Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
13.06.2007 - 02:48

Marko löysi avonaisen pussin ja penkoi aikansa, pussista löytyi kolme kasettia. Ne näyttivät ehjiltä. "Humpan historiaa"
"Rekkamiehen taival"
"Lepakkodisco"

Vitun roskaa. Marko veti nauhat ulos ja heitti sitten kasetit lattialle. Hän jatkoi etsimistä ja sai käsiinsä kirjan. Se oli vieraskielinen. Marko katsoi outoja kirjaimia. Sen täytyi olla sen naapurin ryssän kirja. Marko avasi kirjan. Ei yhtään kuvia, joten hän heitti kirjan lattialle kasettien seuraksi.

Jonkin ajan kuluttua Marko lopetti pussien penkomisen. Ihmisten jätteet olivat yhtä kiinnostavia kuin ihmiset itse. Ei minkään arvoisia.
Marko potkaisi venäläisen naisen kirjaa. Sekään ei ollut pitänyt sitä kirjaa minkään arvoisena, koska se oli heittänyt sen pois. Tai sitten se ei osannut lukea. Ryssissä oli sellaista. Faija oli kertonut, että siellä tehtiin ennen niin vitusti töitä, ettei tarvinnut käydä koulua. Kaikki vaan tehtaaseen. Se oli kuulostanut Markosta hyvältä jutulta. Ei se tehtaassa raataminen, vaan se, ettei tarvinnut mennä kouluun.

Koulu oli ollut paska paikka.
Vaikka parempi kuin hima. Ainakin toisinaan, silloin kun oli viitsinyt raahautua kouluun. Nyt sinne ei tarvinnut enää mennä. Nyt oli vaan hima.

Marko lähti katoksesta. Hän jätti roskat lattialle. Joku innokas kusipää korjaisi ne siitä kuitenkin. Ei kuitenkaan se venäläinen akka. Se oli huora, eivätkä huorat siivonneet. Faija oli kertonut, että jokaiselta ryssänaiselta sai pillua. Jos vaan halusi, eikä pelännyt tauteja. Niille ei tarvinnut kuin näyttää mulkkua, niin ne avasi jalkansa. Ne oli samanlaisia kuin thaimaalaiset muijat, faija oli sanonut. Ne oli hulluna kaluihin ja tiesi, mistä mies piti.

Somaleista faija ei ollut sanonut mitään, mutta se ei ollut mikään ihme. Somaliakat oli rumia. Sen takia ne käytti liinaa naaman suojana. Ne oli niin rumia, ettei niitä halunnut edes panna. Ei ainakaan suomalainen mies. Somaliäijät oli tietysti asia erikseen. Ne oli tottuneet katsomaan akkojaan, eikä ne tienneet mistään paremmasta. Vasta kun ne tuli tänne, ne näki, miltä kaunis muija näytti.
Somaleista faija ei ollut sanonut mitään, mutta Marko oli nähnyt, miten faija oli kirjoittanut porraskäytävän taululla olevaan ilmoitukseen.

"Somalit vittuun"

Se oli hyvin sanottu, ja Marko oli faijan kanssa samaa mieltä.

Vasta lähdettyään roskakatoksesta Marko tajusi, ettei ollut käynyt kusella. Koko kusihätä oli unohtunut roskien takia. Piha oli edelleen tyhjä. Hän haki pöydältä tyhjän kaljapullon ja meni se mukanaan roskakatokseen. Hän kusi pullon lähes täyteen.

-Siinä krapularyyppy, Marko sanoi tuodessaan pullon pöydälle. –Talo tarjoaa.


----loppu----


Jussi kirjoitti 13.06.2007 - 05:27
Ei tuo niin pahalta kuullosta. Kunhan Markosta nuoruus karsitaan ja mielipiteet tasoittuvat, kyllä siitä mies tulee. Ja pojalla on selvästi huumorintajua.

