
Unen läpi Tarja tunsi jonkun nykivän häntä. Hän yritti
sukeltaa takaisin mustaan, yritti pakottaa itsensä pakoon pahaa oloa.
-Äiti, herää. Äiti, kello on jo kahdeksan. Äiti…
Ääni oli itsepintainen. Se ei antanut armoa, ei antanut
nukkua. Yhtä sinnikäs kuin ote, joka sai vartalon huojumaan ja oksennuksen
nousemaan suuhun.
-Älä helvetti revi. Vittu, mulla on kaamea olo. Älä revi.
-Kello on kahdeksan. Sä oot myöhässä, äiti.
-Mä kuolen, voi helvetti, ihan totta mä kuolen. Mä en voi
mennä duuniin, ei helvetti.
Tyttö piti vatia, kun Tarja oksensi. Tarja ummisti silmänsä
ja pyyhki suupieliään. Oksentaminen ei auttanut yhtään.
-Ota mun kännykkä ja soita duuniin, et mä oon sairas. Sano
niille, että mulla on vatsatauti.
-Sulla ei oo enää saldoo, äiti, eksä muista? Se loppui viime
viikolla.
-No, ota sitten oma kännykkäsi, äläkä vittuile siinä. Soita
sinne. Sano…sano, että mä tuun…sitten kun mä olen terve.
Tarja torkahti puhelun aikana. Hän hätkähti, kun tunsi tytön
jälleen ravistavan häntä.
-Mä meen nyt kouluun.
-Hei, ennen kuin meet, käy Raunon luona ja pyydä että se tuo
ostarilta yhen mäyriksen. Enhän mä voi ees soittaa sille, kun ei oo saatanan
saldoo.
-Mä myöhästyn koulusta, jos mä käyn siellä.
-No, sit myöhästyt.
-Mä juoksen.
-Ihan miten vaan. Mee nyt. Mun on pakko saada kohta sitä
kaljaa.
-Äiti?
-Vieläksä oot siinä?
-Ethän…et kai sä kuole sillä aikaa? Ku mä oon koulussa?
-Jos sä et mee pyytään Raunoa ostaan sitä kaljaa, mä kuolen. Ihan varmasti. Mee nyt.
Iltapäivään? Mihin tarina siitä olisi muuttunut? Ovatko naiset herkimmillään aamuisin? Eikö nyt ole niin, että iltapäivällä voi olla jo hyvällä mielellä sen sijaan, että tulisikin iltapäivällä pahalle mielelle?
Sinänsä varmaan aika sama, mitä lukee aamulla, ei tuo aamun lehtikään hirveästi yleensä mieltä nostata.
Älä, Tui, enää itke, tulee taas niin syyllinen olo.
Ja Saara, minusta on ihan hyvä, että naiset ovat herkkinä kaiken aikaa -ei vain aamupäivisin.
Mikko, mitä miehet voivat oppia tästä tarinasta, kuten sanoit? Jäi kiinnostamaan.
(Olen muuten samaa mieltä siitä, että lehdet uutisineen ahdistaa paljon enemmän kuin blogit. Nyt on silti pakko lähteä lukemaan sunnuntain Hesari. Olen tekemässä siitä pahaa tapaa itselleni.)
Jaa-a, Mikko, juopoksi naiseksi voi ryhtyä/tulla pitkän ajan kuluttua lapsen syntymän jälkeenkin. Sitähän ei voi etukäteen tietää, ryhtyessään isäksi.
Tuosta, että lapsen olisi hyvä omata äiti, eikä yksinhuoltajaisäksi ryhtymistä pitäisi ajatella, en ole ihan samaa mieltä. Pääasia, että lapsella on lähellään turvallinen aikuinen, oli se sitten isä tai äiti tai molemmat. Joskus omahoitaja. Kunhan on joku.
Niin, Tui, näistä lapsista ei saa vetäviä lööppejä lehtiin. He ovat liian tavallisia ylittääkseen median kiinnostuksen muuten kuin jonkin tragedian yhteydessä.
