|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
Hieno - tyhjentävästi kuvattu :)
Mutta kuuluisikohan tuon "pitkään aikaan" olla "pitkän aikaa" tai "pitkään"? Minä ainakaan en sitä saanut istumaan tekstiin tuossa muodossaan.
Joo, Pantteri, siitä vaan itse tekemään samanlaista.
Niin varmaan, Bambi, huomasin saman itsekin, mutta en yöllä jaksanut enää alkaa korjaamaan. Yritän ehtiä tänään.
Heh, paha, joo, Polgara:)
Sivuutettu sielu.
Mielenkiintoiset ja jotenkin hellyttävät kuvat ja lopulliset sanat. Kyllä sinä olet taitava, Susu!
Herran jestas, kuinka dramaattiselta liikkuva kuva tuntuukaan. Tuon voisi jo esittää vaikka telkkarissa Runoraadissa...
Hahhah, Lurker, joo, Runoraatiin, voisin veivata kuvakampea valkoisessa naamassa ja gootiksi pukeutuneena:))
Älä yllytä, unohtuu vielä kirjoittaminen kokonaan, Allyalias, kun ryhdyn kuvasille.
Mutta ei voi jäädä kesken matkan makaamaankaan: eteenpäin on mentävä loppuun asti.
Tämä runo vangitsi, hengitti. Ja tanssitti kuvaa.
Ihminen jaksaa uusiutua ja palata entistä ehompana takaisin, Helanes!
varsinkin tuo alku sopii nykyiseen mielentilaani. mutta en syytä siitä ketään ))
hieno myös sivusi uusi yläosa, väreissään.
Se liikkuu sittenkin, Saara, hah!
Tai ainakin sanoja!