Elämänmakuinen tarina.
SusuPetal kirjoitti 13.06.2007 - 07:11
Huumorintajua löytyy, tai ainakin ilkeyttä, tilannetajua, Jussi, ja toivotaan, että Markolle käy niin kuin ajattelet.
Allyalias kirjoitti 13.06.2007 - 08:26
Kun voisin olla Jussin kanssa samaa mieltä. Oma kokemukseni on, että suurin osa ihmisistä muuttuu iän myötä enemmän valitsemaansa suuntaan. Markossa on paljon vihaa. Ja vihahan ei vihaamalla vähene, vaan kasvaa.
maaretta kirjoitti 13.06.2007 - 08:34
Tarinansa mukainen loppu. Ja usein valitettavan tosikin.Tälläiset Markot (joutuva)t elämään yhtä ennustettavaa elämä kun sellaiset lapset elävät, joilla on suhteellisen hyvät eväät elämäänsä.
Markolla sattui elämässä kaksi isoa pahaa; välinpitämätön, rakastamaan kyvytön äiti ja idiootti-isä, jolta Marko oppinsa elämästä tuntuu omaksuvan.
Lurker kirjoitti 13.06.2007 - 09:26
Tuo loppurepliikki oli täydellinen! Marko oli muutenkin hahmona täyttää rautaa, hyvin elävän tuntuinen ja touhuistaan huolimatta jotenkin mukava ja sympaattinen.
SusuPetal kirjoitti 13.06.2007 - 11:34
Ally, taidan olla kanssasi samaa mieltä. Tuollainen viha on vaikeasti positettavaissa -ennemminkin sen turruttaa, ja sehän harvoin johtaa mihinkää hyvinvointiin ihmisen elämässä.

Niin, Maaretta, ydinperhekään ei takaa välttämättä hyviä eväitä lapselle.

Toivon mukaan joku muukin ihminen tavoittaa Markon sympaattisuuden, Lurker, ja sitä kautta Marko oppii luopumaan vihastaan ja katkeruudestaan ja huomaa, että hänestäkin voi pitää.
Alastalo kirjoitti 13.06.2007 - 22:17
Todellakin todenmukainen tarina ja onneksi ilman "ikävää" loppu huipennusta.
Tuo viimeinen rivi todellakin kruunasi ja alleviivasi koko tarinan.
SusuPetal kirjoitti 13.06.2007 - 22:25
Joo, Alastalo, ei elävässä elämässä juurikaan ole huipennuksia, enempi tällaista tasaista...
Paju kirjoitti 15.06.2007 - 17:10
Sanotaan että kissa on nostettava pöydälle, mutta niin on vihakin. Sitä on uskallettava katsoa suoraan silmiin. Luettua ei tule unohtaa. Toivon vuoksi. Edes promillen verran.
SusuPetal kirjoitti 15.06.2007 - 17:24
Niin, Paju, edes promillen verran toivoa. Pahinta on kai nimetön viha, jota ei osaa kohdistaa, on vain vellova paha olo, joka saa kaiken näyttäytymään vinolta, uhkaavalta ja vihattavalta. Siinä on hyvin vähän toivoa.
Salka kirjoitti 17.06.2007 - 15:05
Luin tuolta reunapalkista tämän kokonaan. Jotenkin muistan lastenkodilta sen että tuommoisilla nuorilla, erityisesti pojilla, elämä oli jo valmiiksi niin toivotonta ettei sitä kyennyt itse muuttamaan. Valitettavasti näistä nuorista kasvaa usein niitä samanlaisia, yhteiskunnan hiiteentoivottavia, elämässään pettyneitä aikuisia.
SusuPetal kirjoitti 17.06.2007 - 16:08
Aika toivottomalta tuntuu kyllä tällaisen nuoren elämän suunnan muuttaminen, Salka. Mutta ehkä se on mahdollista joidenkin kohdalla.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa