Ah, mikä runo. Tuli ihan nuoruus mieleen. Miten sitä silloin jaksoikaan? Nykyään on kuin eri ihminen. Heh, aika tekee tehtävänsä, mikä on tosin myös sääli, mutta niin ei kävisi, ellei se olisi parempi.

Vai nuoruus tulee mieleen, Mikko, höh. Otahan nyt itseäsi niskasta kiinni! Kyllä asiat muuttuvat, mutta eivät välttämättä parempaan suuntaan.
Rakastu uudestaan, samaan ihmiseen, ja huomaat, että yöt ovat edelleen liian lyhyitä :)

Öh, jäin miettimään repliikkiäsi useiksi päiviksi. Ensiksi kuitenkin korjaan yhden väärinkäsityksen. Ei yöt liian lyhyitä ole aiemmin ollut, ne on vain ollut aika kiihkeitä. Se juuri ihmetyttää, että miten sitä saattoi olla niin kiihkeä. Sitä kiihkoa on näin vanhalla iällä tai riittävähkösti etäisyyttä saaneena vaikeahko ymmärtää.

Mutta tuo "rakastu uudestaan, samaan ihmiseen [..]" hämmentää. Vertauskuvannollisestiko "samaan"? Rakastuminen ihanaan ihmiseen ei tuottaisi vaikeuksia. Et varmaankaan tarkoittanut samalla ihmisellä kirjaimellisesti sellaista, jota olen joskus rakastanut? Yhteen sellaiseen en varmaan edes pystyisi rakastumaan uudestaan, mikä on myös tosin surullista.

Entä miksi pitäisi yleensäkään rakastua enää kehenkään? Koirasta saa kai paremman kumppanin kuin naisesta, eikä minua innosta ajatus olla jokin amerikkalaisen roskaelokuvan stereotyyppinen panokone ja ihmemies. YYA-sopimus on taas siitä huono, että mieluummin enemmän työtä itselle kuin nalkutusta siitä, että miten asiat pitää olla.

Ei ole lainkaan häpeällistä olla poikamies. Itse asiassa en tiedä, että voiko soturi olla jotain muuta.

Niin, Mikko, sitä kiihkeyttä, jota nuorempana on tuntenut, voi todellakin ihmetellä. Mutta, mutta...nyt pääsen siihen, jota nimitin rakastumista uudelleen -siis ihan omakohtainen kokemus. Rakastuminen uudestaan, siihen samaa ihmiseen, johon rakastui joskus vuosia sitten(ja jonka kanssa on ollut kaikki nämä vuodet), voi tuoda takaisin sen saman kiihkon. Se on mahdollista, siihen rakastumiseen ei tarvita uutta kohdetta, vaikka tavallisempaa se kai on.

Mihin sitten tarvitaan sitä rakastumisen tunnetta? Ehkä sen kiihkon tuntemiseen? No, ellei välitä siitä, niin sitten ei kai ole mitään tarvettakaan rakastua.

Koiraihmisiä en ole, mutta varmaan tottelevainen, uskollinen ja sokeasti jumaloiva koira korvaa monelle puolison :)

YYA-sopimus tuo lähinnä mieleen kauhun tasapainon, vallitsee varmaan joissakin parisuhteissa?

Missä soturi lepää, Mikko?

Ei ole häpeä olla poikamies. Ei ole häpeä olla sinkku, parisuhteessa, leski, eronnut jne. Muutenhan olisi häpeä olla ihminen.

P.S. Huomenna saat tilaustarinasi.

Jaa (uudelleen rakastumisesta).


"Koiraihmisiä en ole, mutta varmaan tottelevainen, uskollinen ja sokeasti jumaloiva koira korvaa monelle puolison :)"

Tiedätkö, että kun sä kävelet ulkona koiran kanssa tai olet sen kanssa sisällä tai ihan missä tahansa (paitsi talossa, jossa on kiimainen narttu), niin jokaisella välillenne syntyneellä katsekontaktilla sä tiedät, että tuossa on sinun paras kaveri.

Koirat ei valitettavasti osaa puhua eikä ne muutenkaan tietenkään korvaa kaikessa ihmistä, mutta se toveruus ja välittäminen mitä koira tarjoaa, on itsessään kunnioitettavaa.

"Missä soturi lepää, Mikko?"

Heh, tähän ei ole olemassa kuin yksi oikea ja vertauskuvallinen vastaus, sillä jo kysymys oli monitulkintainen. Soturi lepää juoksuhaudassa.

"Mihin sitten tarvitaan sitä rakastumisen tunnetta?"

Hyvä kysymys. Jään miettimään tätä.

"P.S. Huomenna saat tilaustarinasi."

Hui.

Minähän kirjoitin, etten ole koiraihmisiä :)
Enkä kissaihmisiäkään, sen puoleen. Olen ihminenihminen, ennemminkin.

Miksi soturi taistelee, Mikko?

Jään mielenkiinnolla odottamaan vastaustasi kysymykseen, mihin tarvitaan rakastumisen tunnetta. Ja tarvitaanko sitä ylipäänsä.

Hui on ihan minun puoleltani; tilaustyöt eivät aina tuppaa onnistumaan :(

Kirjoitin tutkimukseni jotopäätöksen vajaa vuosi sitten. Lainaan sen alle:

Love is just a feeling made to increase protection and caring. That does not make it even a little bit less worthy than it is, as a matter of fact, that increases it's value.

