-Äiti, miksen mä pääse koskaan leikkimökkiin päikkäreille?
-Ethän sä nukukaan päiväunia.

-Nukkuuks Juha kans?
-Ei kai se nuku, tai mistä minä tiedän. Lukee Sasulle sadun ja sitten Sasu nukkuu.

-Mä haluaisin kans kuulla sadun. Miksen mä voi mennä mukaan leikkimökkiin kuuntelemaan satua?
-Se on poikien juttu, Sanna. Annetaan Juhan nukuttaa Sasu rauhassa. Äidistä on ihan mukava, että Juha hoitaa Sasun nukuttamisen ja Juhakin sanoi, että parempi nukkua siellä leikkimökissä, kun Sasu nukahtaa sinne paremmin.

-Koska me mennään isän luo, äiti?
-Sitten kun mennään kotiin mökiltä. Parin viikon kuluttua.

-Mulla on ikävä isää.
-No, sä näet isän sitten myöhemmin. Ja onhan Juha täällä.

-Ei se oo mun isä.
-No, ei, mutta tykkää susta kuitenkin.

-Meettekste naimisiin?
-En minä tiedä, ei kai tässä mitään kiirettä ole.

-Mä en haluu että te meette naimisiin. Mä haluun isän tänne.
-Voi, Sanna, kyllähän sä tiedät, ettei se käy, kun me ollaan erottu.

-Isi lukis mulle kans. Ei vaan Sasulle.
-Sä taidat olla vähän mustis.

-En oo. Juha on vaan Sasun kanssa aina. Mä en pääse ees saunaan niiden kanssa. Enkä päikkäreille. Eikä Juha opeta mua uimaan. Sasua vaan.
-Ne on niitä miesten juttuja. Musta on vaan kiva, kun Juha jaksaa leikkiä Sasun kanssa.

-Epistä.
-Mä luen sulle, heti kun oon saanut tiskattua. Vähän ajan kuluttua.

-Koska ne tulee sieltä leikkimökistä? Ne on siellä aina niin kauan.
-Sasu nukkuu pitkät päikkärit.

-Mä meen kattoon, onko ne herännyt.
-Älä mene, Sanna, Juha ei tykkää siitä, kun sä kurkit ikkunasta, Sasu voi herätä, kun sä kolistelet siellä. Annetaan poikien olla. No, nyt mä sain tiskattua. Luetaan.