivät kuihtuisi pois...?