Psykologiassa taidetaan arvioida, että vauvat voivat sitoutua pieninä äiteihinsä niin kovasti, että ero äidistä aiheuttaa heille vetäytyimisreaktion. Joissain maissa äideillä on tapana kantaa lastaan rintapuolella, jotta lapsi voisi tuntea äitinsä sydämenlyönnit. Voi olla perusteltua esittää, että syntyvä lapsi voi kehittyä täysin normaalisti lesboperheessä, koska lapsi ei varmaankaan biologisesti odota toisen vanhemman olevan mies, jos lapsi edes odottaa toista vanhempaa olevan olemassa. Mutta vaikka voisi olla muodikasta, nuorekasta ja edistyksellistä väittää, että lapsi ei tarvitse äitiä, ja vaikka se olisi totta, niin asia ei ehkä ole niin yksinkertainen. Lapsen henkisen kehittymisen kannalta voi olla parempi, jos hänellä on äiti joka hänet synnytti, ja jos huomioidaan, että pienikin vauva omaa tunne-elämän, niin eikö silloin ole aika raakaa eristää lapsi äidistään naisten vapautumisen äitiroolista nimissä, ajatellen vaikka, että ei se vielä mitään tajua, kun ei osaa kunnolla puhuakaan?
Vauva voi itkeä, mutta rauhottuu äidin tullessa paapomaan. Se lienee riittävä merkki siitä, että miten tärkeä äiti voi olla vauvalle. Jos lapsen etu on kysymyksessä, niin ei voida argumentoida lapsen pärjäävän ilman äitiäkin, sillä lapsille taitaa olla aika tärkeää, että äiti on olemassa. Jos ajatellaan lapsen etua, niin silloin ei mielestäni voi edes esittää äidin korvaamista uudella äidillä, jos sellainen kärsimys olisi estettävissä eikä isompaa kärsimystä olisi tiedossa.
(Mainitsin homo- ja lesbosuhteet lapsen kehittymisen kannalta. Jätin mainitsematta, että myöhäisemmässä lapsuudessa voi vain kuvitella, että millaista ahdistusta hänelle saattaisi sosiaalisista paineista johtuen aiheutua siitä, että hän asuisi homo- tai lesboperheessä.
En taida olla sitä mieltä, että homo- ja lesboparit ei saisi hankkia lapsia, mutta mielestäni heidän tulisi ehkä pohtia, että eivätkö he riitä toisillensa tai riittäisikö se, että ottaisivat esim. koiria kasvatettavaksi. Vielä ei ilmapiiri oikein ole suotuisa homo- ja lesboperheille, ja lapset voi joutua kärsimään siitä ikävällä tavalla.)
Korjaanpa tämän, tuli aika hassu sammakko. Syy tietenkin on se, että niissä joissain maissa ei ole varaa lastenrattaisiin.
Mitä homo-ja lesboparien lastenhankintaan tulee, niin yhtä hyvin voisin ihmetellä, miksi jotkut heteroparit hankkivat lapsia.
Ilmapiiri kasvamiselle homo- tai lesboperheessä vaihtelee varmaan suuresti, riippuen siitä, missä päin asuu, mutta totta, on vähemmän sosiaalisia paineita, jos asuu esim. päihdeperheessä -se on yhteiskunnallisesti hyväksytympää kuin tulla kasvatetuksi raittiissa homo- tai lesboperheessä. Mitä se kertoo yhteiskunnastamme, sitä voi miettiä.
Niin, tasa-arvo alkaa pikku hiljaa toteutua. Juomisessa ainakin. Naisen fysiikka ei vain ole yhtä tasa-arvoinen miehen kanssa -naisen elimistö kestää huonommin alkoholia. Yllättävän nopeasti maksa sanoo irti sopimuksensa. Onkohan tulevaisuudessa enenevässä määrin äidittömiä lapsia?