Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
03.02.2006 - 17:13



-Hei kulta, millainen päivä oli?
-Aika sellainen…

-…rankka?
-Ei, kun tavallinen. Jonkin verran kiirettä, mutta ei sen pahempaa. Nyt on vaan kamala….

-…nälkä? Mulla on kohta ruoka valmiina.
-Joo, nälkäkin, oikeastaan päänsärky. Ehkä se lähtee ruualla, mä jätin lounaan väliin, ku…

-…oliks hernekeittoa, sähän et tykkää siitä.
-…Ei ollut nälkä. Siellä olis ollut Janssonin kiusausta, ei tehnyt mieli. Mä tulin muuten Jussin kanssa kotiin samaa matkaa, se on ostanut uuden…

-…auton? Millaisen?
-Ei, kun uuden kotiteatterin. Se pyys meitä viikonloppuna katsomaan jotain leffoja sinne ja mä sanoin…

-…ettei meille käy.
-Ai…mä kyl sanoin, että voidaan tulla, kun se pyysi.

-Me mennään äidille viikonloppuna.
-Ai? Mä en tiennyt. No sit mun täytyy varmaan…

-…soittaa Jussille ja sanoa, ettei me tulla. Tee se. Ruoka on kohta valmista.
- Joo, mä soitan, mutta ens mun täytyy varmaan…

-Et sä mitään nyt ehdi, kun ruoka on kohta.
-Mennä vessaan. Sitä mä ajattelin. Kuselle.

 

Rita kirjoitti 03.02.2006 - 17:27
Kuunteleminen on taito jota ei monella taida olla. Ensin pitäisi tietysti olla halu kuunnella, eikä ainoastaan puhua itse. Hyvä parisuhdekurssin aihe.
Janka kirjoitti 03.02.2006 - 17:34
Apua, mä taidan olla vähän tuollainen.
mediaopettaja kirjoitti 03.02.2006 - 17:44
Mulla olis paljonki kommentoitavaa mutta ku...
SusuPetal kirjoitti 03.02.2006 - 17:49
Hah, Rita, tämänhän voisi ottaa demonstraationa, jos vetäisi parisuhdekurssia. Ja tehdä roolinvaihtoja ja...

Janka, niinpä, kukapa ei olisi:)

Mediaopettaja, anna palaa vaan, tämä on puolueeton taisteluareena:)
mediaopettaja kirjoitti 03.02.2006 - 18:14
En minä sillä, vaan kun olen niin...
SusuPetal kirjoitti 03.02.2006 - 18:20
...varovainen?
mediaopettaja kirjoitti 03.02.2006 - 18:27
-Ei ku tyhymä. Mutta kirjoitus oli hauska!
SusuPetal kirjoitti 03.02.2006 - 18:42
Enhän minä voi sinua tyhmäksi arvata :)
Kiitos!
tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 03.02.2006 - 19:29
Voi mikä ajatusten lukija. Ehkäpä yleinen ominaisuus, varsinkin naisilla ja pitkässä parisuhteessa. Mutta kyllä miehetkin sitä harrastavat. Ehkä eivät keskeytä, mutta ovat tietävinään, mitä puolisko ajattelee.
SusuPetal kirjoitti 03.02.2006 - 19:37
Hmm, voisikohan sillä tienata rahaa -ajatusten lukemisella? Mitäs luulet, pantteri? Ja totta, kyllä miehetkin osaavat lukea ajatuksia, eri asia, ehtivätkö sanoa niitä ääneen:)
SusuPetal kirjoitti 03.02.2006 - 20:01
Kamalaa, poistin Elvenrootin kommentin tuossa, kun piti vastata siihen! Eli E oli ajatellut miehen olleen kotona laittamassa ruokaa, kotihengettärenä, ja varmaan järkytyin ajatuksesta niin paljon, että kommentti poistui. Anteeksi!
Mutta siis, tuollakin tavalla asian voi nähdä, ja eihän tässä kerrota, kumpi on kumpi vai ovatko molemmat samaa sukupuolta.
www.elvenroot.vuodatus.net/, tässä elvenrootin blogiosoite.
Gaia kirjoitti 03.02.2006 - 21:56
Järkyttävää Susu. Niin osuva minulle, joka olen löytänyt sisältäni luontaisen keskeyttäjän. En tee sitä parisuhteessa (tai en ole aikakaan huomannut) mutta sen sijaan työssä/ystävien kesken. Järkyttävä tapa, josta on todella vaikea päästä eroon.
Kiitos kirjoituksestasi.
SusuPetal kirjoitti 03.02.2006 - 23:06
Gaia, onhan se järkyttävää, mutta aika tavallista, kai. Kuuntelemisen taito -varsinkin jos puhuja on hitaanpuoleinen- vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä, mutta sen voi oppia. Kai? Vaikeaa se on, tiedän itse :(
Katili kirjoitti 04.02.2006 - 00:41
Hihih ! Tää oli hauska, hihittelin lukiessa. Hyvin nidottu noi toisen olettamukset ja toisen sanat yhteen. Huumoria, ehottoman, mahottoman hauskaa !
Kops kirjoitti 04.02.2006 - 06:52
Huvittavaa kyllä sivusta seurattuna, mutta kun minä ohjaan ihmisiä ammatikseni ja ne lukevat ajatuksiani ja tulkitsevat sanomaani joskus kaikki eri tavalla eikä yksikään sillä tavalla millä tarkoitan... Huoh.
Kops kirjoitti 04.02.2006 - 06:55
Lisäys edelliseen: Ei ole kiinni siitä että en osaisi ilmaista itseäni. Olen opettaja ja kirjoitan ammatikseni. Ihmiset olettavat ja tulkitsevat niin kauheasti että eivät oikeasti kuuntele mitä toinen sanoo.
Tui kirjoitti 04.02.2006 - 10:24
Olipas tässä nopealiikkeinen toinen osapuoli. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin toinen kysyy "Saanko sanoa loppuun?".
SusuPetal kirjoitti 04.02.2006 - 10:51
Katili, hauskaahan tämä on, silloin kun ei osu kohdalle :)

