Olen niin kyllästynyt, kerta kaikkiaan väsynyt siihen, ettei meillä seiso mikään muu kuin kaikki jonninjoutavat jutut.
Järki kyllä seisoo ja se onkin niin tönkkönä, että vetelämpi kadehtisi.
Työtkin seisoo, se on sanottava, ja seisoohan tuo jalkalamppukin tuossa, vaikka hyvin joutaisi lentää ulos. On se niin ruma.
Ilmakin seisoo, helkkari, on niin turkasen kuuma, että ei saa happea, mikä sopii kyllä kuvioon, koska eipä sitä saa paljon muutakaan täällä.
Jääkaapista löytyy pitkään, pitkään seissyttä piimää, jos jotakuta kiinnostaa, vaan tuskinpa kiinnostaisi, miksipä kiinnostaisi. Minuakaan ei kiinnosta.
Joessakin on vedet seisseet jo viikon, ei vaan käy tuuli, ei mikään vilvoita.
Tein tuossa lettutaikinaa ja annan sen seistä ihan rauhassa jonkin aikaa, mitä sitä nyt turhaan häiritsemään. Seisköön siinä.
Naapuri osti sitten saksan seisojan, ihan kuin pilkatakseen.
Sanojenikaan takana en jaksa enää seistä, mitä se hyödyttää, kun mieli on kuitenkin joustava ja avoin.

Niin kuin näette, paljon seisoo, vaan kaikkea turhaa. Niin kuin nyt tämäkin valhe: lopussa kiitos seisoo.