Isä sanoi, että annetaan äidin nukkua. Istuin sängyn vieressä ja olisin halunnut kysyä isältä, missä se vauva on, mutta isä oli sen näköinen, että en uskaltanut kysyä. Ei isä kiukkuiselta näyttänyt, mutta hassu ilme sillä oli. Äidiltä ei voinut kysy vauvasta, äiti oli peiton alla nukkumassa. Äidin käsi vaan näkyi, isä piti äitiä kädestä ja minusta se oli hassua, kun äiti nukkui.

Ikkunan takana paistoi aurinko ja sisälläkin oli lämmintä. Minulla oli pissahätä, mutta en tiennyt, missä vessa on, enkä uskaltanut kysyä. Janotti. Äidin sängyn vieressä oli pöytä ja pöydällä lasi, jossa oli punaista mehua ja pilli.

Äiti nukkui. Äiti oli nukkunut koko ajan, eikä hän ollut katsonut minua, kun isä ja minä tulimme. Minulla oli uusi vekkihame ja valkoiset polvisukat. Äiti oli ostanut ne ennen vappua ja sanonut, että näytin nätiltä, mutta nyt äiti ei katsonut minua. Takissa oli hienot kultaiset ankkurinapit ja vaikka minulla oli kuuma, en halunnut riisua takkia pois.

Isä päästi äidin kädestä, peitteli äitiä paremmin ja sanoi, että lähdetään kotiin. Minua alkoi itkettää. Isä taputti äitiä, joka nukkui peiton alla ja minä sanoin äidille hei. Kävelin isän perässä, sairaalan käytävä oli pitkä ja kesti kauan ennen kuin pääsimme ulos.

Ulkona ei näkynyt ilmapallokauppiaita. Ilmapalloja myytiin vaan torilla, tiesin sen, mutta kuitenkin katsoin tarkkaan joka puolelle. Ehkä joku kauppias olisi vasta matkalla, kävelisi meidän ohi ja ehkä isä ostaisi sen pallon.

Isä jäi seisomaan kadun kulmaan. Minä pysähdyin myös, vaikka en tiennytkään, miksi me jäimme siihen seisomaan. Bussipysäkille oli vain lyhyt matka ja bussi voisi tulla koska tahansa. Isä katsoi minua ja kysyi, jaksaisinko minä kävellä torille asti. Kävely tekisi hyvää meille molemmille ja torillahan niitä ilmapalloja myydään. Nyökkäsin ja isä tarttui minua kädestä. Isä hymyili ja sanoi, että kävellään hitaasti, mikäs kiire meillä on. Eivät ne pallot lopu kesken. Nythän on vappu.