Kops, tosiaankin sivusta seurattuna hykerryttävää, mutta todellakin, ihmiset olettavat ja tulkitsevat jokainen omista lähtökohdistaan, joskus jopa oman mielen mukaan, niin parisuhteessa kuin muutenkin.

Tui, minä pahoin pelkään, että se toinen on jo niin tottunut/väsynyt/lamaantunut, ettei enää jaksa edes välittää ja tietää, ettei se sanominen mitään auta. Mutta toivotaan:)
Kirsti kirjoitti 04.02.2006 - 11:25
Tuli ihan karmea olo tätä lukiessa. Koska itse hiukan hitaana ja jähmeänä joudun jatkuvasti tilanteisiin joissa joku toinen on lukevinaan ajatuksiani. Enkä sitten koskaan saa omia ajatuksiani sanottua koska pitää koko ajan torjua toisen vääriä oletuksia. Siis aargh. Tämä juttu herätti uinuvat murhanhimoni.
SusuPetal kirjoitti 04.02.2006 - 13:11
Kirsti, minua et sitten käytä yllykkeenä murhaan! Vaikka ihan hyvä syy sinulla kyllä olisi ainakin vähän pahoinpidellä :)
Ennustajia on aina paljon liikkeellä, lukevat ajatuksia ja kertovat meille, mitä tarkoitamme :(
Nonkululeko kirjoitti 04.02.2006 - 15:24
Uhhuh, liiankin tuttua. Oma lapsuuden perhe tulee mieleeni kaikkine valta-asetelmineen. Äitipuolellani on tasan tarkalleen tällainen hermoja riipivä tapa. Hän lopettaa muiden lauseet eikä kuuntele, vaikka toinen sanomisiaan jatkaisikin. Siitäkään ei siis ole mitään näkyvää hyötyä, että puhuja pyytää saada puhua loppuun. Moinen ajatuksenluku taitaa kertoa lähinnä kunnioituksen puutteesta toista ihmistä kohtaan ja toisaalta varmaankin ajatustenlukijan omista heikkouksista; terapiaan vaan omien traumojen kanssa teutaroimaan, perhana! Ei armoa. :) Toisaalta olen kyllä huomannut oman ajatuksenlukupotentiaalinikin varsinkin parisuhteessani, joten kenties meissä kaikissa asuu sama piru. Mutta ajatuksia voi mielestäni lukea kunnioituksellakin, eikä kaikkea tarvitse todellakaan sanoa ääneen.

Ajatuksia herättävä blogi sinulla. Jatkan mielenkiinnolla lukemista. :)
SusuPetal kirjoitti 04.02.2006 - 16:58
Hyvä huomio, Nonkululeko(huh, miten vaikea nikki sinulla!) tuo kunnioituksen puute, joka myös saa tekemään näin. Valtataistelua myös, sekä kärsimättömyyttä, ja totta, varmaan meissä jokaisessa asuu sama piru, kellä suurempi, kellä pienempi.
Kiitos kommentistasi!
Katili kirjoitti 05.02.2006 - 00:35
Heippa Susu, kyllä on sattunut kohdalle ja vähän liian monta kertaa vielä, siltikin sinun kirjoituksesi sai minut nauramaan. Nauru tekee hyvää kamaluuksille, saa ne tuntumaan helpommilta kestää. Edes. Olen kai omituinen ;-))) siksi törmäilen varmaan useinkin tuollaisiin tilanteisiin, jossa joku on valovuoden päässä minusta, vaikka istuu nenä niskassani kiinni.
Haussmann kirjoitti 05.02.2006 - 01:24
Päässäni kuuluu ääniä, koska luin tämän teoksen. :P
SusuPetal kirjoitti 05.02.2006 - 10:49
Huh, Haussmann, kuulostaa huolestuttavalta -mahtaakohan myöhäisellä ajankohdalla, jolloin kommentoit, olla vaikutusta asiaan...:)
SusuPetal kirjoitti 05.02.2006 - 10:53
Katili, et sinä ole omituinen; nauru on hyvä tapa käsitellä vähemmän naurettavia tai hauskoja asioita. Varsinkin silloin, kun osuu omalle kohdalle -hymyä huuleen, kun samalla hätistää muita niskasta :)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa