|
|
|||
|
10.04.2007 - 20:54
![]() Anna.
***** Tässä toinen runotorstain runo samasta aiheesta, ensimmäinen löytyy täältä. Runotorstain 41. haaste Armo
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Paitsi ettei sellainen kerjäämään ala. Se menee muualle.
Ja jos ne Tosi Mies ja Tosi Nainen sitten lopulta menevät molemmat muualle, missä ei kerjätä tartte, niin eikös se sitten ole kerrankin happy end?
Mikä kauhea karvainen eläin? En minä vaan näe...???
Vai tarkoitatko Reiskan peruukkia, hahhah.
Pidin tästä. Haluan ajatella tätä suppeasti ja ilkeästi vain siitä näkökulmasta, kun desperaado mies vonkaa, mutta nainen tuntee arvonsa - eikä anna armosta. Miksi pitäisi?!
Tästä saisi revittyä enemmänkin ajatuksia, mutta kukin repiköön ne itse. Hieno runo! :)
Katkero on karvasta, Polgara. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa...
Vai sellaista on kuulunut, Pantteri...
Niin, Kirsi, tai onko sillä suurta eroa, jos säälistä tai armosta. Riippuu kai mitä pyydetään ja annetaan?
Ja veivataanko laisinkaan, Helanes???
Pääsiäinen on näköjään armollista aikaa, Miss Foxy.
Tai armotonta.
Mutta siististi näkyville vain kouluaika, missä Armo ja Anna seurustelivat keskenään. Varmasti viljelivät noita sanoja.
Hieno kuva. Tommosen maalauksena seinälle laittaisin, tai vaikka suurennoksena tosta.