Rakastumista sen sijaan tarvitaan puolison tavoittelemiseksi ja suhteen alkuun panemiseksi.

Mutta miksi soturi taistelee. Havaitsin kysymyksesi erittäin vaikeaksi vastata, sillä soturi taistelee (pääsääntöisesti) tyhmyyttään. Yritin väistää tämän tosiasian kehittelemällä erilaisia selityksiä ja puolusteluja, mutta mitään niistä en kehtaa tuoda julki.

(Vastasin kysymyksiisi lyhyesti, mutta se ei tarkoita sitä, että niiden parissa olisi vietetty vain vähäsen aikaa saatikka tehty ainoastaan kevyttä mietiskelyä. Tämän lisäksi on jotain, mikä voi jäädä huomioimatta ja jonka kuriositeettina haluan mainita, eli mainitsemani tosiasian kirjoittaminen ja myöntäminen vaati ERITTÄIN suurta nöyrtymistä. No, mutta olet sen arvoinen, eikä valehdella voi.

Lisäksi totesin heti alussa (eilen), että sinä olet käsittämätön mysteeri kysymyksinesi, tarinoinesi ja varsinkin anonymiteettisi suhteen, jollaisena toivon sinun myös säilyvän - ainakin minulle. Tykkään mysteereistä.)

Toitä, ei taisteluja.

"Love is just a feeling made to increase protection and caring. That does not make it even a little bit less worthy than it is, as a matter of fact, that increases it's value."

I agree, Mikko. We protect those we love and even greater love is born when we protect those who are not worth loving.

Ehkä soturi taistelee rakkauden takia? Tai sen puolesta, mitä hän ajattelee rakkaudeksi?

Töitä, kyllä, ja rakkautta.

Hyvää uutta vuotta, Mikko.

Terve!

Juuri kun olin tyytyväinen siihen, että koskaan ei enää tarvitsisi taistella, koska se on tyhmää, niin sinä menit ja kerroit, että soturi voi myös taistella rakkauden takia. Tämä on totta. Soturi voi jopa taistella rakkaudesta taisteluun, jota tosin ei ehkä pidä pitää viisaana, mutta rakkaus ei mittaa arvoja tai punnitse hyötynäkökohtia. Lisäksi rakkauden vuoksi taisteleminen ei voi olla typerää, koska rakkaus itse on tunne, joka saa soturin taistelemaan suojelemisen ja välittämisen takia. Näin ollen, jos rakkaus on hyvä tunne, koska se lisää suojeluhalua ja välittämistä, niin sen seurauksena syntyvä suojeleva ja välittävä toiminta ei voi olla typerää tai muutoin rakkaus olisi yhtä mitätön asia kuin henkäsy ulkoilmassa, ellei jopa haitallinen. Toisaalta taas voidaan kysyä, että tarvitaanko rakkautta välittämiseen ja suojelemiseen? Jos ei tarvita, niin kuin ei ehkä tarvita, niin silloin rakkaus voisi olla vain eläimellinen jäänne ihmisessä. Pikemminkin voisi kuitenkin arvioida, että ihminen ei vielä eroa eläimestä niin paljon, että rakkaus olisi seurauksiensa osalta turha tunne ihmisille. Toisaalta en viitsi edes kysyä, että olisiko elämä parempaa ilman rakkauttaa.

Hyvää uutta vuotta myös sinulle.

No voi, nytkö sinä taas jouduit taisteluun?
Jos rakkaus on sokeaa, miten käy taistelun? Onko se taisteleminen silloin enää tarpeen? Onko tärkeää nähdä, minä puolesta taistelee vai voiko vain tunteen pohjalta toimia?
Hmm, tarvitaanko rakkautta välittämiseen ja suojelemiseen, kysyit. Ainakin se helpottaa välittämistä ja suojelua. Muusta minulla ei ole kokemusta. Rakastan.

Ja eläinihminenhän en ole.

Parempaa vuotta meille kaikille.

Jos rakkaus on sokeaa, niin taistelu voi olla mieletöntä. Aina ei ole mahdollista nähdä, että minkä puolesta taistelee tai mitä vastaan taistelee. Tällöin taistelu ei välttämättä ole mieletöntä. Toisaalta taas pitäisi olla aika selvää, että minkä puolesta kannattaa taistella ja minkä puolesta ei. Näin ei kuitenkaan käytännösä ole. Eräässä Corto Maltesessa tämä todettiin hyvin. Siinä eräälle vapaustaistelijalle sanottiin, että vallankumoukset on rumia juttuja. Valta vain vaihtuu ja kohta mikään ei ole muuttunut, mitä sitten teet? Henkilö vastasi etsivänsä uuden taistelun. Taisteleminen ei siinä suhteessa ole sen typerämpää kuin etuoikeutetussa sorron avulla ylläpidetyssä asemasa oleminen, ja vaikka taistelu olisi typerää, niin se ei silti koskaan ole niin halveksuttavaa kuin mässäily, rappio, velttoilu ja sortaminen.

(Äskinen otti kantaa taistelun ja etuoikeutetun aseman välillä vain tekojen suhteen, ei niiden vaikutuksista henkilön tulevaisuuteen. Opportunistisista lähtökohdista tapahtuvat keskustelut on erikseen.)

Valta vaihtuu, taistelu jää. Valta vaihtuu, taistelijat vaihtuvat.
Ja ympyrä jatkaa pyörimistä.