Oli kyllä mukavaa jatkaa tarinaa tai ajatuskulkua muiden antamien alkulauseiden pohjalta. Tilauksesta tai annetusta aiheesta kirjoittaminen on minulle tuttua, ja siinä on se hyvä puoli, että ei tarvitse välttämättä keksiä niin kovin paljon itse. Kunhan nyt jotenkin asettelee sanansa niin, että lopputulos on edes hiven järjellinen. Tai miksei järjetönkin.

Oma osuuteni oli siis helppo, vaikka välillä työläs, sen inspiksen puuttumisen takia (ja se inspiksen puuttuminen ei johtunut alkulauseista, vaan ylipäänsä kirjoittamisen ilon hetkellisestä katoamisesta). Se, mikä minua arvelutti kirjoittamaan ryhtyessäni, oli alkulauseen antajan mahdolliset odotukset ja niiden odotusten alas ampuminen, sikäli mikäli tarinasta ei tulisi lainkaan odotusten mukainen. No, sitten ajattelin, että vastuu tarinan muotoutumisesta on kuitenkin minun, joten nou hätä, kirjoitan niin kuin kirjoitan.

Nyt alkulauseurakka on valmis, kolmetoista tarinaa/runoa on nähnyt päivänvalon ja jotta tekeminen ei maailmasta loppuisi, pyydänkin nyt lukijoilta loppulauseita. Tai loppuvirkkeitä. Antakaahan palaa! Lopussa siis kiitos seisokoon, kiitos teidän.