Voi tätä lapsen rakkautta. Kiitti kovasti kun pitää aamu aloitta kyynelehtien.

Susupetalilla on välillä rankkoja mutta opettavaisia tarinoita. Esim. tästä tarinasta voi miehet oppia jotain tärkeää, kuten voi myös oppia ne, jotka valittaa, että sossu kuluttaa turhaa rahaa lasten huostaanottoon tai että olisi väärin ottaa äidiltä lapsi pois.

On nämä kyllä niin koskettavia, että hyvä olisi ollut odottaa edes iltapäivään tämän lukemisen kanssa.

?

Iltapäivään? Mihin tarina siitä olisi muuttunut? Ovatko naiset herkimmillään aamuisin? Eikö nyt ole niin, että iltapäivällä voi olla jo hyvällä mielellä sen sijaan, että tulisikin iltapäivällä pahalle mielelle?

Kyllä sitä aamulla on aika herkkänä. :) Ja iltapäivästä sitten taas kestää paremmin.

No jos ennen aamulehden avausta jo lukee elämän nurjista piirteistä, niin kyllähän se heittää ikävän varjon koko päivään. Iltapäivään asti olisi voinut pitää yllä illuusiota elämän kaikinpuolisesta kauneudesta. Mutta ei, tarina ei muutu miksikää luki sen milloin vain. Ja monet naiset ovat aamuisin herkempiä - kai. Ja SusuPetal kirjoittaa tärkeistä aiheista.

Huomenta! Kannattaa herätä vasta iltapäivällä...

Sinänsä varmaan aika sama, mitä lukee aamulla, ei tuo aamun lehtikään hirveästi yleensä mieltä nostata.

Älä, Tui, enää itke, tulee taas niin syyllinen olo.
Ja Saara, minusta on ihan hyvä, että naiset ovat herkkinä kaiken aikaa -ei vain aamupäivisin.

Mikko, mitä miehet voivat oppia tästä tarinasta, kuten sanoit? Jäi kiinnostamaan.

Minut tämä sai vain vihaiseksi. Ei itketä, ei suruta, suututtaa vain. Voi lapsiraukka. :-S

Triviaali oppi oli, että juopon naisen kanssa ei ehkä kannata tehdä lapsia, paitsi ehkä silloin, jos saa noin varmistettua, että synnyttäjä pidättäytyisi alkoholista raskausaikana ja itse olisi valmis ryhtymään yksinhuoltajaksi. Toisaalta taas voi ehkä olla niin, että lapsen olisi hyvä omata äiti, joten voi olla, että yksinhuoltajaisäksi ryhtymistä ei pitäisi harkita.

(Olen muuten samaa mieltä siitä, että lehdet uutisineen ahdistaa paljon enemmän kuin blogit. Nyt on silti pakko lähteä lukemaan sunnuntain Hesari. Olen tekemässä siitä pahaa tapaa itselleni.)

Päivälehti ei kerro arjen ikävistä tapahtumista ennen kuin ne ovat muuttuneet tragedioiksi. Ne ovat synkempiä luettavia tietenkin, mutta nämä arjen harmaudesta temmatut tarinat koskettavat siksi, että voi kuvitella niiden olevan monen arkipäivää. Niistä ei tule etu- eikä kotimaan sivujen tragediaotsikoita, mutta moni lapsi kokee niitä tänäänkin. Ja se tekee surulliseksi ja voimattomaksi. Ja vihaiseksi.

Mari, hyvä että suututtaa, niin pitääkin :)

Jaa-a, Mikko, juopoksi naiseksi voi ryhtyä/tulla pitkän ajan kuluttua lapsen syntymän jälkeenkin. Sitähän ei voi etukäteen tietää, ryhtyessään isäksi.
Tuosta, että lapsen olisi hyvä omata äiti, eikä yksinhuoltajaisäksi ryhtymistä pitäisi ajatella, en ole ihan samaa mieltä. Pääasia, että lapsella on lähellään turvallinen aikuinen, oli se sitten isä tai äiti tai molemmat. Joskus omahoitaja. Kunhan on joku.

Niin, Tui, näistä lapsista ei saa vetäviä lööppejä lehtiin. He ovat liian tavallisia ylittääkseen median kiinnostuksen muuten kuin jonkin tragedian yhteydessä.

Susupetal, kyllä, nainen voi ryhtyä juopoksi vuosia lapsen syntymisen jälkeen, mutta näin ollen voitaneen hyvinkin arvioida, että lapsille äitiä valittaessa kannattaisi panostaa sellaisiin, jotka eivät ole par'aikaa juoppoja, jotta lapsi voisi viettää varmemmissa oloissa elämänsä alkuvuodet.

Psykologiassa taidetaan arvioida, että vauvat voivat sitoutua pieninä äiteihinsä niin kovasti, että ero äidistä aiheuttaa heille vetäytyimisreaktion. Joissain maissa äideillä on tapana kantaa lastaan rintapuolella, jotta lapsi voisi tuntea äitinsä sydämenlyönnit. Voi olla perusteltua esittää, että syntyvä lapsi voi kehittyä täysin normaalisti lesboperheessä, koska lapsi ei varmaankaan biologisesti odota toisen vanhemman olevan mies, jos lapsi edes odottaa toista vanhempaa olevan olemassa. Mutta vaikka voisi olla muodikasta, nuorekasta ja edistyksellistä väittää, että lapsi ei tarvitse äitiä, ja vaikka se olisi totta, niin asia ei ehkä ole niin yksinkertainen. Lapsen henkisen kehittymisen kannalta voi olla parempi, jos hänellä on äiti joka hänet synnytti, ja jos huomioidaan, että pienikin vauva omaa tunne-elämän, niin eikö silloin ole aika raakaa eristää lapsi äidistään naisten vapautumisen äitiroolista nimissä, ajatellen vaikka, että ei se vielä mitään tajua, kun ei osaa kunnolla puhuakaan?

