Virtuaalielämää.. Oi voi.. Turhia lupauksia.. Turhaa elämää..

Hyvää viikonloppua! Loistava kirjoitus taas! :o)

Tämähän oli kuin suoraan elämästäni. Pelottavaa!

Pauliina, höh, juuri kun minun piti iloita siitä, että kerrankin Susupetal kirjoittaa minusta ;)

Hyvää viikonloppua sinullekin, Hani!

No, no, Pauliinan ja Mikko, eipäs tapella! Tämä voi olla kirjoitettu meistä kaikista tai ei kenestäkään -omikaa kaikin mokomin tai kieltäkää :)

Heh, ehdin ensin ;D

Hmm, tämän saatte kyllä selvittää keskenänne, TÄHÄN minä en puutu, Pauliinan :)

"Kone rakastaa, ymmärtää, nauraa, hyväilee. Se ei jätä." Missä se virtuaalihenkilö siellä on? Tämä jos mikä oli runon ironiaa ja totuuden hetki.

Niin, Tui, onko siellä ketään? Vai riittäkö pelkkä kone?

No ilman konettahan virtuaalisesti kukaan ei yhteyttä toiseen saa, ilman konetta minäkään en tässä näitä rivejä paukuttelisi. Mutta onko SusuPetal oikea, kone vai virtuaali-ihminen? Kyllä minusta siellä keskustelun toisessa päässä on ihminen, mutta kuka ja millainen hän on, niin sitähän en voi tietää. Tiedän vain hänen luomansa virtuaalihenkilön jonkin puolen.

VAikka tietysti tämän tarinan toinen tulkinta on aivan muu kuin esimerkiksi keskustelujen ym. ihmissuhteet. Kone on siinä, sille voi kirjoittaa omat juttunsa, se antaa välineen verkossa surffailuun. Silloin konetta voi pitää "ystävänä". Mutta silti, ironian säväykseltä ei voi välttyä. Tai sitten tulkitsen tätä aivan kummasti.

Heh, Tui, aika huikeita ajatuksia!
Ilman konetta emme olisi yhteydessä, joten meillä on syytä rakastaa koneitamme.
SusuPetalia kirjoittaa todennäköisesti ihminen, mutta SusuPetal lienee virtuaalihahmo. Ainakin toivon niin :)

Ironiaa en kiellä. Vai onko se vaan realismia? En vähättele koneen mahtia. Se voi muuttua (joissakin tapauksissa, joidenkin kohdalla) välineestä joksikin muuksi, jopa ystäväksi ja silloin...
Vaan ei, en usko siihen, jokainen tietää, että on ihmistä etsimässä, se ihminen vain nyt sattuu (tällä kertaa) löytymään koneesta. Koneen avulla.

Niin, koneen ja netin avulla toisilleen tuntematomat ihmiset voivat keskustella kiinnostavista asioista. Uskon että monesti virtuaalikeskustelut voivat olla osallistujilleen antoisia ja merkityksellisiä enkä millään lailla väheksy niitä. Enhän muuten roikkuisi koneen (!) ääressä kirjoittelemassa niin ontuvia kuin sujuvampiakin mielipiteitäni. Voisinhan valita omassa blogissani kommentoimattomuuden, kirjoittaa vain omia pikkujuttujani, mutta ei se olisi kovin antoisaa.

Virtuaalisesti voi löytää samanmielisiä ihmisiä eri puolilta, esimerkiksi käsityöihmiset, joten on syytä iloita koneesta, netista ja palveluntarjoajasta. Ja asiallisista keskustelijoista.

Näin on, Tui, virtuaali tarjoaa mahdollisuuden löytää aika helpostikin samanmielisiä ihmisiä. On oikeastaan aika jännää, miten kemiat voivat pelata virtuaalissakin samalla tavalla kuin reaalissa.

Joskus vaan mietin sitä, löytääkö sen kuvan toisesta ihmisestä, koska etsii juuri sitä? Asettaa toiseen ihmiseen omia kuviaan, omia odotuksiaan, omia toiveitaan? Tavallaan luo virtuaaliin haavekuvan itselleen?
En nyt tarkoita varsinaisesti näissä blogeissa, vaikka voisihan tietysti täälläkin sellaista esiintyä, vaan ehkä jossain chatissä tai mesessä jne? Mutta toisaalta, ovathan ihmiset ennenkin tutustuneet toisiinsa, näkemättä toisiaan, esim. kirjeenvaihdon avulla.

En tiedä, joskus vaan tulee mietittyä näitä asioita ja koneen voimaa :)

Varmaankin ihmiset aika paljon heijastelevat omia toiveitaan toiseen puhujaan esim. chateissa, ei ehkä niin paljon blogeissa kuten huomautit. Toivoisin, että keskusteluissakin koko ajan muistaisi, että toisesta puhujasta todellakin (tietää/ymmärtää/)lukee vain kapean osan ja se ei todellakaan ole koko ihminen. Kukaan ei virtuaalisesti voi tietää esimerkiksi tulisiko toisen kanssa reaalissa toimeen. Mutta jos keskusteluissa tulee, niin sehän on hyvä vain.

Totta, Tui, keskustelu virtuaalissa on eri asia kuin tulla toimeen reaalissa. Ihmisestä näkyy todellakin vain kapea osa, niin kuin kirjoitit, yleensä vielä se osa, jonka haluaa näkyvän :)
Vaan nyt koittaa aika mennä nukkumaan, niin reaalissa kuin virtuaalissa :)

Ovathan chatissä toisensa löytäneet ihmiset menneet naimisiinkin... Kone ymmärtää, rakastaa, nauraa, hyväilee. Hui, ihan kylmää.

Minäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat tavanneet netin välityksellä ja menneet naimisiin.
Ennen laitettiin ehkä kirjeenvaihtoilmoitus, nyt netti toimii samalla tavalla, ei sen kummempaa. Ainoastaan se, että netti on niin nopea, samoin sitten mahdolliset tekstivestit, se välillä mietityttää. Kirjettä ihminen mietti tarkemmin ja asiat edistyivät ehkä hitaammin, kun taas virtuaalissa kaikki tuntuu tapahtuvan aika nopeasti...tai sitten olen vain tullut vanhaksi ja itse hidastunut :)

Todellakin virtuaalirakkautta. Nerokasta.

Kiitos, Haussmann :) nerokkuudesta en niin tiedä, mutta tuntuu osuneen aika moneen, kuten myös minuun :)