Vauva voi itkeä, mutta rauhottuu äidin tullessa paapomaan. Se lienee riittävä merkki siitä, että miten tärkeä äiti voi olla vauvalle. Jos lapsen etu on kysymyksessä, niin ei voida argumentoida lapsen pärjäävän ilman äitiäkin, sillä lapsille taitaa olla aika tärkeää, että äiti on olemassa. Jos ajatellaan lapsen etua, niin silloin ei mielestäni voi edes esittää äidin korvaamista uudella äidillä, jos sellainen kärsimys olisi estettävissä eikä isompaa kärsimystä olisi tiedossa.

(Mainitsin homo- ja lesbosuhteet lapsen kehittymisen kannalta. Jätin mainitsematta, että myöhäisemmässä lapsuudessa voi vain kuvitella, että millaista ahdistusta hänelle saattaisi sosiaalisista paineista johtuen aiheutua siitä, että hän asuisi homo- tai lesboperheessä.

En taida olla sitä mieltä, että homo- ja lesboparit ei saisi hankkia lapsia, mutta mielestäni heidän tulisi ehkä pohtia, että eivätkö he riitä toisillensa tai riittäisikö se, että ottaisivat esim. koiria kasvatettavaksi. Vielä ei ilmapiiri oikein ole suotuisa homo- ja lesboperheille, ja lapset voi joutua kärsimään siitä ikävällä tavalla.)

"Joissain maissa äideillä on tapana kantaa lastaan rintapuolella, jotta lapsi voisi tuntea äitinsä sydämenlyönnit."

Korjaanpa tämän, tuli aika hassu sammakko. Syy tietenkin on se, että niissä joissain maissa ei ole varaa lastenrattaisiin.

USkon, että vastasyntynyt tunnistaa äitinsä sydänäänet, niitähän vauva on sikiönä kuunnellut.

Ajattelin lähinnä vanhempaa lasta, ehkä tämän tarinan ikäistä tyttöä, kirjoittaessani, että pääasia, että lähellä on yksi turvallinen aikuinen, oli se aikuinen sitten kuka tahansa. Käsittääkseni sinä, Mikko, puhuit enemmän varhaisesta vuorovaikutuksesta? Varhaisessa vuorovaikutuksessa äiti on yleensä se toinen(ensisijainen) osapuoli, paitsi joissain poikkeustapauksissa. Lapsen kiinnittyminen yhteen ihmiseen elämänsä alussa vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Samaten äidin kiinnittyminen lapseen vahvistaa vanhemmuuden tunnetta; molemmnpuolinen symbioosi, joka takaa lajin jatkumisen, ehkä.

Mitä homo-ja lesboparien lastenhankintaan tulee, niin yhtä hyvin voisin ihmetellä, miksi jotkut heteroparit hankkivat lapsia.
Ilmapiiri kasvamiselle homo- tai lesboperheessä vaihtelee varmaan suuresti, riippuen siitä, missä päin asuu, mutta totta, on vähemmän sosiaalisia paineita, jos asuu esim. päihdeperheessä -se on yhteiskunnallisesti hyväksytympää kuin tulla kasvatetuksi raittiissa homo- tai lesboperheessä. Mitä se kertoo yhteiskunnastamme, sitä voi miettiä.

En nyt lue kommentteja ennenkuin itse kirjoitan, koska olen huomannut, että nekin jotenkin vaikuttavat omiin mielipiteisiini. Tää kirjoittamasi tarina on valitettavan todellista nykyaikaa. Varsinkin senjälkeen, kun viinan hinta laski, ongelmat ovat moninkertaistuneet. Lapsiparat, jotka joutuvat tällaisessa elämään. Tuossa pitäisi tapahtua jo huostaanotto.

Tuo on totta, pantteri, että kommentit vaikuttavat omaan lukemiseen, olen huomannut sen itsekin, ja varsinkin, jos kommentteja on paljon, oma ajatus tuppaa välillä häviämään. No, häviää se joskus ihan itsestäänkin, senkin olen huomannut omalla kohdallani :)

Niin, tasa-arvo alkaa pikku hiljaa toteutua. Juomisessa ainakin. Naisen fysiikka ei vain ole yhtä tasa-arvoinen miehen kanssa -naisen elimistö kestää huonommin alkoholia. Yllättävän nopeasti maksa sanoo irti sopimuksensa. Onkohan tulevaisuudessa enenevässä määrin äidittömiä lapsia?

Se on kyllä huolestuttava tulevaisuuden uhkakuva... Huostaanottoja tapahtuu jo enenevässä määrin. Myös näissä perheväkivalta -jutuissa, joita lehdessä on päivittäin, on alkoholilla osuutta asiaan niin usein.

Niin, harvoin se alkoholi asioita parantaa :(